MummeliMatkaa: Tulikärpästen ilta ja muita eläimiä

Tulikärpästen ilta ja muita eläimiä

Eilisestä päivityksestä unohtui pois juttu kuninkaanlinnasta, vaikka kuvat tulivatkin mukaan. Naputtelenpa nyt sitten tähän niitä tietoja.

Malesia on ehkä vähän yllättäen kuningaskunta, mutta ei eurooppalaiseen tai japanilaiseen malliin periytyvä vaan maassa on vaihtuva kuningas. Maa on liittovaltio, missä on 11 osavaltiota, joita kutakin hallitsee oma sulttaani. Viiden vuoden välein yhden osavaltion sulttaani vaihtuu liittovaltion kuninkaaksi. Aika harvoin tapahtuu edes sitä, että sama sulttaani ehtisi olla kuninkaana kahta kertaa, kun kierto on niin pitkä. Tällä ehkäistään vallan keskittymistä yksiin käsiin, vaikka kuninkaalla ei poliittista valtaa olekaan. Tämän hetken kuningas on osavaltiosta, joka sijaitsee lähimpänä Singaporea. Hänen virallinen residenssinsä on Kuala Lumpurissa, mutta käytännössä hän asuu kotonaan osavaltiossa sulttaanina.

Muutama sana vielä paikallisista autoista, joiden oudot merkit pistivät silmään heti ensimmäisenä päivänä tänne tultuamme. Maassa on omia autotehtaita, joista suurempi tuottaa Mitsubishin mallien kopiona malesialaista Proton-merkkistä autoa. Toinen malesialainen automerkki on Perodua, joka on Daihatsun (nykyisin Toyotan omistaman) mallin pohjalta rakennettu. Jonkun verran näkyy sitten myös japanilaisia ja korealaisia automerkkejä, länsimaisia ei juuri ollenkaan.

Varsinainen päivän agendamme oli vapaa myöhäiseen iltapäivään saakka. Päätimme lähteä Malesian kansalliseen eläintarhaan, mihin pääsimme parhaiten taksilla. Otimme Überin, mutta olipa pieni ja onneton auto. Perille pääsimme, ostimme liput (turisteille tuplahintaiset maan kansalaisiin verrattuna) ja kiertelimme eläintarhaa pitkin poikin.

Paikka oli hyvin hoidettu ja siisti, eläimet aiemmilta matkoillamme tuttuja, mutta oli joukossa ihan uusiakin tuttavuuksia. Kirahveja, emuja, antilooppeja, seeproja, leijonia ja virtahepoja olemme nähneet luonnossa, joten ne eivät herättäneet suurta mielenkiintoa. Paikan vetonaulana tuntuivat olevan pandat, joita ihmiset jäivät seuraaman pitkäksi aikaa. Ainakin nämä olivat siistimpiä ja hyväkuntoisimpia kuin Pekingin eläintarhassa aikoinaan.

Eniten mielenkiintoamme tässä eläintarhassa herättivät paikalliset eläimet. Malesian norsu on Intian norsun tapainen, mutta näytti karvaisemmalta. Tiikereistäkin Malesialla on oma alalajinsa. Eläintarhan malesiantiikeri karjahteli kumeasti, mikä kuulosti hyvin samalta kuin leijonan karjunta Afrikan savanneilla. Tämän tiikerin vieressä oli myös leukistinen valkea bengalintiikeri. Malesian tapiiri, mustakarhu ja piikkisika olivat myös paikallisia lajeja. Malesialaisista ehkä tunnetuin on oranki, jota saatamme mahdollisesti nähdä myös Borneolla matkamme loppupuolella, mutta epäilen, että emme näe sitäkään luonnossa, samoin kuin emme mitään muitakaan näitä äsken mainittuja eläimiä. Pitkin eläintarhaa juoksenteli pieniä apinoita, makakeja, joita täällä sitten näkee luonnossakin varmasti, sillä eivät ne eläintarhassakaan olleet häkkieläiminä vaan ihan omia aikojaan asustavia. Luonnossa matkakin ovat äkäisiä ja purevat ihmisiäkin kipeästi.

Paluumatkamme eläintarhasta ei sujunut ihan kivuttomasti. Olisi pitänyt tilata taksi etukäteen, mutta paluuaika oli vielä mennessämme avoin. Yritimme ensin taksia lennosta, mutta kaikki olivat jo menossa johonkin suuntaan. Päädyimme sitten yrittämään Crab-palvelun kautta ja se onnistui, ehkä vähän yllättäenkin. Reitti oli nopeampi, kun yksisuuntaisia teitä oli vähemmän. Kaikkiaan matka kaupungin ydinkeskustan ulkopuolelle oli mielenkiintoinen, kun matkoillakin näki kaupungista hieman erilaisia maisemia. Ehkä seuraavalla kerralla varaamme kuitenkin auton paluumatkallekin etukäteen.

Iltaohjelmamme käynnistyi neljältä. Ensimmäinen kohteemme oli näköalapaikka Selangorin seudulla, Kuala Lumpurista rannikolle päin. Alueelta on hyvät näköalat Malakansalmelle, mitä kautta meriliikenteen kauppareitti Kiinasta Intiaan ja Eurooppaan on kulkenut jo vuosituhansia sitten. Paikalla on vartioitu alueen laivaliikennettä, mistä muistuttavat kukkulalla merelle näyttävät tykit. Nykyisin kukkulan hauskin nähtävyys ovat kuitenkin hopeanharmaat pikkuapinat, töyhtölangurit, joita ihmiset ruokkivat. Erikoisuutena näillä ovat oranssit poikaset. Oranssi väri säilyy pennuilla pari kuukautta syntymän jälkeen. Yksi tällainen poikanen tuli meillekin näkyville.

Illalliselle ajoimme noin tunnin matkan jokisuistoon Malagansalmen lähelle. Pitkin rantaa oli lukuisia veden äärelle rakennettuja ravintoloita, joista yhteen menimme syömään merellisiä ruokia. Ruoka tarjoiltiin jälleen monina erilaisina annoksina isoista tarjoiluvadeista pöydällä pyöritettävän kiekon päältä, mistä jokainen otti haluamaansa ruokalajia. Hyvää oli jälleen.

Illan kokokohta odotti meitä ruokailun jälkeen illan pimennyttyä. Siirryimme bussillamme reilun puolen tunnin matkan meren rantaan satamaan ja nousimme pieniin neljän matkustajan soutuveneisiin. Meidät soudettiin mangrovepuiden juurelle, missä tulikärpäset sytyttelivät valojaan. Taivaalla paistoi vain ohut kuunsirppi ja sen alla Venus, mutta valoa tuli juuri sopivasti. Tunnelma oli todella lumoava. Kirkkaassa valossa tulikärpäset olisivat sammuneet. Retki kesti vain noin 20 minuuttia, mutta kokemus oli unohtumaton. Paluumatka hotellille kesti sitten reilun tunnin ja perillä olimme vasta illalla puoli yhdentoista jälkeen. Vaikka olo oli aika uupunut, oli kaikki sen arvoista.