Vettä monella tapaa!

Vettä monella tapaa! 

Sunnuntai oli jälleen golfpäivä, lämmin, tuuleton ja sateeton. Kentällä oli porukkaa enemmän kuin arkipäivinä eikä senioreiden 50% alennettu hinta ollut voimassa. Kierroksen hinnaksi tuli kuitenkin vain edullisen suomalaisen kentän kierroksen hinta!  Huomasimme sellaisen mielenkiintoisen seikan, että yksi vesieste, mikä oli näyttänyt vain pieneltä ojalta, olikin jossain vaiheessa aivan täynnä vettä. Se oli yhteydessä mereen, nousi ja laski vuorovesien mukana. 

Maanantaina meillä oli listan mukaista ohjelmaa vain illaksi, joten päätimme yrittää jälleen golfausta. Kävimme nostamassa sunnuntaina käteistä, että saimme maksettua mailapojille mailamme. Lähdimme liikkeeelle jo klo 8 aamulla, että ehtisimme puolen päivän seutuvilla syömään. Alussa tuli pientä vesisadetta, mutta oletimme sen laantuvan nopeasti. Sen sijaan sade kiihtyi eikä jäänyt edes vuoren kupeeseen, mitä oletimme. Neljän väylän jälkeen - koko greeni oli pelkkää vesilammikkoa - siirryimme taukomajalle odottelemaan sateen laantumista.

Katoksen alla istuskeli jo 4 brittiä, joiden kanssa keskustelimme breksitistä, säästä, lomasta ym. He asuivat täällä ja kertoivat viimeisten 6 viikon sään olleen todella surkeaa ja sateista. Siinä vaiheessa totesimme olleemme hyvin onnekkaita, kun sade ei ollut häirinnyt lomaamme missään vaiheessa. Olimme saaneet pelata neljä kierrosta golfia hienossa säässä, mikä oli pelkkää bonusta alkuperäiseen matkaohjelmaamme. Mahdollista olisi ollut sekin, että olisimme istuneet hotellihuoneen parvekkeella sadetta ihaillen, mitä teimme sitten lopulta maanantaina iltapäivällä.

Britit lähtivät aamupalalle, me odottelimme edelleenkin sateen laantumista. Ukkonen jyrisi. Kohta tuli nuori mies golfautolla taukopaikalle ja ilmoitti, että kenttä on suljettu ja pyysi seuraaamaan. Siihen loppui golfin peluumme Malesiassa. Mielellään tänne voisi tulla vaikka uudelleenkin, mutta sateinen sää kyllä hillitsee ajatusta. Koskaan ei voi tietää, miten paljon sataa eikä pelaamaan pääsy olisi varmaa. Klubirakennuksessa odottelimme vaatteiden kuivumista ja kuuntelimme ukkosta, joka jyrisi jo tosissaan. Kenttä oli muuttunut pysyviksi vesilammikoiksi, tyhjillään olleet vesiesteet täyttyneet. Kun täällä tulee vettä, niin sitä myös tulee. Veikkaan, että kenttä pysyy suljettuna muutaman päivän, kun väylät ovat ihan velliä. 

Illaksi meille oli varattu veneretki jokia ja meren rannikkoa pitkin. Ajoimme hotellilta vain pienen matkaa etelään, Santubong-joen sillan luo, missä nousimme veneisiin ja lähdimme liikkeelle. Krokotiilejä yritimme bongailla, mutta ei niitä näkynyt. Yksi iso kuningaskalastaja ja kotka näkyivät, mutta vasta merta lähestyessämme Santubongissa alkoi näkyä liikettä. Vesi oli korkealla, kun vuorovesi nousee pitkälle näihin rannikon pieniin jokiin. Käytännössä vesi on mutaista ja sameaa murtovettä, kun vuorovesi nostaa pohjasta savea veden mukaan. Tässä vedessä viihtyvät pienet makean veden delfiinit, joita paikalliset kutsuvat Irrawaddy-delfiineksi tai lempinimellä yhden sekunnin delfiini, koska niitä ei näe pinnalla kuin sekunnin ajan. Tällä alueella niitä elää arvioiden mukaan noin 200 yksilöä ja mekin näimme niitä kaksi kappaletta.  Eläimet olivat vikkeliä ja ilmestyivät milloin oikealla, milloin vasemmalla puolellamme. Kooltaan nämä delfiinit ovat keskikokoisia, noin 2-metrisiä, 100- 200 kg painoltaan (kertoi wikipedia).

Toinen joki, jonne meidät kuljetettiin, oli Salak. Siellä oli tavoitteena löytää nenäapinoita. Niitä löytyi Salakin suulta, meren rannikolta ja seuraavalta joelta, Sibulta. Salak sijaitsee reunalla ja Sibu keskellä Kuchingin kosteikon luonnonsuojelualuetta, jonne pääsee sisälle vain veneellä. Apinoita hyppeli puissa, mutta olivat niin kaukana, että ei niistä tunnistettavia kuvia saanut. Hyppelyitä tallentui kuitenkin videolle. Sain paapalta parin päivän takaiselta kansallispuistovierailulta videon, missä apinan hyppely näkyy parhaiten. Omissa tämän maanantain videoissani liikettä näkyy hyvin, mutta kaukaa. 

Ajelimme vielä hetken aikaa Sibu-jokea eteenpäin, näimme paikallisen kalastajakylän, missä asuvat luonnonpuiston ainoat ihmiset. Kylä on ihan kohtalaisen kokoinen, sen asukkaat ovat muslimeja ja hoitavat lasten koulun ym. kylässään. Vasta yläkouluun lapset lähtevät pois kylästä, veneellä lähimmän tien varteen ja kaupunkiin. Aika eristyksissä maailmasta nämä ihmiset elävät, mutta valtio pitää yllä heidänkin palveluitaan, kuten muuallakin maan syrjäkulmilla. 

Retkemme päättyi illan pimentyessä. Emme nähneet krokotiilejä tai sarvinokkalintuja, mutta maisemat olivat kauniit ja sää suosiollinen  - ei kuumaa eikä sadetta. Loppuilta meni sitten pakatessa ja tämä aamu samoin. Iltapäivällä lähdemme Kuchingin, Kuala Lumpurin ja Istanbulin kautta kotimaahan. Matka on pitkä ja pisin lento pelkkää yötä. Keskiviikkona olemme kotimaassa puolen päivän seutuvilla, ellei Turkish Airlines jälleen pistä meitä kehnoon koneeseen kiertelemään ja palailemaan takaisin loppumatkalla. 

Kaiken kaikkiaan Malesia osoittautui mielenkiintoiseksi maaksi. Borneosta olisin mielelläni nähnyt vielä lisääkin, mm. idempänä olevat kaksi kansallispuistoa, jotka on nimetty Unescon maailmanperintökohteiksi. Matka on tietenkin pitkä, mutta on sitä hullumpiakin reissuja tullut tehtyä.