Lystistä täytyy maksaa
Syksyn pitkä matkamme suuntautuu Sri Lankaan. Se alkoi perjantaina, varsin siedettävään aikaan, kun lentomme oli lähdössä vasta puolilta päivin. Odotimme mukavaa ja helppoa lentoa, ensimmäisen pätkän kesto Helsingistä Istanbuliin oli reilut 3 tuntia, loppumatka Colomboon asti runsaat 7 tuntia. Ajat tuntuivat siedettäviltä joidenkin 13-tuntisten lentojen jälkeen.
Ensimmäinen lentomme oli jo lähtiessään myöhässä: ennakkoon ilmoitettiin puoli tuntia, mutta ilmaan pääsimme melkein tuntia myöhemmin. Turkish Airlines kuljetti meidät viisaasti Bulgarian ja Romanian yli, ei Ukrainan. Ruoka oli lentokonemuonaksi hyvää, ainakin oikeaa ruokaa verrattuna Finnairin tarjoamaan mustikkamehuun. Istanbulissa meille jäi vaihtoaikaa noin 1,5 tuntia ja kenttä on suuri. Saimme kävellä rivakkaa vauhtia noin 40 minuuttia, että saimme itsemme siirrettyä oikealle portille. Tuntui, että kävelimme kahden terminaalisiiven päästä päähän, niin kaukana tulo- ja lähtöporttimme olivat toisistaan.
Hyvin ehdimme kuitenkin toiselle lennollemme, sillä sekin oli myöhässä. Vieressä Teheraniin menevä kone näytti sekin olevan myöhässä, kun lähtijöitä huudeltiin ja heitä saapui juoksujalkaa vielä paljon viimeisen kuulutuksen jälkeenkin. Jotenkin tuntui, että turkkilaisilla ei ollut homma hanskassa. Oma lentomme lähti lopulta puolisen tuntia myöhässä. Reitti suuntautui viisaasti Egyptin kautta: lensimme Alexandrian ja Hurghadqn yli, sitten Siinain niemimaan päältä Intian valtameren ja Intian eteläosan ylitse. Suorin reitti olisi ollut Iranin päältä. Palvelu pelasi, ruoka oli kohtalaista, mutta istumapaikat niin ahtaita, että etenkään pitkäkoipinen paappa ei mahtunut käytännössä istumaan ollenkaan penkillään. Nukkuminen oli aika mahdotonta. Itse sain Ouran mukaan nukuttua 1 h 52 min kevyttä unta, 6 minuuttia syvää unta. Sen arvasin, että unessa kävin, kun kerran retkahdin hereille pahasti säpsähtäen. Pohdimme, että näin huonoa yötä emme olleet nukkuneet lennolla kertaakaan aiemmin.
Perille saavuimme noin tunnin myöhässä alkuperäisestä aikataulusta, muodollisuudet sujuivat tavalliseen tapaan ja matkalaukutkin tulivat. Yhden kanssamatkustajan laukut olivat jääneet jonnekin välille. Ihanaa oli silti päästä Sri Lankan trooppisen kuumuuteen ja kosteuteen. Bad hair -päivät alkoivat ja kestänevät seuraavat 2 viikkoa.
Aloitimme aamun suuntaamalla Negombon kaupunkiin, puolen tunnin matkan päähän lentokentältä. Pääsimme aamupalalle paikalliseen luksushotelliin Intian valtameren rannalle, missä hiekka oli kauniin keltaista ja palmut huojuivat. Kyllähän tämä sielua ravitsi ja niin ravitsi myös luksushotellin monipuolinen aamupalakin. Samalla reissulla näimme myös vähän Negombon kaupunkia. Se oli yllättäen maan kristillisin kaupunki, peräti 70 % asukkaista taisi olla katolisia. Kun päiväkin sattui olemaan pyhäinpäivä, näimme kaupungin suuren kristityn hautausmaan, missä ihmisiä oli tungokseen asti viettämässä juhlapäivää. Matkanjohtajamme Timo kertoikin, että Sri Lankassa eri uskontokunnat ovat eläneet hyvin sopuisasti keskenään, kunnes muutamia vuosia sitten isis-terroristit iskivät alueen pankkeihin. Siitä saakka muslimeihin on suhtauduttu aiempaa vihamielisemmin. Maassa on eniten buddhalaisia sinhaleeseja (70 %) ja seuraavaksi hindu-uskoisin tamileja (25 %). Kristittyjä on jonkin verran ja muslimeja vain noin 5 %.
Pääsimme hotellille puolen päivän aikoihin ja saimme onneksi hotellihuoneen saman tien. Otimme pienet tirsat, mikä hieman virkisti kammottavan väsynyttä oloa. Hotellimme sijaitsi sekin meren rannalla, mutta rantaelämästä ei oikein voi nauttia, kun hotellin ja meren välissä kulkee tie ja rautatie. Maisema on kuitenkin kaunis, tosin näkyvissä on lähinnä merta ja kauppalaivoja. Hotellilla on kattoterassi uima-altaineen, joten kävimme siellä ylhäällä katselemassa maisemia. Jotkut kanssamatkustajat ehtivät uimaankin.
Iltapäivällä pääsimme bussillamme (oli muuten todella tasokas bussi) kaupunkikierrokselle. Colombo on maan suurin kaupunki, vanha ja todella monikerroksinen. On vanhaa siirtomaatyylistä rakennusta, on uutta ja modernia, kauniisti kunnostettua ja rapistunutta, kesken jätettyä rakennusprojektia jne. Maa on köyhä ja monet lamakaudet ovat iskeneet tänne kovaa. Viimeisimpänä vuoden 2021 katastrofi, missä maan pääministeri keksi kieltää kaikki keinotekoiset lannoitteet ja siirtyä luomuviljelyyn ensimmäisenä maana Aasiassa. Sen seurauksena saldot romahtivat, seurasi nälänhätä ja totaalinen talouskatastrofi. Siitä nyt vähitellen toivutaan. Kaikki tämä näkyy kaupungin katukuvassa, samoin monipuolinen uskontojen kirjo. Kovin paljon en saanut otettua kuvia bussimme ikkunasta, mutta joitakin sentään pysähtyessämme.
Colomboa sanotaan usein maan pääkaupungiksi, vaikka se sitä ole, kaupallinen keskus kuitenkin. Virallinen pääkaupunki on Sri Jayewardenepura Kotten alueella, aivan Colombon vieressä. Colombon alueella on noin 5,5 miljoonaa asukasta, koko maassa 22 miljoonaa. Maa on virallisesti sosialistinen kansantasavalta. Nimi Sri Lanka perustuu vanhaan historiaan, Lanka tulee intialaisperäisestä sanasta ja tarkoittaa saarta. Sri puolestaan tarkoittaa loistavaa tai hienoa. Maan vanha nimi Ceylon on tässä muodossaan englantilaisten antama, mutta he muunsivat sen toisesta vastaavantyyppisestä nimestä. Maa itsenäistyi 1948 ja uusi nimi otettiin käyttöön 1970-luvulla.
Kuten tavallista, olimme paapan kanssa jälleen omatoimisia. Jäimme kaupunkiin ja nappasimme tuktukin, mopotaksin, suuntanamme kaupungin tunnetuin nähtävyys, Lootustorni. Se on maan korkein rakennus, 360 metriä, ja nousee näyttävästi korkeiden, modernien tornitalojen keskellä. Sade alkoi juuri kun meidän olisi pitänyt päästä ylös, joten jouduimme odottelemaan vähän aikaa. Sen käytimme katselemalla videoesityksen Colombon historiasta: portugalilaiset tulivat 1500-luvun alussa, kaivoivat kanavia, nimesivät kaupungin Kolumbuksen mukaan (alun perin nimi oli samankuuloinen paikallinen sana, joka tarkoitti mangosatamaa), sitten tulivat 1600-luvun puolivälissä hollantilaiset, jotka rakensivat Fortin alueen linnoittamalla sen vahvoilla muureilla ja perustamansa kauppakomppania kautta myivät ceylonilaista kanelia Eurooppaan. Englantilaiset tulivat 1700-luvun lopulla ja toivat mukanaan hallinnon, kielen ja teen. Tee on merkittävä osa maan kauppaa nykyäänkin.
Pääsimme torniin (tuktuk maksoi 1000 rupiaa, eli noin 3,2 euroa, sisäänpääsy torniin 20 dollaria/henkilö), vaikka sää oli edelleenkin hieman sateinen. Kaupunki ja meri näkyivät komeasti, vaikka sade ja matalalla roikkuvat pilvet himmensivät näkymää. Kiertelimme ja kuvasimme maisemia ja odotimme hämärän laskeutumiseen asti, kunnes tornin valot syttyivät. Silloin se vasta pääsi oikeuksiinsa. Torni on näyttävä rakennus, vaikka onkin kiinalaisten rakennuttama.
Palasimme tuktukilla hotellille (hintana 10 euroa), söimme maittavan illallisen hotellin ravintolassa ja paneudumme iltatoimiin. Uupumus valtasi meidät nopeasti, iltayhdeksän jälkeen painuimme pehkuihin. Tähän kohtaan sopii sinhalinkielinen sana: Ajubouan! Se tarkoittaa pitkää ikää ja sitä paikallisen käyttävät kaikenlaiseen toivotukseen!
Ps: otsikon teksti tuli siitä, että valitin uupumusta lennon jälkeen. Paappa antoi valitukseeni tuon kommentin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti