Vaihteeksi kukkulalle ja temppeliin!
Lauantaille olimme ottaneet ohjelmaan paikallisen matkatoimiston järjestämän, virallisen ohjelman ulkopuolisen retken, kuten suurin osa matkaryhmästämme. Kohteenamme oli Penangin kukkula, paikka, josta sanotaan, että et ole käynyt Penangissa, jos et ole käynyt kukkulalla.
Penangin kukkula sijaitsee länteen Georg Townista, reilun puolen tunnin bussimatkan päässä. Kuten niin monet brittien siirtomaavallan rakentamat alueet, tämäkin on perustettu kaupungissa asuville briteille viileäksi kesänviettopaikaksi 1800-luvulla. Korkealle kukkulalle on rakennettu jonkinmoinen tie, jota pitkin aasit tai kulit ovat kuljettaneet (siis kantaneet) valkoisia talojen omistajia kesänviettopaikoilleen. Korkeimmilla alueilla ovat saaneet asua vain valkoiset, seuraavissa korkeuksissa rikkaat paikalliset ja alimpana köyhät. Sata vuotta sitten kukkulalle on rakennettu funikulaari - yhden epäonnistuneen kokeilun jälkeen rakennettiin rata kahdessa osassa, puolivälissä oli junan vaihto. Myöhemmin rakennettiin rata koko matkan mitalle. Noin 30 asteen kulmassa funikulaari punnersi tiensä ylös mäkeä.
Lähdimme hotellilta liikkeelle taas aamutuimaan. Paikallisoppaamme osti meille funikullaarin liput ja sen lisäksi pikakaistan junaan menossa. Maksamalla pääsee jonon ohi ja se saattaa joskus olla hyvinkin tarpeeseen, jos aikaa jonossa menisi tuntitolkulla. Aika pienen odotuksen jälkeen pakkasimme itsemme junaan yhdessä sadan muun tulijan kanssa. Vaunussa oli muistaakseni 5 osastoa, joissa oli muutama istuin ja sen lisäksi lattian täydeltä seisomapaikkoja. Matka ylös kesti reilut 5 minuuttia.
Ylhäällä Penang-kukkulalla oli näköalatasanteelle, mistä katselimme maisemia kaupunkiin. Vahvan utuinen sää himmensi näkymää ja etenkin valokuvia! Tasanne ei kuitenkaan ollut retkemme pääkohde vaan kävelimme kukkulan takapuolelle ja ostimme liput luontokeskukseen, missä pääsimme kävelemään rinteeseen rakennettua polkua ja siltaa pitkin sademetsän keskelle, luontoa ihailemaan. Alueella on hyvinkin runsas eläimistö, matelijoita, lintuja ja hyönteisiä, apinoita ja jättiläisorava. Lintuja näimme jonkin verran, mutta muutoin luonnon tarkkailu jäi lähinnä kasvien ihailuun. Muutama orkidea löytyi.
Luontopolun jälkeen kiipesimme vielä pienen matkaa kukkulan laella, mihin oli rakennettu metallipylväiden varaan toinen kävelyreitti, mistä maisemat aukenivat taas saaren ympäri, utuisena kuten toisella puolellakin. Tämä Penangin kukkulan huippu on koko saaren korkein kohta. Luontokeskuksesta alas palasimme pidennetyn golfauton kyydissä, kymmenkunta matkalaista kuljetusta kohden. Paluumatka funikulaarilla alas kukkulalta sujui hieman nousua hitaammin, sillä ruuhkaa oli kertynyt, kun ihmisiä oli tullut ylös sankoin joukoin vapaapäivän viettoon.
Paluumatkallemme Peneng-kukkulalta sattui Kaakkois-Aasian suurin buddhalainen temppeli, Kek Lok Si. Sinne siis pysähdyimme ja saimme toisen funikulaarikyydin tälle kukkulalle. Jonottaa ei juuri tarvinnut, sillä paikan päälle olisi päässyt myös mäkeä pitkin kävellen. Kuumuudessa funikulaari oli mukavampi ja pääsimme temppelille nopeasti.
Temppeli oli kyllä näkemisen arvoinen, kertakaikkisen massiivinen ja komea. Kävelimme katselemassa muutaman salin ja buddhan kuvan. Pihalla otimme kuvia rakennusten kokonaisuudesta. Lopulta osa meistä lähti kiipeämään vielä korkeimmalla olevan pagodin huipulle, noin 5 kerroksen korkeuteen. Sieltä koko temppelialue avautui alapuolelle ja sen näki koko laajuudessaan. Olihan se huikea paikka! Hiki tuli kiivetessä, mutta olipa homma taas vaivan arvoinen!
Päivämme oli ollut kovasti mielenkiintoinen, mutta lopulta hyvin uuvuttava, sillä paikallisopas ei sisällyttänyt päivään edes kahvitaukoa! Söimme välillä hieman välipalapatukoita, mutta muuten menimme veden voimalla. Hotellille päästyämme nälkä kurni mahassa. Lähdimme saman tien liikkeeseen ja päädyimme tällä kertaa arabialaiseen ravintolaan. Ruoka oli aika ok, mutta ilmapiiri ikävän toksisen tuntoinen. Ainakin naisena koin näin, mutta oli paappakin aivan samaa mieltä. Ensinnäkin olin ainoa huiviton nainen ravintolassa, mitä ilmeisesti katsottiin pitkään. Naisten wc-tilat olivat miesten wc:n takana, siis niin, että naisten piti kulkea miesten alueen läpi päästäkseen naisille varattuun osaan. Yksi naisten koppi palveli myös siivouskomerona. Kokonaisuudesta jäi tunne, että arabien keskuudessa naisille ei suurta arvoa anneta. Malesialaiset ovat myös muslimeita, mutta heidän toimintansa ei tunnu samalla tavalla naisia halveksivalta. Hotellimme ravintolassa on töissä sekä huivillisia että huivittomia naisia, mutta kaikki toimii täysin luontevasti.
Monenlaisia uusia kokemuksia maailmalla tulee vastaan!
Huomenna suuntamme on kohti Borneota, mutta kun päivä menee pitkälti lentokoneessa, saattavat kirjoittelut jäädä vähiin. Saapa nähdä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti