Kiertomatkan ajatuksena on tietenkin kiertää maata ja nähdä paikkoja. Lauantaina lähdimme kukkulaltamme ja tutustuimme vielä Chau Docin kaupungin markkinoihin. Kaupungissa ei ollut lainkaan tavarataloja. Markkinoilla olikin sitten myynnissä ihan kaikkea mahdollista, mitä ihminen äkkiseltään voisi kaivata. Kaikenlaista ruokaa, etenkin kaloja ja hedelmiä oli ties miten montaa lajia. Ostoksiin meillä ei ollut aikaa, mutta oppaamme Mikael osti meille maisteltavaksi lootuksen siemeniä. Ne olivat hieman papumaisen makuisia, oikein hyviä.
Aamupäivän toisena ohjelmanumerona oli jälleen jokiristeily. Näimme kaupungin rakennuksia uudesta kulmasta. Kaduilta katsottuna Chau Doc oli vaikuttanut kohtalaisen siistiltä ja monet talot ihan hyväkuntoisilta. Joelta katsottuna paljastui toisenlainen totuus. Samanlaisia peltihökkeleitä täällä oli kuin Kambodzassakin. Tulvat eivät ehkä yllä kambodzalaisiin mittoihin, kun talojen alla olevat puupaalut tuntuivat matalammilta kuin siellä. Roskia ei ollut ihan niin paljon kuin Kambodzassa, tai ainakin ne olivat pussitettuina. Silti rakennuksista paistoi asukkaiden köyhyys. Vaikka vaurautta tuntuu Vietnamissa olevan enemmän kuin Kambodzassa, on köyhiäkin varmasti paljon.
Vietnam on sosialistinen maa, joka pinta-alaltaan on jokseenkin Suomen kokoinen, mutta asukasluku on 90 miljoonaa. Väentiheys on melkoinen. Siihen nähden autoja on hyvin vähän, eivätkä merkit ja mallit ole ollenkaan niin pröystäileviä kuin Kambodzassa. Mopoja ja skoottereita, niitä sitten on! Kaupunkien keskustoihin on jokseenkin turha lähteä muunlaisilla vekottimilla liikkeelle. Vietnamissa on myös julkista bussiliikennettä (Kambodzassa ei ollut), mutta tähän mennessä ei vielä ole tullut rautateitä vastaan. Niitä menee kyllä pohjoiseen päin. Mekongin suistossa venekin on kätevä menopeli.
Jokiristeilyn lopussa kiipesimme rannalle, kävelimme mitättömän heppoista puusiltaa pitkin rannalle ja pieneen chan-kansan - paikallisen islaminuskoisen vähemmistön - kylään. Tarkoituksena oli tutustua asuntoihin vähän muualta kuin kadun puolelta ja toisaalta ostaa mahdollisesti kyläläisten tekemiä käsitöitä. Kylän naiset kutoivat kangasta ja siitä tehtiin käsitöitä myyntiin. Tuotteet olivat viehättäviä, ja niin tuotteet ja setelit vaihtoivat omistajaa. Ostin kolme isompaa laukkua ja kolme pientä sekä lippalakin. Hintaa tuli reilu 20 euroa eikä ehkä tule samanlaisia muualla vastaan.
Mielenkiintoinen piirre tässä pienessä kylässä oli se, että joelta tullessa vierailija saapui nukkuvan, hiljaisen talorykelmän keskelle. Kun niiden läpi käveli puusiltoja myöten kadulle saakka, tajusikin yhtäkkiä olevansa edelleen Chau Docin kaupungissa. Kadunpuoleisten julkisivujen takana ihmisillä on kokonaan toinen elämänsä!
Jokiristeilyn jälkeen kiipesimme taas bussiin ja aloitimme matkamme kohti Can Thota, Vietnamin 4. suurinta kaupunkia. Koska matkasimme poikki jokisuistoa, oli jokia, kanavia ja niitä ylittäviä siltoja pitkin matkaa. Tien varressa oli rakennuksia tiheässä. Tuntui melkein, että matkamme oli pelkkää taajamaa toisensa perään. Mielenkiintoista nähtävää oli hyvin paljon.
Puolivälissä matkaa lounastimme krokotiilifarmilla ja söimme tietysti krokotiilinlihaa. Kun se oli vahvasti maustettua, se oli todella hyvääkin.
Can Thohon pääsimme hyvissä ajoin ja ehdimme alkuillasta käydä hieman kävelyllä, katsomassa keskustan rantakatua ja ravintolatarjontaa. Sieltä löytyi pieni ravintola, missä söimme iltaruokaa: keitettyjä vihanneksia, merenelävä-nuudelisalaattia, friteerattuja soijapalloja ja friteerattua kalaa. Hintaa tälle kahden hengen herkulliselle iltapalalle kertyi vähän yli 12 euroa. Ei paha.
Majoituimme Can Thon keskustassa 4 tähden hotellissa, joka sijaitsi melko lähellä jokirantaa. Pääoven lähelle ei bussilla päässyt, sillä suoraan oven edessä oli suuri vihannes- ja kalatukkutori, joka täytti jalkakäytävät kadun molemmin puolin. Kaikkea mahdollista oli myynnissä maassa olevien kulhojen päällä. Monet kalat tai ravut polskivat vedessä, jota hapetettiin letkulla. Myyjät kyykkivät tavaroiden vieressä ja ostajat poimivat ostoksiaan. Keskellä tietä pörräsivät skootterit. Menoa ja meininkiä riitti iltaan asti, klo 19 tori tyhjennettiin ja siivottiin. Aamulla klo 4 alkoi tavaroiden uudelleenlastaus tien varteen. Me nukuimme sikeässä unessa huoneessamme torin yläpuolella, kun skoottereiden tööttäily alkoi. Klo 7 sunnuntaiaamuna tori eli jo vilkasta elämäänsä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti