Tiistaina matkasimme etelään

Tiistaina matkasimme etelään

Tiistaina lähdimme aamusta liikkeelle kohti Phnom Peniä. Matkaa oli noin 300 km ja paikallisilla teillä siihen olisi saattanut kulua liki koko päivä. Siem Reapiin pikkuruuhkasta selvittyämme matka jatkui kuitenkin Tonle Sap - järven ja joen kulkua seurailen ihan kohtuullista vauhtia.

Jotenkin tuntui, että matkapäivä on matkapäivä eikä siitä olisi paljon kerrottavaa. Taas tämä maa yllätti! Ensimmäiseksi pysähdyimme jokirantaan ja pääsimme katsomaan yli 800 vuotta vanhaa siltaa. Varsinainen tie kulki kaupungin ohi ohikulkutiellä, mutta vanha silta oli ollut pääväylä vielä muutama vuosi aiemmin. Sitä pitkin pääsi ajamaan edelleenkin autolla, mutta me kävelimme yli ja ihastelimme maisemia. Mutaiset vedet ja pensaikkoiset rannat, mitäpä siitä muuta. Kaunista oli kuitenkin. 

Lounastimme matkan varrella yllättävän tasokkaassa ravintolassa. Kokki oli kuulemma ranskalainen. Matkamme viimeinen pysähdys liittyi myös ruokaan. Pysähdyimme ruokatorille, missä olisimme saaneet syödä tarantelloja, torakoita, heinäsirkkoja, matoja, sammakoita ja ties mitä. Se, että kulhojen yllä pörräsi laumoittain kärpäsiä, ei kuitenkaan kohottanut ruokahalua. Ostimme banaaneja ja mangon, joka oli ihanan kypsä ja maukas! Hedelmät ovat kyllä olleet tämän reissun ravitsemuksellinen huippu! 

Saavuimme Phnom Penhiin hyvissä ajoin, veimme tavarat huoneisiin ja tunnin päästä olimme jo menossa polkupyörätaksiajelulle. Kukin turisti istui omassa kärryssään ja kuski polki. Tähän kulkupeliin meidät asetettiin pyörän eteen, melkoisen vaakatasoon asentoon. Matka taittui hissukseen ja välillä olimme aikamoisessa ruuhkassakin. Suurin kuljetettava  ryhmämme matkustaja uuvutti kirpun kokoisen kuskin, jota oli jouduttu vaihtamaan kesken matkan! Kyllä on kuskeilla kova työ! Tuktukin veroinen menopeli tämä ei ollut ja kuulemma pyörätaksin käyttö on vähentynyt, kun tuktuk on niin paljon näppärämpi. Varsinaisia takseja maassa ei ole.

Phnom Penh on miljoonakaupunki (yli 2 miljoonaa asukasta) ja liikenne oli sen mukaista. Suuri yllätys minulle koko kambodzalaisessa autokannassa on ollut valtavien sporttiamaastureiden määrä. Toyota ja Lexus olivat valtamerkit. Samanlaisia autoja en ole nähnyt kovinkaan usein Helsingissä. Ihmettelen suuresti, miten ne tässä kaoottisessa liikenteessä mahtuvat kulkemaan. Moottoripyörä tai skootteri on paljon kätevämpi peli ja niitä täällä vasta onkin. 

Kaupungin katukuva oli sekava. Joukossa oli vielä vanhoja siirtomaavallan aikaisia taloja, osa pahasti rapistuneina. Uusia taloja oli rakennettu, etenkin pankkirakennukset olivat loistokkaita - kuinkas muutenkaan. Valtion rakennukset, kuten koulut, poliisiasemat ja virastot olivat siistejä, samoin tietenkin uskonnolliset rakennukset. Jonkin verran kaupungissa oli myös puistoja, etenkin jokirannassa. Itse joen penkereen sotkuisuus pilasi hyvää vaikutelmaa. 

Illan loppuhuipennus oli ruokailu jokirannan ravintolassa. Ruoka oli erittäin hyvää ja siinä syödessämme ilta pimeni. Lähdimme tuktukilla hotellille. Semmoista ruuhkaa, mihin jouduimme, en ole eläissäni nähnyt! Poikittain, kääntyen tai suoraan, ihan sama, niin kaikki kulkivat ristiin. Tuktuk oli kääntymässä vasemmalle omaan suuntaansa, mutta sieltä tulevat moottoripyörät olivat vallanneet koko menokaistan. Nippa nappa kuski sai pelinsä siitä mahtumaan. Liikenne lähinnä pelaa niin, että kukin menee sieltä, mistä sattuu pääsemään. Kun pääsimme hotellille, olimme niin kiitollisia, että maksoimme pojalle varmasti tuplamaksun! 

Huomenna on nähtävyyspäivä. Sen jälkeen luulen, että tästä kaupungista on saatu tarpeeksi. Tätä ruuhkaa ei kestäisi erkkikään!