Cameron Highlands ja tee
Kun olemme majoittuneet teenkasvatusalueelle, on luonnollista, että menimme taas tutustumaan teehen. Ajoimme Boh -nimisen teeyrityksen tehtaalle pienen matkan päähän hotelliltamme. Alkumatka taittui omalla tutulla turistibussillamme, mutta loppumatka oli kapeaa, yksikaistaisia tietä, jota pitkin meidät kuljetti paikallinen koulubussi! Paikat olivat jokseenkin ahtaat, lapsille mitoitetut, mutta perille pääsimme.
Maisema oli hyvin kumpuilevaa, todella kaunista ja täynnä teepensaita. Osa pensaista oli leikattu mataliksi, jolloin ne näyttivät lähinnä ruskehtavilta. Tuottavassa vaiheessa olevat pensaat olivat ihanan vihreitä. Tänne kannatti tulla jo pelkän maisemankin takia!
Teetehtaan vierailu ei ollut erikoinen. Paikka oli pieni viime syksyn Sri Lankan tehtaaseen verrattuna, mutta esittelyä ei hoidettu yhtä ammattimaisesti kuin siellä. Esittelijä puhui kaiutinmikrofoniin, mutta ääni hukkui koneiden meteliin. Kuvia ei saanut ottaa, vaikka koneet olivat peräisin vuodelta 1935! Teetä ei nähty kuin pieni vilaus kuivatukseen meneviä lehtiä lasin läpi. Tuoksu kyllä tuntui. No, eipä jäänyt liukuhihnamaista fiilistä, minkä koimme Sri Lankassa
Tässä tehtaassa tuntui tärkeimmältä saada asiakkaat ostamaan tuotteita myymälästä. Saimme maistiaisia, mutta ne sekoitukset olivat niin omituisia, makeita liemiä, että eivät ainakaan suomalaisia houkuttaneet ostamaan mitään. Valikoimista löytyi kuitenkin vihreitä teelaatuja, joita ostimme.
Paluumatkalla suuntasimme läheiseen kylään ja paikalliselle markkinapaikalle. Siellä myytiin kasviksia, matkamuistoja ja vaatteita. Ostimme iltaevääksi paikallisia mansikoita, joista alue on kuuluisa. Ne olivat kyllä kauniita ja raikkaita, mutta eivät mautaan lainkaan suomalaisten mansikoiden veroisia. Hotelli, jossa täällä majoitumme, on nimeltään Strawberry Park Resort, joten mansikat sopivat tunnelmaan tästäkin syystä.
Iltapäiväkierroksemme päätteeksi pysähdyimme läheiseen 8000 asukkaan kaupunkiin, missä oli yllättävän suuri ostoskeskus ravintoloineen. Matkanjohtajamme Taisto kertoi, että turisteja käy alueella niin paljon, että se elättää ravintolat ja kaupat. Me suuntasimme kiinalaiseen hotpot -ravintolaan, missä söimme matkamme tähänastisen kokemuksen perusteella parhaan aterian. Otimme tukevan lounaan, koska emme aikoneet syödä lainkaan illallista.
Hotellilla meitä odotti vielä englantilainen iltapäivätee kolmioleipineen ja skonsseineen. Eivät nämä aivan vastanneet englantilaisia versioitaan, mutta jotain sinne päin kuitenkin. Ja tee oli ihan oikeaa, ilman sokeria.
Iltapäivämme oli vapaata ohjelmasta, me pystyimme huoneessamme ja sopivasti alkoikin sitten sataa. Kuuro oli lyhyt, mutta kohtuullisen runsas. Koko matkamme aikana olimme saaneet sadetta vain pienen kuuron verran ensimmäisenä iltana Kuala Lumpurissa, joten maassa, jossa sataa melkein päivittäin, olemme päässeet aika vähällä. Sateen jälkeen ilma oli raikas ja kävimme paapan kanssa pienen kävelylenkin. Hotellin etupuolelta ja viereisten majoitustilojen sivuilta avautui kauniita maisemia taloineen ja metsikköineen. Otimme valokuvia. Ja loppuillan nautimme eväsillallista huoneessamme telkkaria katsellen ja Hesaria lukien. Maailman tapahtumista on hyvä pysyä edes vähän ajan tasalla, lomallakin.
Kiinanruusu on Malesian kansalliskukka
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti