Transsilvanian ihmeitä kokemaan
Tällä hetkellä meidän pitäisi olla matkalla Seattlesta Vancouveriin. Emme ole - sen sijaan olemme Romaniassa. Matkamme Amerikkaan peruuntui jo marraskuussa vähäisen osallistujamäärän vuoksi. Moni taisi aavistella Trumpin valinnan seurauksia ja perui lähtönsä, ja kävi asia meilläkin mielessä. Nyt tämän hetken tietojen valossa voi todeta, että luojan kiitos emme ole nyt trumppilandiassa vaan ihan turvallisesti Euroopassa!
Eilinen lento Bukarestiin sujui Air Balticilla Riikan kautta: ensin tunti lennossa, sitten pari tuntia ruokailua loungessa ja sitten taas pari tuntia matkan tekoa koneessa. Kun lähdimme lentokentälle vasta aamulla kuuden jälkeen ja olimme perillä kolmen maissa iltapäivällä, ei matka oikein edes tuntunut matkustamiselta. Ei väsyttänyt ja lento sujui mukavasti.
Perillä Bukarestissa pääsimme suunnilleen saman tien hotellille ja ehdimme lähteä pienelle kävelylenkille ennen illallista. Hotellimme sijaitsi aika lähellä vanhaa kaupunkia ja kävelimme pienen matkan sinne suuntaan. Näimme todella upeita rakennuksia, mm. Romanian Atheleumin, joka on 1888 rakennettu vanha konserttitalo, ja Yliopiston vanhan päärakennuksen. Illalliselle lähdimme sitten samaan suuntaan ja matkanjohtajamme Taisto (siis tosiaankin sama Taisto, joka oli matkallamme Malesiassa) esitteli meille lisää rakennuksia, mm. Kuninkaan palatsin ja vanhan salaisen poliisin rakennuksen, jonka kellareissa ihmisiä oli kommunistihallinnon aikana kidutettu. Nyt talon yläosaan oli rakennettu komea, mutta ehkä miljööseen sopimaton lasitalo.
Vanhan kaupungin alueella oli paljon vanhoja, ihania taloja, katuja, ravintoloita, kahviloita. Ainakin minut paikka yllätti, muistutti lähinnä vanhoja italialaisia kaupunkeja. Menimme yhteen tällaiseen paikkaan illalliselle syömään perinteistä romanialaista ruokaa. Ravintola sijaitsi kaksikerroksisen ison rakennuksen sisäpihalla. Minulle tyyli toi mieleen jonkin vanhan luosterin sisäpihan. Paikka oli aivan täynnä, orkesteri soitti paikallista musiikkia. Alkupalat olivat kohtalaiset, mutta pääruokana oli kolmea eri lajia lihaa ja käristettyjä perunoita, mikä ei oikein uponnut. Söin vain pienen palan kanaa ja perunaa. Jälkiruokana oli kirsikkasuklaakakkua, maukasta, mutta liian tukevaa minulle. Miljöö kuitenkin oli niin komea, että ruoka jäi sivuosaan.
Tänään lähdimme sitten tutustumaan Romanian parlamenttitaloon, jonka historia onkin todella mielenkiintoinen. Romanian kommunistinen diktaattori Nicolae Ceaușescu piti 1970-luvulla arkkitehtikilpailun, kun halusi itselleen komean monumentin. Kilpailun voitti alle 30-vuotias naisarkkitehti, Anca Petrescu. Rakennuspaikaksi valittiin kukkula, missä oli entuudestaan kauniita asuinrakennuksia. Ne kaikki purettiin ja 57 000 asukasta häädettiin muualle. Rakennustöissä hääri suunnittelijan lisäksi 700 arkkitehtia ja 20 000 rakennusmiestä yötä päivää. 1980-luvun puolivälissä rakentaminen aloitettiin, mutta kun Ceaușescu syöstiin vallasta ja tapettiin jouluna 1989, oli rakennus 60-prosenttisesti valmis. Kun sen purkaminen olisi tullut kalliimmaksi kuin loppuun saattaminen, se rakennettiin kaikesta huolimatta loppuun - tai ihan valmis se ei ole vieläkään. Kansan suussa rakennus on saanut nimen hulluuden muistomerkki.
Ihailimme rakennusta ensin sen edessä olevalla aukiolla - ei sitä muuten näekään kokonaisuudessaan. Aukiolle johtaa hulppea bulevardi, jonka tieltä purettiin myös iso määrä rakennuksia! Aluksi taloa kutsuttiin Kansan taloksi, mutta nykyisin vain Parlamenttitaloksi. Se on maailman toiseksi suurin hallintorakennus - Pentagon on suurin - ja kaikkein painavin. Rakennuksessa on 12 kerrosta ylöspäin ja 4 maan alla. Materiaaleina on käytetty paikallisia marmorilaatuja, mm. harvinaista vaaleanpunaista, mustaa ja punaista sekä paikallista puuta, kuten tammea. Matot on kudottu Romaniassa ja ne ovat valtavia, paikan päällä paloista koottuja, samoin verhot on teetetty erikoistyönä. Katot ovat täynnä upeita koristeluita ja kristallia, paikallista sekin. Rahaa tämä rakennus on vienyt valtavasti ja ylläpitokustannuksetkin ovat hurjat! Vain noin 30 % talon pinta-alasta on käytössä. Hallinto vie vain pienen osan, osa on mm. kongressitiloina.
Kävimme opastetulla kierroksella talossa, saimme nähdä toinen toistaan upeampia huoneita ja tiloja, upeita käsitöitä, taideteoksia, koristeluita jne. Ehdottomasti talo oli näkemisen arvoinen, mutta suuruudenhulluudessaan ihan käsittämätön. Kansa eli kurjuudessa ja maa rapistui, mutta hullu päämies sen kuin suunnitteli itselleen monumenttia. Tämän aikakauden raskasta perintöä maksetaan Romaniassa vieläkin, sillä korjausvelkaa on valtavasti ja komeat rakennukset pitäisi saada kunnostettua.
Parlamenttitalon parkkipaikalla hyppäsimme bussiimme ja lähdimme matkaan halki maaseudun. Alku sujui hyvää moottoritietä pitkin laajojen peltoalueiden läpi. Romanian rannikkoalue on mustan mullan aluetta, missä kasvatetaan auringonkukkaa ja vehnää. Tällä hetkellä kukassa oli rypsi, ihania keltaisia peltoja. Pysähdyimme ruokailemaan Pitestin kaupungin kauppakeskuksessa ja onnistuimme löytämään mukavan lounaspaikan.
Matkamme Sibiuun oli arvioitu kestävän noin iltapäivään 17 - 17.30 asti, mutta Pitestin jälkeen alkoivat tukokset. Ruuhkaa oli muiden kaupunkien kohdilla, mutta myös joen ylitys tuotti ongelmia. Aikaa meni. Maisemat olivat kauniit ja alkukesän vihreät, kun nousimme jo vuoristoalueita kohti. Kuljimme Olt-joen laaksossa, mutta kuvat jäivät ottamatta, kun istuimme paapan kanssa bussissa väärällä laidalla. Lopulta saavuimme illalla perille, yli tunnin myöhässä. Illallisen nautimme hotellin ravintolassa ja kerrankin salaatti oli todella runsas ja maukas. Muuten mentiin taas raskaalla linjalla. Se näyttää olevan romanialaisen ruoan tavallinen tarina.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti