Nuwara Eliyan - Pahanthudawa - Udawalawa
Nuwara Eliyan on teeviljelmien keskellä, korkealla (1860 m) vuoristossa sijaitseva kaupunki, brittiläisten teenviljelijöiden rakentama. Koska olimme saapuneet eilen iltapimeällä, oli kaupunkiin tutustuminen jäänyt väliin. Siksi varasimme nyt aamulla pienen ajan kaupunkikierrokseen.
Kaupunki on aikoinaan rakennettu englantilaiseen siirtomaatyyliin. Talojen keskellä kulkiessaan saattoi melkein kuvitella olevansa Englannissa. Kaupunkia onkin kutsuttu pikku-Englanniksi. Sieltä löytyi lähes 200 vuotta vanha postitoimisto, kaunis Viktorian ajan punatiilinen rakennus. Kaikki nämä vanhat rakennukset on myös suojeltu, ne säilyvät vanhassa asussaan, kunhan niiden kunnostamiseen vain olisi rahaa. Vanhoja teetehtaitq on muutettu asuinrakennuksiksi. Alueella on myös brittien rakentama golfkenttä, joka on yksi maailman vanhimmista, jo 1800-luvulla rakennettu sekä Kuningatar Viktorian nimeä kantava puisto ja hieno hotelli. Täällä britit ovat viettäneet aikaa teeplantaaseillaan. Ilmasto on miellyttävän viileä verrattuna Colombon tukahduttavaan kuumuuteen.
Matkamme jatkui edelleen upeissa teeviljelmien ja kukkuloiden maisemissa vielä jonkin aikaa. Seuraava pysähdyksemme oli hindu-temppeli, jossa hipsuttelimme taas sukkasillaan. Se oli kuitenkin vain lyhyt pysähdys ennen matkamme varrella olevaa tärkeää nähtävyyttä, Pahanthudawan putousta. Sri Lankassa on paljon vuoristoa ja vesisateita, joten on runsaasti vesiputouksiakin, osa pienempiä, osa suurempia. Sadekausien aikana ne virtaavat vuolaana. Onneksemme Paharthudawan oli kohteenamme juuri sadekauden lopussa ja näimme todella komeasti kohisevan vesiputouksen. Otimme valokuvia ja nautimme maisemista.
Putouksen jälkeen teeviljelmät jatkuivat harventuneena vielä jonkin aikaa. Kun huomasimme pensaiden keskellä joukon naisia poimimassa, pysähdyimme katsomaan heidän työskentelyään. Otimme heistä valokuvia ja vaivan palkaksi he saivat meiltä pieniä rahasummia. Antamamme raha tuplasi helposti heidän päiväpalkkansa.
Matkamme päätepisteenä oli tänään Udawalawan kaupunki ja samanniminen kansallispuisto. Kävimme ensin kaupungissa lounaalla ja ajoimme sitten puistoon mennäksemme safariajelulle. Sää oli vähän epävakaan oloinen, mutta safarihenkilöstö kuitenkin vakuutti meille, että homma onnistuisi. Liput ostettiin ja lähdimme ajelemaan. Pihasta lähtiessämme alkoi vähän pisarrella, sitten vähän enemmän ja kohta satoikin ihan kaatamalla. Ukkonen paukkui välillä kauempana ja välillä lähempänä. En äkkiä muista kokeneeni noin kovaa ulkoilmaa aiemmin. Safari oli pakko keskeyttää. Olimme nähneet norsuja, kauriita, riikinkukkoja ja paljon vesipuhveleita jo ennen safarin alkua. Vesipuhvelit ovat viljelijöiden omistamia eläimiä, mutta kuljeskelevat vapaina myös kansallispuiston alueella, luonnoneläinten joukossa. Sateen aikana näimme yhden liskon ja pari riikinkukkoa. Toisaalta kasvillisuus on puistonkin alueella niin rehevää, että sieltä tiheiköistä eläimiä on vaikea bongailla.
Kun safari päätettiin lopettaa, olimme nähneet lähinnä valtavan määrän teiden yli virtaavaa, mutaista vettä ja kovaa sadetta, salamointia ja jyrinää. Kun pääsimme safarikeskuksen pihalle, jyrähti suoraan päällämme. Siirryimme bussiimme ja ajoimme taas yhden tekoaltaan vierestä, tällä kertaa patosiltaa pitkin hotellille, illalliselle ja yöpymään. Hotellimme sijaitsee puron rannalla ja on varsin viehättävä. Täällä kuluu tämä yksi yö ja aamulla taas matka jatkuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti