Vesisadetta ja sen vaikutuksia
Kello 22 maanantai-iltana ylitimme vaihteeksi päiväntasaajan ja olimme jälleen pohjoisella pallonpuoliskolla. Laivamme kulki noin 7 tunnin ajan ja pääsimme Genovesan saarelle. Se sijaitsee Galapagos-saarten pohjoisella reunalla ja matka kulki selvästi avoimemman meren kautta kuin edellisenä päivänä. Laiva keikkui ihan selvästi ja jotkut kanssamatkustajat potivat lievää merisairautta. Minulle ei pahoinvointia tullut - oliko tämä sitten rannekkeen ansiota, mene ja tiedä. Keikunta kuitenkin haittasi jonkin verran nukkumista.
Aamuyöstä laivan kulku pysähtyi ja ankkuroiduimme Genovesa -saaren keskellä olevaan pyöreään lahteen, joka on muodostunut tulivuoren kraaterin romahdettua. Geologisesti puhutaan kalderasta. Ensimmäinen päivänretkistämme kulki Prinssi Philipin jalanjäljissä saaren oikealla reunalla. Kiipesimme portaita pitkin korkean laavareunuksen päälle. Koko alue oli lähes kaljua, mustaa laavamuodostumaa, vain siellä täällä oli jonkin verran matalaa puustoa. Lintuja oli sitten ihan joka paikassa. Jo ylös noustessa vastaamme löi kamala guanon löyhkä ja lintujen valkoisia jätöksiä oli kivillä pitkin saarta.
Saaren päälajeja ovat suulat ja fregattilinnut. Suulissa Galapagosilla on kolmea lajia: sinijalkasuulat, punajalkasuulat ja Galapagoksen naamiosuulat. Sinijalkasuulia olimme jo nähneet eikä niitä ollut tällä saarella ollenkaan. Sen sijaan punajalkasuulia oli paljon ja naamiosuulia vielä enemmän. Linnut eivät pelkää ihmistä yhtään, joten niitä saattoi lähestyä ihan eri tavalla kuin kotimaisia lintuja. Punajalkasuulat ovat lajeista ainoat, jotka pääsevät puuhun ja pesivätkin niissä. Niiden räpyläjaloissa on nivelet, joten lintu pystyy tarttumaan oksiin. Muiden suulien räpylät ovat leveät ja tasaiset. Naamiosuulilla oli paljon poikasia, joita näkyi emojensa vierellä. Emot hautovat munat ja toisaalta myös suojaavat poikasia kuumuudelta räpylöillään.
Retkemme alkuvaiheessa taivas alkoi synketä ja ukkonen jyrähdellä. Kohta taivas repesi vesisateeseen ja ukkonenkin nousi päälle. Vaelsimme vielä hetken aikaa pitkin laavakallioita, vaikka ukkonen tuntuikin olevan aivan päällä eikä olo tuntunut aivan turvalliselta. Silti löysimme sateen aikana saaren oman pöllön, joka kyyhötti kallion suojassa sadetta piilossa. Oppaamme Greg kertoi, että hyvällä säällä pöllö lentää kallioiden yläpuolella ja pyydystää pikkulintuja. Olimme siis varsin onnekkaita, kun näimme linnun paikoillaan. Kaikki tämä oli sateen ansiota. Se ei kuitenkaan paljon lohduttanut, kun olimme sateesta aivan läpimärkiä.
Aamun retkemme päättyi lyhyeen sateen takia. Paappa tunsi olevansa viluinen, joten jätimme väliin aamupäivän snorklauksen. Lopulta vain kaksi matkalaista lähti Gregin kanssa liikkeelle. Heillä olikin sitten ihan käsittämätön tuuri: 5 erilaista hailajia, 2 lajia rauskuja ja uintia Galapagosin hylkeiden seurassa. Harmillisesti sade sitten jätti meiltä tämän kokemuksen väliin.
Iltapäivällä oli vuorossa kanoottiretki. Laivalla oli kyydissä kahden hengen kumikanootteja, joilla pääsimme melomaan. Meidät ja kanootit (kumiveneellä vetäen) vietiin samoille portaille, mistä aamullakin lähdimme liikkeelle. Kiipesimme laivan henkilökunnan avustuksella kanootteihin ja aloimme meloa. Kanootit osoittautuivat varsin heikosti ohjattaviksi, ne tuppasivat kääntymään mihin suuntaan tahtoivat. Välillä kanoottia käänsi tuuli tai vesi, välillä melojien kauhaisut. Matka kuitenkin taittui ja pääsimme reilun kilometrin matkan takaisin laivaan.
Kun päivän sää oli jälleen kirkastunut, pääsimme Genovesan toiselle reunalla hiekkarannalle. Siellä teimme vaihteeksi pienen kävelyretken lintujen maailmaan tutustuen. Täälläkin oli todella runsaasti lintuja, mm. suulia ja fregttilintuja. Nämä jälkimmäiset ovat reippaita lentäjiä ja liitelevät usein korkeuksissa. Nyt niitä näki kuitenkin todella paljon maallakin. Urokset istuivat kallioiden tai oksien päällä ja pullistelivat punaisia kurkkupussejaan. Niillä oli soidinaika, jonka kunniaksi kurkkupussia pullisteltiin ja esiteltiin. Näky oli varsin vaikuttava. Punajalkasuulilla ja joillakin muillakin linnuilla oli jo poikasia, joita pääsimme katselemaan lähietäisyydeltä, samoin hylkeitä. Saarikierroksen lopuksi kävimme vielä uimassa ja kaloja bongailemassa hiekkarannan tuntumassa. Haita ei näkynyt, mutta värikkäitä pikkukaloja kuitenkin.
Joka ilta retkiltä palattuamme olemme kuulleet lyhyeen briiffauksen päivän tapahtumista ja olemme saaneet esittää oppaallemme Gregille kysymyksiä. Samalla on käyty myös läpi seuraavan päivä aikataulut ja ohjelma. Genovesassa Greg piti meille vielä luennon geologiasta ja selvästi huomasi, että hän oIi nyt lempiaiheessaan. Galapagosin tulivuoret ovat syntyneet yhden purkauskanavan (hot spot) kautta. Saarten alla oleva mannerlaatta (Tyynen valtameren laatan vieressä oleva pieni Nazcan laatta) liikkuu Amerikan laattaa päin. Samalla vanhat tulivuoret siirtyvät purkauskanavan ulkopuolelle ja tilalle syntyy uusia tulivuoria. Vanhimmat alueen tulivuoret ovat 5 miljoonaa vuotta vanhoja ja sammuneet aikaa päivää sitten. Aktiivisia tulivuoria on nykyisin vain Isabelan (syntynyt 500 000 v. sitten) ja Fernandinan (ikää 300 000 vuotta) saarilla.
Genovesa-päivämme kruunasi upea grilli-illallinen, minkä laivan kokit valmistivat. Syötävää oli grilliperunaa lisukkeineen, lihaa, kanaa, tonnikalaa ja makkaraa, salaatteja, papumuhennosta, riisiä ja erilaisia kastikkeita. Kaikkea ei mitenkään jaksanut edes maistaa ja jälkiruokana tarjottu moccachino-juustokakkukin jäi puoleksi syömättä.
Sateinen aamupäivä vastoinkäymisineen muuttui lopulta aika mukavaksi illaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti