Päivän teema, Petronas!

Päivän teema: Petronas! 

Vuoden 2025 ensimmäinen reissumme alkoi perjantaina tammikuun lopussa.  Matka suuntautui tällä kertaa Malesiaan, mutta entiseen tapaan Albatrosin matkalla, Turkish Airlinesin kyydissä ja Istanbulin kautta. Olimme onnistuneet saamaan koneen etuosasta väljemmät paikat kuin edellisellä reissullamme, mikä helpotti istumista. Matka sujui kohtalaisesti, sain nukuttua jopa nelisen tuntia kevyttä unta.

Saavuimme Kuala Lumpuriin lauantaina iltapäivällä, menimme suoraan illalliselle kiinalaiseen ravintolaan (ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi) ja sen jälkeen hotellille. Muuta emme jaksaneet kuin käydä suihkussa, rauhoitella itseämme ja painua unten maille. 

Sunnuntai oli ensimmäinen varsinainen päivämme Malesiassa ja se oli omistettu Kuala Lumpurille. Aamiaisen jälkeen lähdimme bussilla kaupunkikierrokselle. Ensimmäinen pysähdyksemme oli kahden joen yhtymäkohdassa, paikassa mihin kaupunki on perustettu 1857. Sen perustivat 87 kiinalaista miestä, jotka tulivat alueelle kaivamaan tinaa. He antoivat kaupungille nimen, kaksi mutaista jokea, Kuala Lumpur. Siihen kaupunki vähitellen kasvoi, mutta vielä 1800-luvun lopussakin asukkaita oli vain muutamia tuhansia, kun britit ottivat sen hallintaansa. Nykyisin alueella on jäljellä vanhoja siirtomaatyylisiä rakennuksia, mutta niiden rinnalle on noussut myös moderneja pilvenpiirtäjiä.Siirtomaatyylisiä brittien rakentamia hallintorakennuksia näimme sitten runsaasti, kun menimme Itsenäisyyden aukiolle. Sinne brittiläiset siirtomaaisännät rakensivat 1880-90- luvuilla maharadja-tyylisiä hallintorakennuksia, samanlaisia, mitä olivat rakennuttaneen aiemmin Intiaankin. Niidenkin vierustoille, matalien rakennusten oheen on 1980-luvulta alkaen rakennettu korkeita, kiiltäviä tornitaloja. Kuala Lumpur on sekamelska uusia pilvenpiirtäjiä ja vanhoja, matalia rakennuksia, joiden kohtalona lienee väistyä uusien noustessa niiden tilalle. Kaupunki kasvaa ylöspäin. Asukkaita Kuala Limpurissa on parisen miljoonaa, esikaupunkeineen reilut 4 miljoonaa. 

Malesia on muslimivaltio, mutta täällä on myös runsaasti intialais- ja kiinalaistaustaisia asukkaita omine uskontoineen. Kävimme tutustumassa kaupungin suurimpaan moskeijaan, minne mahtuu rukoilijoita parhaaseen aikaan 3000 kerrallaan. Me saimme käydä moskeijan sisätiloissa, mutta naisten piti peittää käsivartensa, polvensa ja hiuksensa (kaapu omien vaatteiden päälle) ja miesten polvensa (shortsien päälle hame) ja tietysti mentiin ilman kenkiä. Sama peli oli hindujen temppelilläkin, paitsi miesten ei tarvinnut peittää polviaan. Komeita olivat molemmat rakennukset omalla tavallaan. Moskeijassa en muista kovin usein käyneeni, mutta hindutemppeleissä pistäydyimme Sri Lankan matkamme aikana. 

Päivän pääkohde, ainakin itselleni, oli ilman muuta Petronas- kaksoistornit. Petronas on Malesian kaasu- ja öljy-yhtiö, jonka päämaja tämä kaupungin maamerkki on. Se on kaksiosainen, joista ykköstornissa saavat käydä turistit, kakkostorni on varattu vain yrityksen 11 000 työntekijän käyttöön. Se on edelleenkin maailman korkein kaksoistorni ja oli rakentamisensa jälkeen, vuodesta 1999, pitkään maailman korkein rakennus. Sinne meille oli varattu liput klo 13 ja koko liikkuminen oli aikataulutettu minuutilleen. Ensin hissillä puoliväliin, tasolle 41, missä saimme kävellä tornien välisellä yhdyssillalla. Tasan 10 minuutin kuluttua siirryimme hisseillä 86-tasolle, missä olivat varsinaiset näköalatasot. Siellä otimme kuvia ja katselimme maisemia 15 minuuttia - onneksi sää oli kohtuullinen eikä utua ollut paljon - ja sitten aikataulun mukaisesti alas matkamuistokauppaan. Homma oli todella organisoitu hyvin eikä tungosta ollut missään kohtaa. Ostettiin niitä matkamuistojakin sitten. 

Kierroksemme seuraava pysäkki oli lounas, tällä kertaa intialalainen ja hyvää oli tämäkin. Lounaan jälkeen tulimme hotellille pienelle levolle ja sitten lähdimme omille reissuillamme. 

Ostimme liput yksiraiteisen radan asemalta ja hurautimme pari asemaa eteenpäin. Kokemus oli tämäkin, pääsimme vähän nopeammin kuin kävellen ja hintaa tuli alle euron per matkaaja. Suuntamme oli Hard Rock Café, missä ostimme sopivasti matkamuistoja ja nautimme virvokkeita. Ilta oli siinä vaiheessa ehtinyt jo yli kuuden, joten lähdimme etsimään Petronas-tornista näkynyttä pientä lampea, missä olisi tarjolla suihkulähde-esitys. Puolisen tuntia istuimme ja odotimme, kunnes vaivamme palkittiin. Suihkuja oli valaistu lähinnä punaisilla valoilla ja ne suihkahtelivat ilmaan jonkinlaisen käsikirjoituksen mukaan. Olihan se hienoa, mutta kesti ehkä turhan kauan. Illan hämärryttyä saimme ihailla takanamme upeasti valaistuna näkyviä Petronas-torneja ja se oli ainakin minulle illan kohokohta! 

Ihmisiä oli alueella paljon, olihan kiinalaisen uuden vuoden päätösilta. Me emme jääneet juhlimaan  vaan marssimme kohti hotellia. Matkaa oli vain noin 1,5 kilometriä, minkä taivalsimme rauhallisia katuja pitkin. Ongelmana olivat isot kadut, joiden yli ei meinannut päästä mitenkään, edes valoista. Autoilijoille valot vaihtuivat joka suuntaan kolmeen kertaan, mutta jalankulkijoille ei kertaakaan. Tämä johti siihen, että juoksimme paikalliseen tapaan punaisia päin, missä sattui vähänkään tulemaan rauhallisempi hetki. Ei kovin turvallista, mutta emme sentään jääneet nököttämään valoihin koko illaksi.  Perille hotellille pääsimme iltamyöhään ja saman tien unten maille. Päivän mielenkiintoisin anti oli Petronas.