Viipymisemme Can Thossa oli vain yhden yön mittainen. Aamulla anivarhain lähdimme kohti paikkakunnan tärkeintä matkailunähtävyyttä, kelluvia markkinoita. Koska tapahtuma on vain sunnuntaiaamuisin (näin asian ymmärsin), sinne oli lähdettävä tasan juuri tänä aamuna.
Ja kas, astuimme jälleen jokiveneeseen, joka kuljetti meidät pitkin Han-jokea markkinoille. Niissä tapahtumat etenevät niin, että myyjien isoista veneistä lastattiin hedelmiä ja vihanneksia ostajien pieniin veneisiin. Ostokset maksettiin ja ostajan vene ajoi seuraavan tarvittavan tuotteen myyjän kylkeen. Turistit ovat omissa veneissään, seuraavat tapahtumia ja joen vilkasta hyörinää, ehkä ostavat jostakin veneestä virvokkeita tai hedelmiä itselleen. Olimme paikalla aamulla klo 9 ja silti markkinoiden vilkkain aika oli jo takana päin. Vietnamilaiset ovat aamuvirkkuja ja kauppaa tekevää kansaa.
Matkaa Can Thosta Ho Chi Minhin kaupunkiin, entiseen Saigoniin oli noin 180 km. Alkumatkasta näimme vielä Mekongin lasku-uomia ja kanavia, mutta vähitellen ne loppuivat ja matka jatkui sisämaan kylien läpi. Matkalla lounastimme paikassa, jota saigonilaisetkin pitävät mukavana sunnuntailounaan nauttimispaikkana. Kun olimme varhain liikkeellä, ehdimme ennen ruuhkia. Ruoka oli yksi parhaista, mitä tällä matkallamme olemme saaneet.
Vietnamin vilkkaassa liikenteessä ei koskaan tiedä, mitä voi sattua. Siksi matkaan pitää aina varata runsaasti aikaa. No, meille ei sattunut mitään. Olimme perillä Saigonissa jo pari tuntia ennakoitua varhaisemmin ja oppaamme (kotimainen Mikael ja paikallinen Phi) havaitsivat viisaaksi viedä meidät Sotamuseoon. Alkuperäisen suunnitelman mukaan se oli suunnitelmissa seuraavaan aamuun. Nyt tienasimme itsellemme hieman pitemmät yöunet.
Sotamuseo kertoo tietenkin Vietnamin sodasta. Kun sitä on nähnyt elokuvissa lähinnä amerikkalaisena versiona, tarjottiin museossa vastapuolen, kommunistisen Vietnamin kansantasavallan versio valokuvien ja esinekokoelmien kautta. Versioissa on eroja, mutta sodan julmuus tulee kyllä molemmilla tavoilla selväksi. En ottanut valokuvia.
Illan tavanomainen käsikirjoitus toistui Saigonissakin: tutustumista kaupunkiin kävellen ryhmämme mukana, sen jälkeen paapan kansaa kaksistaan syömään Lemongrass - nimiseen paikkaan, jota oppaamme suositteli. Oli kyllä onnistunut suositus, ruoka oli tosi hyvää. Ja voi tätä kaupungin iltavalaistusta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti