Päivä Kandyssa

 Päivä Kandyssa

Torstaipäivän vietimme kokonaan Kandyn kaupungissa ja liikkeelle lähdimme tietysti aamulla. Taas matkustimme pikkubusseilla kaupunkiin, ensimmäinen pysähdyksemme oli jalokivimuseo. 

Sri Lanka tuottaa paljon jalokiviä. Vain timantteja ja jadea täältä ei löydy. Kuukivi puolestaan on himmeästi hohtava puolijalokivi, jota löytyy vain Sri Lankasta. Vierailumme aluksi katsoimme pienen elokuvan jalokivien kaivamisesta Sri Lankassa. Aika rankkaa käsityötä se on, syvällä maan alla kuravellin kaivamista, hiekan ylös nostamista ja kivien huuhtelua.

Museossa oppaamme selitti meille eri jalokivilajit, niiden kovuuteen perustuvan luokittelun jalokiviin ja puolijalokiviin, miten määrittyvät karaatit, miten jalokivet hiotaan, miten kivien hinta määräytyy. Museon näyttelyssä oli laaja kattaus erilaisia jalokiviä, varmaan satoja kaikkiaan. Kattaus oli mielenkiintoinen, vaikka suurin osa nimistä meni täysin ohi. Meille esiteltiin myös jalokivien hiontaa, jota muutama mies teki museon viereisessä huoneessa. Vierailukohtemmme oli siis sekä museo, että toimiva jalokivitehdas. Lopuksi tietysti menimme tehtaanmyymälään, missä jotain tarttui mukaankin.

Jalokiviostosten jälkeen  meidät vietiin bussillamme Kandyn keskustaan ja pääsimme tuktuk-ajelulle. Paljon ei liikkuvasta autosta pystynyt valokuvia ottamaan, joten pysähdyimme ensin Kandy-järven rantaan. Järvi on vanhan riisipellon paikalle kaivettu tekojärvi, joskus 1800-luvun alkupuolella muistaakseni kaivettu. Koko Sri Lankassa on runsaasti tekojärviä, luonnonjärviä vain muutama. Kandy oli viimeinen sinhaleesi-kuninkaan hallitsema alue, joka aikoinaan antautui Englannin valtaan 1800-luvun alussa, jolloin koko maa jäi Englannin alusmaaksi. Tämä viimeinen kuningas ehti ennen vallasta luopumistaan kaivattaa tämän järven. Iso varaani pötkötteli  järven rannalla ja se taisi olla turisteille se kuvatuin kohde. 

Ajoimme tuktukien kyydissä vuoren rinnettä ylöspäin, näköalatasanteelle, josta kaupunki ja Kandy-järvi näkyivät mukavasti. Otimme valokuvia, palasimme tuktukeille ja ajoimme taas keskustaan pysähdyspaikallemme. Bussimme odotti meitä siellä ja vei meidät vaihteeksi lounaalle kaupungin keskustan ulkopuolelle. Tätä Timo perusteli meille sillä, että ison ryhmän ruokkiminen kaupungin keskustassa ei onnistu. Ravintolan pitää olla iso ja toisaalta hygieniatasoltaan luotettava (ruoan laatu, vessojen siisteys). Siirtymiin menee aikaa Kandyn ruuhkissa, mutta eipä meillä juuri muita vaihtoehtoja ole. Lounaan jälkeen palasimme täsmälleen samaan paikkaan, mistä olimme lähteneetkin.

Saimme vapaata aikaa kaupungilla kiertelyyn ja shoppailuun. Kävimme paapan kanssa pankkiautomaatilla, teimme pienen piipahduksen kauppahalliin. Siellä oli myynnissä etenkin erilaista vaatetavaraa, mutta olisi ollut myös niitä paikallisia mausteita. Myyjien toiminta oli todella voimakkaasti päälle tunkevaa. Tämän tasoista tunkevuutta en muista ennen kokeneeni.  Se ei meitä houkuttanut, etenkin paappa koki sen hyvin ahdistavaksi. Lähdimme lyhyen kierroksen jälkeen pois hallista ja menimme tavalliseen ruokakauppaan ostamaan mausteemme. Hyvin löytyi ja hinta oli jotain ihan muuta kuin hallissa. Siellä tuntui olevan oleellista jymäyttää turistia. 

Kandyn keskustassa on myös nykyaikainen ostoskeskus, jonka etuosassa oli mukava kahvila. Siellä sai hyvää kahvia. Paikallinen kahvi on nimittäin ihan kammottavaa. Se tehdään niin, että tavalliset kahvinporot sekoitetaan suoraan veteen ja se laiha liemi juodaan. Kahvilassa sai sentään normaalia kahvia. Tämän kokemuksen jälkeen emme yhtään ihmettele, että Sri Lankassa ei paljon kahvia juoda. 

Ostoskeskuksen hintataso on tavallisille srilankalaisille hyvin kallis, mutta suomalaiseen hintatasoon selkeästi edullinen. Löysimme molemmille puserot, paapalle noin 35 euroa, minulle noin 20. Ainoa ongelma kohdallani oli se, että kokoja ei minulle tahtonut löytyä millään. Srilankalaiset ovat hyvin pienikokoisia ja se näkyy vaatekaupoissa, tietenkin. 

Shoppailijan jälkeen oli ohjelmassa päivän temppeliosuus! Vuorossa oli tällä kertaa Pyhän hampaan temppeli, joka on paikallisten theravada-buddhalaisten pyhimpiä paikkoja koko maassa. Siellä säilytetään uskonnollista reliikkiä, Buddhan vasemman alaleuan kulmahammasta. Se on otettu Buddhan polttohautauksen jälkeen talteen ja kulkeutunut erinäisten vaiheiden jälkeen Sri Lankaan. Se on lahjoitettu paikalliselle kuninkaalle ja on siitä lähtien kulkenut kuninkaan vallan symbolina aina kuninkaalta toiselle, paitsi tälle pahamaineiselle, joka tappoi isänsä ja asui Sigiriyassa. Nyt hammas on temppelissä, jonka vieressä on viimeisen sinhaleesihallitsijan palatsi. Hammas on sinetöitynä seitsemän stupa-muotoisen rasian sisälle eivätkä sitä pääse näkemään kuin harvat ja valitut. Tavallisella kansalla on mahdollisuus nähdä säilytyskotelo, kun sitä kuljetetaan Puja-kulkueessa seremoniaelefantin selässä olevassa pikku temppelissä. Nämä,tapahtumat on kuvattu maalauksissa yhdessä temppelin saleista. 

Temppeliin menimme tietysti taas sukkasillaan. Ensin tutustuimme varsinaiseen temppeliin, sen patsaisiin ja maalattuihin käytäviin. Kävimme katsomassa suurinta Puja-kulkuetta kuvaavia seinämaalauksia ja komeitahan ne olivat. Entisessä kuninkaan palatsissa oli nähtävillä täytetty, entinen seremonianorsu, valtava uros. Yleensä kuulemma suurimmat norsu-urokset toimivat tässä tärkeässä tehtävässä, mutta suurimmassa Pujassa norsuja on kaikkiaan marssimassa 200.

Palasimme kierrokselta, saimme kenkämme ja kävelimme pienen matkan päähän tanssisalille, missä esitettiin srilankalaisia perinnetansseja. Täällä perinnetanssikulttuuri on edelleenkin elävää ja siihen kouluttaudutaan vuosien harjoittelulla. Esiintyjinä oli sekä mies- että naispuolisia tanssijoita ja rummuttajia, kaikki erittäin upeissa, koristeellisia asuissa. Tansseja oli toistakymmentä, viimeisenä tulitanssi, missä nuoret miehet heittelivät soihtuja, tekivät voltteja niiden kanssa ja kävelivät tulisilla hiilillä. Kokonaisuus oli niin monipuolinen, että tunnin esitys meni hujauksessa. 

Päivä oli kokonaisuudessaan ollut mielenkiintoinen ja kertonut meille paljon uusia juttuja Sri Lankasta. Aamulla odotti uusi seikkailu, junalla vuoristoon. Sitä ennen saimme nauttia vielä hotellimme upeista maisemista, kun sumu leijaili Kandyn yllä taianomaisena verhona.