Uuteen suuntaan, tällä kertaa Kandy
Seuraaava kohteemme on Kandy, kohtuullisen lyhyen matkaa Dambullasta etelään. Kaupungin nimi lausutaan kändi, mutta nopeasti lausuttuna se kuulostaa känniltä. Seuraavat kaksi yötä olemme siis kännissä!
Lähdimme taas aamulla aikaisin liikkeelle. Ensimmäinen pysähdyskohteemme oli maustetila, jossa saimme nähdä tuttuja kasveja: curry-yrttiä, pippuria, muskottipähkinää, neilikkaa, vaniljaa ja ennen kaikkea kanelia. Se on alkuperäinen ceylonilainen kasvi, paras laatu kanelia. Suomessahan käytetään pääosin kiinalaista kanelia, mikä on kuumentamattomana epäterveellistä, suorastaan myrkyllistä isoilla annoksilla.
Tilan kasvit olivat paljolti tuttuja, olimmehan käyneet samanlaisella tilalla mm. Sansibarilla. Koko alue oli rehevää ja viidakkomaista. Kasvien joukossa oli myös paljon sellaisia, joilla katsotaan olevan terveydellisiä vaikutuksia ayarveda-hoidoissa. Näitä vaikutuksia saimme kokeilla ensin mausteteessä (kanelia, inkivääriä, neilikkaa, kardemummaa, vaniljaa) ja tuoksunäytteinä. Jotkut kokeilivat kasvovoiteita ja itsekin suostuin hierontaan. Hierontaa opiskeleva poika hieroi hartioitani käyttäen lisänä jotain ayarvedistä öljyä. Pintaa kuumotti, mutta syvällä olevat lihakset jäivät kireiksi. Käyntimme lopuksi meidät vietiin tilan myymälään, missä olisimme saaneet ostaa ayarvedan mukaisia voiteita ja tippoja kovaan hintaan. Ne jäivät ostamatta, mutta pari pussillista curry-maustetta sentään lähti mukaan. Jatkoimme matkaa kohti Kandya.
Vajaan tunnin ajomatkan jälkeen pysähdyimme batiikki-tehtaaseen. Kyseessä oli pienimuotoinen työpaja, missä kankaalle piirrettiin kuvioita, sen jälkeen tietyt osat vahattiin erityistä työkalua käyttäen seoksella, missä oli mehiläisvahaa, parafiinia ja pihkaa. Vahakerros esti värin tarttumisen kankaan pintaan. Tämän jälkeen kangas värjättiin vaaleimmalla värillä, lisättiin vahaa uusin kohtiin, värjättiin seuraavalla värillä jne, vaaleasta tummempaan edeten. Lopputuloksena oli vahapintainen kangas, joka upotettiin kiehuvaan veteen, mihin vaha liukeni. Näin saatiin kauniita, kuvioituja kankaita. Työ oli tarkkuutta vaativaa ja hidasta, sillä yhden pienen kankaanpalan värjäämiseen meni 3 päivää.
Työpajaesittelyn jälkeen meidät vietiin tietenkin jälleen myymälään, missä meille esiteltiin moninaisia värjättyja kankaita, niistä tehtyjä tauluja ja vaatteita. Vaatteiden värimaailma tai kuviointi ei oikein istunut minulle. Tauluissa olisi ollut joitakin kauniita, mutta jostain syystä minua ovat viehättäneet paljon enemmän afrikkalaiset kuviot ja värit. Paappa oli kuumetautinsa jälkeen vielä toipilas eikä jaksanut innostua ostoksista. Niinpä nämäkin tuotteet jäivät meillä valokuvaamisen tasolle.
Lounallle ajoimme Kandyn kaupunkiin, minne pääsimme ruuhkan seassa perille vasta puoli kahden maissa iltapäivällä. Paikallisen kuljettajamme kärsivällisyyttä ja ajotaitoa täytyy vain ihailla. Muutaman sentin rako jäi viereisiin autoihin, kun bussilla puikkelehdittiin eteenpäin. Ruokapaikkamme oli 4-kerroksisessa rakennuksessa, missä alakerrassa oli huonekaluliikettä, matkamuisto/taide-esinekauppaa ja silkkimyymälää. Ravintola sijaitsi ylimmässä kerroksessa, mistä oli mukavat maiseman kaupungin ylle. Ruoka oli paikalliseen tapaan tulista ja maukasta.
Ruokailun jälkeen lähdimme vielä pariksi tunniksi kuninkaalliseen kasvitieteelliseen puutarhaan. Sen on aikoinaan perustanut brittiläinen puutarhasuunnittelija reilut 200 vuotta sitten. Puisto on valtava, yli 60 hehtaaria, joten kuljimme parissa tunnissa vain pienellä alueella. Näimme valtavasti erilaisia puita, mm. seychellinpalmun, eli kaksoiskookospalmun, jota olimme nähneet jo alkuperäisellä saarellaan Seychelleillä tammikuussa. Kaikenlaisia palmuja oli muutoinkin paljon, täällähän ne viihtyvät. Alueella oli myös ns. muistotarha, mihin nimekkäät vierailijat, kuten maailma päämiehet ja kuninkaalliset, olivat istuttaneet puita. Nämä puut oli varustettu kylteillä, joissa oli puun nimi, aika ja istuttajan nimi titteleineen. Muista puista mieleen jäivät erityisesti muutamat limoviikunat, jotka olivat aivan valtavia. Siinä kotimaiset ruukkukasvit jäivät aikalailla varjoon. Kasvien joukossa oli myös paljon tuttuja koristekukkia, joita meilläkin kasvatetaan kesäisin tai leikkokukkina. Itselleni ihanin paikka oli orkideakasvihuone, täynnä monenlaisia orkideoita, joskaan ei mitään erikoisuuksia.
Puutarhassa olisi hujahtanut pitempikin aika, mutta uusi kuljetus odotti ryhmäämme. Kandyn hotellimme sijaitsee korkealla vuoren rinteellä, jonne pääsi jyrkkää, mutkaista tietä pitkin. Matkabussillamme sinne ei päässyt, joten siirryimme pikkubusseihin, joilla matka ylös sujui mallikkaasti ja vauhdilla. Maisemat hotellistamme alas laaksoon olivat upeat. Omalla parvekkeellamme meitä oli ensimmäisenä vastassa kaksi lakkimakakia, pieniä apinoita, joilla on paksu tukka, jakaus keskipäässä kuin vanhoilla körttiukoilla. Näissä maisemissa ja näiden seuralaisten kanssa viivymme kahden yön ajan.
Ilta sujuikin pääosin USA:n vaaleja ihmetellessä. Täytyy todeta, että tämä päivä kyllä jää historiaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti