Ennakkoon odotettuna tämän matkamme odotetuin päivä oli sunnuntaina. Yllättäen jo aamun liikkeellelähtö oli huisin kivaa, sillä pääsimme liikkeelle tuktukilla! Tuktuk on paikallinen mopotaksi, jossa on perässä jousitettu, pehmustetulla penkeillä varustettu kärry. Koko seurueellemme oli varattu 12 tuktukia, kuhunkin mahtuu kyytiin 2 ihmistä. Meidän kuskimme oli vähän vanhempi, pieni ja siro, hymyilevä mies. Koko karavaani kulki rivakkaa vauhtia, istuimme kyydissä tukka hulmuten. Se oli hemmetin kivaa! Maisemia näki mukavasti eikä kuumuus vaivannut.
Tutustuimme Angkorin alueen historiallisiin monumentteihin. Koko alueen kohteisiin myytiin liput yhdessä paikassa. Niihin otettiin kuvat ja hetken päästä saimme luvat kuvallisina ja printattuina käyttöömme. Paikallisoppaamme San antoi meille muovitaskut ja kaulanauhat, jolloin lippua oli helppo näyttää kontrollipisteissä.
Ensimmäinen tutustumiskohteemme oli Ta Prohm. Tänne menimme ensimmäisenä siksi, että paikallisoppaamme mukaan voisimme välttää suurimmat kiinalaisryhmät. Maailma on täynnä kiinalaisia turisteja!
Ta Prohm oli rakennettu alunperin hindulaiseksi temppelialueeksi, mutta muutettu myöhemmin buddhalaiseksi. Tämä näytti pitävän paikkaansa monien kambodzalaisten ikivanhojen temppelien kohdalla. Ta Prohmin rakentamisaika oli joskus 1100-luvulla. Koska en osaa kertoa historiallisten kohteiden faktoista mitään erityistä, jätän asiaan perehtymisen lukijalle googletietojen varaan. Kuvia sen sijaan tulee paljon! Yritän pitää ne kohtuullisesti järjestyksessä ja mainita ehkä nimetkin kuvien yhteyteen.
Angkor Wat on kuuluisa Unescon maailmanperintökohde ja siksi todella suosittu turistikohde. 1970-90- luvuilla sinne ei päässyt, koska punakhmerit hallitsivat aluetta. Angkor Watia he kuitenkin kunnioittivat, joten eivät sitä tuhonneet, onneksi. Angkor Wat on maailman suurin uskonnollinen alue, joten ei meidän kierroksemme aikana mihinkään erityisen syvällisiin tutustumisiin ollut mahdollisuutta. Vinkkinä niille, jotka tuntevat palavaa kiinnostusta aiheeseen: Angkorin alueelle voi ostaa 3, 5 tai jopa 7 päivän lippuja.
Myös Angkor Wat on rakennettu 1100- luvulla. Aikoinaan alue on muodostanut tiiviisti rakennetun kaupungin, joka on silloin ollut maailman suurin, arvioiden mukaan 800000 asukkaan kokoinen. Tämän tiedon sain Ylen esittämästä dokumentista, joka saattaa löytyä vieläkin Areenasta, Khmerien maa tai jotain se oli nimeltään. Suosittelen sen katsomista. Koko kaupungin alue on suurimmilta osiltaan tuhoutunut, lienee ollut puurakenteista taloja. Angkor Wat tunnetaan nykyisin suuren vallihaudan ympäröimästä vanhasta temppelialueesta. Siellä on säilynyt runsaasti korkeitakin kivirakennuksia tai oikeammin niiden raunioita, mutta puiset osat ovat hävinneet. Esimerkiksi temppelissä tai käytävissä on voinut olettaa olevan puisia sisäkattoja. Monia seinäkaiverruksia rakennuksissa on säilynyt. Luonto, suuret puut ja pienemmätkin kasvit ovat rapauttaneet kiviä ja olleet vastuussa alueen tuhoutumisesta. Luonto on saanut tehdä tuhojaan vuosisatoja ennen kuin 1900-luvulla ryhdyttiin konservoimaan. Angkor Watista voisi kertoa paljonkin. Ne olisivat kuitenkin minun mielipiteitäni, joten annan taas kuvien puhua puolestaan.
Lounas syötiin jälleen kaupungissa, matka taittui tuktukilla. Lounas oli tähän mennessä tarjotuista maukkain, kurpitsakeittoa, kanavartaita ja hedelmiä. Tässä vaiheessa pääsimme myös ottamaan pienen hengähdystauon, päiväunet ja uinnit hotellilla. Iltapäivän päätteeksi suuntasimme sitten vanhalle hallintoalueelle, Angkor Thomiin. Hallintorakennusten lisäksi siellä oli jälleen hindutemppeli, joka oli muutettu buddhalaiseksi. Erikoista tässä temppelissä oli sen restaurointi. Sitä oli joskus 1960-luvuilla päätetty ryhtyä restauroimaan. Perustukset olivat olleet niin huonossa kunnossa, että kaikki rakennuksen kivet oli numeroitu, luetteloitu ja purettu pois hyvässä järjestyksessä uutta kokoamista varten. Sitten tulivat punakhmerit. Kun sisällissota ja punaisten hallinto päättyi, jälleenrakentajat palasivat työhön huomatakseen, että taitava luettelointi ja kivien järjestys olivat tuhoutuneet. Sen jälkeen temppeliä on restauroitu arvauskaupalla. Korkea temppeli on kyllä saatu kokoon, mutta valtava määrä kiviä on jäänyt yli. Ne lojuvat metsässä ja polkujen varressa temppelin ympärillä. Koskaan temppeliä ei saada oikeaan, alkuperäiseen asuunsa.
Tämän päivän kohteissa havaitsi selvästi, että vaikka ihminen rakentaa miten mahtavat rakennelmat tahansa, luonto voittaa lopulta aina. Puiden juuret kaivautuvat temppeleihin ja muureihin ja rusentavat ne lopulta alleen. Jos 100-vuotias puu romahtaa, romahtaa siinä mukana osa seinääkin. Sadekauden aikana kuiviltakin näyttävät paikat saavat vettä ja uudet siemenet itävät. Tasapaino rakennusten säilyttämisen ja luonnon olosuhteiden kesken vaatii paikallisilta ihmisiltä jatkuvia ponnisteluja.
Ta Prohm, kuvakavalkadi
Angkor Wat, 6 kuvaa
Angkor Thom, hallintorakennuksia ja temppeli
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti