Ensimmäinen bussiaamumme starttasi jo klo 7.30. Näillä korkeuksilla tähän vuodenaikaan on päivisin yli 30 astetta lämmintä. Jos ihmiset haluavat työskennellä läkähtymättä, on paras aloittaa heti auringon noustessa. Noudatimme paikallisia tapoja.
Matkalla Kambodzan rajalle pysähtelimme muutaman kerran, mutta varsinaisesti ensimmäinen kohteemme oli maiden välinen tulliasema. Suomalainen turisti tarvitsee Kambodzaan viisumin, mutta se hankitaan vasta raja-asemalta. Sitä varten mukaan oli pitänyt ottaa väripassikuva ja 35 USA:n dollaria. Thaimaasta pääsimme eroon nopeasti: passi ja maastapoistumiskortti virkailijalle (joka kysyi: Where are you going? Cambodia, vastasin. En ymmärrä, mihin muualle sieltä rajalta olisi päässyt), leimat papereihin ja menoksi.
Koskaan ennen en ole siirtynyt maasta toiseen tällä tavalla: pienen soratien pientareella kävellen. Kambodzan puolella ojensimme ensin passin, viisumihakemuksen ja passikuvat virkailijalle ja odotimme. Hetken päästä saimme passimme takaisin yhtä viisumidokumenttia rikkaampana. Sen jälkeen piti vielä jännittää, onko maahantulodokumentti oikein täytetty ja pääsemmekö maahan. Tässä jonottelussa ja odottelusta ryhmältämme meni toista tuntia, mutta sitten lähdimme vauhdilla kohti Battambangia.
Kun tie kulki paikallisen maaseudun läpi, näimme matkamme varrella lukuisia kyliä ja maaseudun viljelyksiä. Alue on aikoinaan ollut punakhmerien valtaamaa aluetta, josta nämä ovat saaneet puuta ja rubiineja myytäväksi ja toimintaansa rahoittamaan. Siksi alue oli pahasti myös kärsinyt punakhmerien toimista. Asutus oli köyhää ja kurjaa, vaikka peltoalat olivat kuitenkin varsin isoja. Pelloilla kasvatettiin riisiä, tietenkin, mutta kun meneillään oli kuiva kausi, olivat pellot lähinnä kuivaa sänkeä. Jos pellolle pystytään järjestämään kastelu, riisistä voidaan saada toinenkin sato. Se on alueen merkittävin ravintokasvi, jota syödään joka aterialla.
Maaseudun asumukset olivat pääosin hyvin vaatimattomia. Monet talot oli pystytetty korkeiden paalujen päälle. Korkealla sijaitseva talo pysyy suojassa villieläimiltä. Puupaalut on kiinnitetty nelikulmaisten betonipylväiden päälle. Sen tarkoituksena on estää käärmeiden luikertelu sileiden, pyöreiden paalujen kautta sisälle talon. Kun alakerrasta käy tuuli harvojen lattialankkujen läpi, on ilmastointikin hoidettu kätevästi. Sadekausien mutainen maa ei kulkeudu joka askeleella sisälle, kun talo sijaitsee pitkien rappusten päässä. Päivisin talon alla oleva avoin tila toimii varjoisana ja viileänä harrastetilana, öisin eläinsuojana tai koneiden säilytystilana. Käytännöllisyys on tärkeämpää kuin kauneus.
Talojen rakennusmateriaali on sekä maalla että kaupungeissa useimmiten aaltopelti. Se on köyhimpien ihmisten kodeille halpa rakennusmateriaali, mutta ikävän epäkäynnöllinen ja kuuma. Kambodzassa lämpötila on läpi vuoden niin kuuma, että lämmitystä ei tarvita, viilennykselle olisi sitäkin enemmän tarvetta. Köyhät viilentelevät itseään joissa uimalla tai talojensa alla. Vähän varakkaammat ihmiset voivat tehdä talonsa puusta, lähinnä paikallisista tummista, trooppisista puulajeista. Meikäläisen silmiin nekin ovat lähinnä lautarakenteisia hökkeleitä, harvemmin mitään komeaa. Jonkin verran varakkaammat ihmiset ovat rakentaneet kivitaloja, etenkin kaupungeissa. Jos talo on uusi tai hyvin hoidettu, se näyttää hyvinkin vauraalta länsimaisen ihmisen silmissäkin.
Matkan varrella näimme paljon paikallisia hedelmäpuita, niitä näytti kasvavan jokaisen tönön pihassa. Banaani oli minun silmissäni valtapuu, mutta se mielikuva voi johtua vain siitä, että sillä on niin massiiviset ja tunnistettavat lehdet. Orkideoita ihmiset pitävät huonekasveina - mikäs siinä, kun olosuhteet ovat luonnostaan niille otolliset.
Vielä on mainittava lehmät, joita käyskenteli pelloilla. Ulkonaisesti ne muistuttavat niitä, joita olen nähnyt median kautta Intiassa vaeltelevan. Ne ovat vaaleita, luurangonlaihoja ja helttakaulaisia. Maitoa tai maitotaloustuotteita täällä ei ole juuri näkynyt esim. Hotellien aamupalapöydässä. Tuotannollista virkaa noilla lehmillä ei taida olla kuin korkeintaan hieman kotitarpeiksi.
Näyttää siltä, että Kambodza tarjoaa niin valtavasti elämyksiä ja kirjoitettavaa, että joudun jatkamaan perjantain ohjelmaa vielä seuraavassa tekstissä. Sitä ohjelmaa nimittäin oli PALJON! Jo pelkästään ruokien kuvailuun voisi käyttää pari tekstiä. Se osuus tulee ehkä myöhemmin, seuraavassa tarinassani keskityn iltapäivään Battambangissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti