Qatar Air kuljetti meidät tällä kertaa Dohan kautta Bangkokiin. Tulipahan opittua sekin, että Doha on Qatarin pääkaupunki, sijainti Sauli-Arabian naapurissa. Lentokenttä on noin 3 vuotta vanha, öljyvaltion tapaan loistelias ja ilmeisesti löytänyt nopeasti paikan hyvänä vaihtokenttänä. Toki Bangkokiin olisi päässyt suorallakin lennolla, mutta Albatross Travel käyttää ilmeisesti mieluummin vaihdollisia lentoja ja edullisia lentoyhtiöitä. Tästä syystä mekin viihdyimme kentällä kolmisen tuntia.
Vuosia sitten käynti lentokentän Tax free -osastolla aiheutti välittömän ostoreaktion - edes jokin viinipullo ja suklaata oli pakko saada, vaikkei olisi tarvinnutkaan. Nykyisin tämä ei houkuta, mitään ylimääräistä ei viitsi kantaa. Ajan tappaminen lentokentällä on tylsää, mutta ilmeisesti lennoilla on pakko varautua äkillisiin viivytyksiin ja seikkailuihin. Näihin on matkaajan tyydyttävä. Qatar Airin lentokenttäpalvelu - boardaus erityisesti - oli hidasta. Dohasta Bangkokiin matkaavaa konetta lastattiin noin 1,5 tuntia, ensin aulaan, sitten koneeseen. Oli meitä sentään yli 500 matkustajaa, joten ehkä se pitää antaa qatarilaisille anteeksi. Palvelu lennoilla oli kyllä erinomaista.
Olimme lähteneet Helsingistä noin klo 10 aamulla. Lento Dohaan kesti reilut 6 tuntia. Dohasta eteenpäin lähdimme iltayhdeksän seutuvilla, matkaa taas kuutisen tuntia. Yölennolle varasin mukaan melatoniinia, joten sain nukuttua edes jotain matkan aikana. Moni muu ryhmästämme ei nukkunut juuri ollenkaan. Bangkokiin saapui melkoisen nuutunut porukka!
Ryhmämatkaamme oli lähtenyt 22 matkalaista, oppaaksemme liittyi perillä Mikael ja maan oma paikallisopas ( jota ilmeisesti on pakko raahata mukana). Bangkokin kaupunkiin emme matkanneet vaan suuntasimme suoraan etelää kohti, suuntana Chanthaburi lähellä Kambodzan rajaa. Matkalla pysähdyimme pippuri- ja hedelmäfarmille. Paikallinen viljelijä esitteli meille kymmeniä erilaisia hedelmäpuita. Vain pieni osa niistä oli tuottamassa satoa, sillä useimmat puut tuottavat satoa sadekauden aikana syksyllä. Pippuri oli kypsymässä piakkoin ja olikin tilan päätuote. Kohtalaisen kauas siis matkasimme nähdäksemme, missä pippuri kasvaa.
Kevyenä välipalana hedelmätarhan isäntä tarjosi meille hedelmiä, ihania, tuoreita ja raikkaita. Papaija, mango, ananas ja jankko olivat tällä kertaa kypsiä.
Matkamme päätyi Chanthaburiin iltapäivästä. Hotellin uima-allas houkutti yli 30 asteen lämmössä, mutta lähdimme kuitenkin kävelykierrokselle kaupunkiin. Joen rannassa oli vanhaa, ranskalaisten siirtomaaisäntien rakentamaa asutusta. Ne olivat joskus olleet upeita, mutta nyt useimmat pahasti rapistuneita. Jokitöyräille rakennetuissa taloissa oli pieniä kahviloita ja ravintoloita, joissa olisi voinut hyvinkin viettää aikaansa ja tutkailla joen verkkaista virtausta. Jokimaisema on minun silmiini aina kaunis, vaikka talot olisivatkin röttelöisiä. Chanthanburissa ei tämän vanhan kaupungin lisäksi juuri ollut muuta nähtävää. Iltamme kului hotellin uima-altaalla, välillä huoneessa torkahdellen ja hotellin ravintolassa illallista nauttien. Vaakataso kutsui ennen iltayhdeksää, kuten lentoyön jälkeen kuuluu asiaankin.
Matkamme teema on Khmerien valtakunta. Monille ihmisille Khmereistä tulevat mieleen punaiset Khmerit, jotka hallitsivat Kambodzaa 1970-90 - luvuilla ja olivat tunnettuja verisistä hirmuteoistaan. Todellisuudessa Khmerit ovat kuitenkin kokonainen kansa ja heidän valtakuntansa, joka on sijainnut nykyisen Kambodzan alueella välillä melko laajallakin alueella. Heihin ja heidän historiaansa on tarkoitus tutustua lähiviikkoina.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti