Rantalomaa kohti!

Rantalomaa kohti! 

Aloitetaanpa koirista. Niillä on täällä hyvin erikoinen asema, ovat suoranaisia kingejä. Irtokoiria liikkuu kaikkialla, useimmiten yksinään ilman laumaa. Ei niillä näytä olevan isäntääkään. Hyvin kilttejä ne ovat, eivät rähise kenellekään. Kun ne liikkuvat tiellä, suostuvat nipin napin väistämään ohimenevän auton, ison bussinkin. Jos ne makaavat tiellä, autot, muut kulkupelit ja kaikki ihmiset väistävät. Koirat makaavat keskellä parkkipaikkaa ja korvakaan ei heilahda, vaikka iso bussi ajaa ohi ja kiertää. Kuulemma ongelma on ollut pahempikin, mutta koiria on joitakin vuosia sitten hävitetty, sekä steriloimalla, että ihan tappamalla - mikä on buddhalaisille vaikea asia, koska haluavat suojella kaikkea elämää. Niin että kun kuvissa on joskus koiria, niin se kuuluu tähän stooriin. 

Eilinen tie Nuwara Eliyanista vuorten läpi alaspäin oli aivan kauheaa kippuraa. Laitan tähän jatkoksi pari Google mapsin kuvaa alueesta. Emme tosiaankaan edenneet niitä isoja pääteitä pitkin vaan pikkutietä, joka kiemurteli keskellä kartan kuvaa. Onneksi pysähdyksiä oli muutama, niin matkan kesti ilman suurempaa pahoinvointia. 

Tänään lähdimme liikkeelle moottoritietä pitkin ja suora tie oli kyllä helpotus. Matkan varrella oli erittäin kauniita riisipeltoja, joten ihanat maisemat jatkuivat edelleen. Pääsimme motarin jälkeen meren rannalle ja maisemat sen kuin paranivat. Pysähdyimme nauttimaan kahvia tai muita virvokkeita ja ihailimme vaahtoavaa Intian valtamerta. Pysähdyksen jälkeen meille oli tarjolla erikoinen näky: meressä oli pystyssä pitkiä keihäitä, joiden keskellä oli poikittainen lauta. Laudan päällä seisoi mies, joka onki. Näitä onkijoita oli meressä kymmenkunta. Pysähdyimme taas kuvaamaan ja ihmettelemään ilmiötä. Timo kyllä kertoi, että Albatros oli tilannut nämä onkijat ja niinhän he palasivat saman tien rannalle, kun olimme astuneet autoon. Kuitenkin se oli tyylikäs esitys, jota oli kiva katsella. Juttu perustuu vanhaan srilankalaiseen tradition ja näitä kalastajia rannoilla on oikeastikin. 

Matkasimme meren rantaa pitkin Gallen kaupunkiin, Sri Lankan lounaisimpaan kärkeen. Nimi on portugalilaisten antama 1500-luvulla, kun nämä olivat vahingossa päätyneet rantaan ja kuulleet kukon kiehuvan. Sana tarkoittaa siis kukkoa. Portugalilaisten tulosta alkaen Galle oli maan merkittävin satamakaupunki. Kaupunki on rakentunut suuren bastioni-vallituksen sisälle 1550-luvulta alkaen. Bastionin, vahvan linnoituksen, ovat rakentaneet hollantilaiset. Sen sanotaan olevan Aasian vanhin säilynyt linnoitus. Muurien sisällä on paljon siirtomaatyylisiä rakennuksia, joissa nykyisin toimii pääasiassa pieniä boutique-hotelleja, korukiviliikkeitä ja muita pikkuliikkeita sekä kahviloita. Alue on jälleen Unescon maailmanperintökohteita ja erittäin suosittu turistikaupunki. Ruokailimme Gallessa ja tutustuimme hetken aikaa kaupunkiin kävellen Timon opastuksella. Sen jälkeen saimme vapaata aikaa omiin puuhiimme. Kävelimme hetken aikaa vallituksella, kuvasimme merta ja siirryimme sitten shoppailun puolelle. Maahan on hintatasoltaan poskettoman halpa, joten kaikenlaista tulee ostettua, vaikkei tarvitsekaan. 

Vuoden 2004 tsunami kosketti myös Gallea, käytännössä kaupunki tuhoutui laajasti. Tuhansia ihmisiä kuoli. Norsut olivat kuulleet maanjäristyksen aiheuttamat matalat äänet ja siirtyneet sisämaahan turvaan. Vaikka tsunami iski ensiksi Sri Lankan itärannikolle, se kiertyi sieltä myös Galleen ja eteenpäin rannikkoa pitkin. Timo oli silloin matkaoppaana täällä Beruwalan alueella. Sri Lankassa kuoli yksi suomalainen, mutta rankka kokemus se oli kaikille paikalla olleille ihmisille. Kun hotellit tuhoutuivat, olivat alueen muslimit auttaneet suomalaisia turisteja, ruokkineet ja majoittaneet siihen saakka, kunnes evakuointilennot järjestyivät. Timo kertoi pitävänsä edelleenkin yhteyttä sekä senkertaisen ryhmän että muslimien kanssa. Joulukuussa on tämän tapahtuman 20-vuotispäivä.

Gallesta lähdimme taas moottoritietä pitkin pohjoiseen ja sitten siitä länteen, kohti Beruvalan ja Bentotan kaupunkeja. Matkaan mahtui yksi yllättävä, uusi kokemus: tiellä liikkui nimittäin buddhalaisten sadekauden päättymistä kiittävä kulkue. Siinä oli lapsia ja nuoria, joilla oli värikkäitä koristeita mukanaan, tanssijoita, rummuttajia ja valkoisiin pukeutuneita muita osallistujia. Paappa sai otettua kuvia bussin ikkunasta, joten tämän tapahtuman kuvat ovat peräisin hänen kamerastaan. Kulkue oli tosi pitkä, arvelisin, että parisen sataa osallistujaa. 

Majoitumme seuraavat 4 yötä, eli loman loppuun, hotellissa, joka sijaitsee Bentotan kaupungissa. Huoneemme yhteydessä on leveä parveke, missä voi ottaa vaikka aurinkoa. Maisema on upea, suoraan merelle. Saavuimme perille vähän ennen auringon laskua, jota pääsimme sitten ihailemaan huoneessamme. Ulkona oli +28 astetta, mutta onneksi sentään tuulta. Sisällä hotellissa on viilennys, mutta kuuman kostea henkäys lyö vastaan heti, kun itsensä ulos pistää. Mukavissa tunnelmissa loma jatkuu edelleen.