Khmerien jäljillä: Phimai ja Khon Kaen
Perjantaina lähdimme liikkeelle taas varhain, sillä ajomatkaa oli jonkin verran. Onneksi matkan varrelle sijoittui mielenkiintoisia pysähdyksiä.
Khmerit, se sama kansa johon olimme tutustuneet Kambodzan matkallamme 2017 oli 600- 1100-lukujen välillä maailman suurin valtio. Se peitti paitsi Kambodzan aluetta myös liki pitäen koko Thaimaan ja Laosin alueen. Thaimaassa Khmerien tärkein säilynyt rakennelma on Phimai, Angkor Watin tyylinen, samaan henkeen rakennettu temppelialue. Matka Koratista Phimaihin kesti noin 1,5 tuntia ja olimme jälleen hyvissä ajoin perillä. Paikalla oli myös muutamia koululaisryhmiä luokkaretkellä, mutta pois lähtiessämme näitä oli tullut jo paljon enemmän. Ajoituksemme onnistui taas hyvin.
Phimai on rakennettu samalla tavalla kuin Angkor Whatin temppelikin, lavasol- nimisestä kivestä tai massasta, jota saadaan maasta kaivamalla. Se kovettuu ilman kanssa kosketuksiin joutuessaan hyvin kovaksi - liian kovaksi soveltuakseen muokattavaksi ja kaiverrettavaksi. Tästä syystä Phimain ja Angkorin rakennelmien seinät, pylväät jne, ovat kalkkikiveä, johon on voitu kaivertaa koristekuvioita. Khmerit eivät hallinneet kaarirakenteita, joten ovenpielet ovat kulmikkaita ja rakennusten kupolit on rakennettu kapenemaan kiviä latomalla. Kaikki nämä rakenteet olivat kovasti tuttuja Angorista - mittakaava vain oli paljon vaatimattomampi kuin kambodzalaisessa sisarkaupungissa. Kohde oli kuitenkin tuttuudessaan hyvin mielenkiintoinen.
.jpg)
Phimain kaupungista löytyi pieni kuppila, missä ehdimme nauttia virvokkeita ennen matkan jatkumista kohti lounaspaikkaamme. Olimme täälläkin paikalla hyvissä ajoin, joten saimme mahdollisuuden käydä Sai Ngarm- nimisessä puistossa, mikä on erityisesti tunnettu Banjan-puistaan. Nämä ovat puita, jotka kasvattavat voimakkaita ilmajuuria, jotka kasvavat maahan saakka, vahvistuvat ja alkavat tukea alkuperäisen puun kasvua. Koko puisto koostui korkeintaan muutamasta puuyksilöstä, kaikki muut ”rungot” olivat ilmajuuria. Puistossa oli myös lampi kaloineen, frangipani- ja tamarindi-puita, joiden hedelmiä saimme myöhemmin myös maistaa. Lounaspaikkamme sijaitsi aivan puiston vieressä, joten siirryimme sinne kätevästi. Ruoka oli jälleen erittäin hyvää ja tulista. Ilmeisesti alamme jo tottua tulisuuteen, kun se ei herätä ryhmämme jäsenissä enää suurempia huokailuja.
Lounaan jälkeen meillä oli jälleen pieni siirtymä seuraavaan kohteeseen silkkikutomoon. Kutomon omistaja oli moneen kertaan palkittu, jopa Unescon palkitsema silkintekijä, joka oli vaatettanut mm. edellistä kuningatarta (tämä oli kuollut pari kuukautta aiemmin ja kansa suri häntä edelleenkin). Silkkikutomossa pari naista keri silkkilankaa kotiloista. Kotiloista vapautetut silkkiäistoukat oli tämän jälkeen mahdollista valmistaa rasvassa paistamalla ruoaksi ja saimme maistaa niitä välipalaksi. Olivat muuten maukkaita, mutta ihan hirveän rasvaisia. Kutomon puolella useampi nainen kutoi kangaspuilla silkkikangasta - puoli metriä päivässä. Kudonta oli samanlaista kuin kangaspuilla kutominen meilläkin, vaikka lanka olikin ohuempaa. Kankaat olivat paksuja ja laadukkaita, mutta meille ne jäivät lähinnä hypistelyn asteelle, sillä kuosit olivat liian tummia ja eksoottisia, että ne olisivat meitä kovin kiinnostaneet. Kutomon omistajalla kuului olevat varsinainen kauppansa kaupungissa, joten tuskin hänen toimeentulonsa jäi meistä kiinni.
Kuvat kääntyivät taas käänteiseen järjestykseen!
Silkkiäistoukkien kotiloita
Loppumatka, parisen tuntia, sujui varsin nopeasti Timon tarinoita kuunnellessa: perehdymme alueen valtioiden kehitykseen ja hajoamiseen. Khmerien vallan hiipuessa tuli pohjoisesta Mon-kansa, joka alkoi asuttaa Siamin aluetta, Laos hajosi kolmeen osaan, Khmerien alue kutistui. Siirtomaavallan aikaan Siam säilytti itsenäisyytensä, Burma ja Malesia siirtyivät brittien hallintaan, Laos, Kambodza ja Vietnam päätyivät Ranskalle. Kun toinen maailmansota lopetti siirtomaavallan, Ranska määritti mielivaltaisesti Thaimaan ja Kambodzan rajan, maissa asuvien ihmisten luonnollisia alueita ei otettu huomioon. Kun Kambodzan pohjoisosat ovat muinoin kuuluneet Thaimaahan, on tämä pysynyt kiistan aiheena maiden välillä vuosikymmeniä. Sieltä lienevät nykyisen rajasodan siemenetkin peräisin.
Alla Timon löytämät kartat alueesta 1500-luvulta:
Ja Khmerien suuruuden ajalta 1200-luvulta:
Illan päätteeksi saavuimme Khon Kaen kaupunkiin, erittäin laadukkaaseen hotelliin. Ns. turistin vapaa-aikaa jäi muutama tunti, minkä käytimme piipahtamalla ruokakaupassa, syömällä pientä purtavaa ja taas uimalla. Tällä matkalla on ollut ehkä hieman väljempi aikataulu kuin monilla aiemmilla Albatros-matkoillamme. Kun altaat ovat olleet hyvät, olen päättänyt käyttää tätäkin etua hyväkseni koko rahan edestä.
Maisema hotellihuoneen ikkunasta:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti