Galapagos

Galapagos

Sunnuntaina herätys oli klo 4 aamulla ja 4.45 lähdimme bussilla kentälle. Vettä satoi, liikenne oli hiljaista ja kolmessa vartissa olimme kentällä. Sanoimme hyvästit bussikuskille Carlosille ja oppaallemme Leolle ja hyppäsimme lentokoneeseen.

Lento Galapagos-saarten kentälle, Baltran pienelle saarelle kesti välilaskuineen noin 3 tuntia.  Pääsy Galapagosille ei ollutkaan aivan sisäänkävelyjuttu. Jouduimme täyttämään kaavakkeen, missä kyseltiin esimerkiksi oleskelusta eläinten lähellä tai mukana olevista hedelmistä. Matkalaukut tulivat koneesta telineelle, missä kaksi koiraa kävi nuuskimassa laukut läpi. Niistä etsittiin nimenomaan vieraita kasveja - hyönteisten varalta käsimatkatavaramme oli jo koneessa ruiskutettu hyönteismyrkkyllä ja laukkuruuma varmasti myös. Kun koiraoperaatio oli ohi ja muutama laukku poimittu pois tarkastettavaksi, saimme hakea omamme ja jatkaa matkaa. 

Tulohallissa tapasimme oppaamme Gregin, joka oli syntyisin saarilta, suorittanut geologian maisteritutkintonsa USAssa ja toiminut luonto-oppaana saarilla jo yli 20 vuotta. Hänen johdollaan siirryimme bussiin ja ajoimme pienen matkan laivasatamaan ja siellä laivaan.

Seuraavat 9 vuorokautta majoitumme Odyssey- nimisellä pienellä laivalla, jonka ainoat asiakkaat olemme neljän vuorokauden ajan. Laivalle mahtuu 16 asiakasta ja noin 10 miehistön jäsentä. Neljän vuorokauden kuluttua kaikki muut suomalaiset ja myös matkanjohtajamme Pekka palaavat kotimaahan. Kukaan muu kanssamatkustajista ei ollut ostanut lisäpakettia, jolla pidensimme oleskeluamme saarilla 5 vuorokautta. Hiukan olemme saaneet tästä oleskelustamme kuulla kateellisia kommentteja. Saamme sitten torstaina nähdä, millaista porukkaa tulee paatti täyteen. 

Laivalla meillä on täysihoito, sillä missään muualla ei voi käydä syömässä. Tähän saakka ruoka on ollut erinomaista - laivalla on tietysti oma kokkikin. Majoitumme kahden hengen hyteissä, joista kaikista on merinäköalat. Laivalla on lisäksi aurinkokansi, poreallas, ruokasali ja oleskelualueita. Palvelu on kaikin puolin erinomaista. 

Lounaan jälkeen ensimmäiseen päivään oli suunniteltu retki Santa Cruzin saarelle. Se on asuttu ja aika isokin saari, mutta me menimme tutustumaan luontoon saaren asumattomalle reunalle. Nousimme laivasta kumiveneisiin, jotka veivät meidät saareen. Siellä kävelimme laavakivien peittämiä polkuja noin 1,5 tunnin ajan. 

Ensimmäisinä rannalla olivat vastassa punakuoriset meriravut. Tässä kohdassa täytyy todeta, että lajitunnistamiseni ei ole ehkä aivan kohdallaan, joten saattoivat ne olla jotain muutakin lajia. Rannalla odotti myös yksi pelikaani ja niitä näkyi myöhemmin paljon lisääkin. Varsinaisia tarkkailukohteitamme Santa Cruzilla olivat leguaanit. Yksi merileguaani tuli vastaan, mutta laavaleguaaneja oli matkan varrella lukuisia, sekä naaraita että koiraita. Ne ovat selkeästi isompia kuin merileguaanit, ehkä noin 70-senttisiä. Naaras on väriltään ruskehtavan harmaa, mutta uros lisääntymisaikaan komea, keltaisen ja oranssin kirjava. Niitä nyt näimme, uroksia valmiina parittelemaan. Muina aikoina urokset ovat tavallisen ruskeita. Näimme myös yhden laavaleguaanin poikasen, mitä Greg piti kovasti harvinaisena. Hän otti kuvan poikasista ja sanoi, että ottaa vuosittain yli 50 000 valokuvaa, sekä maalta että vedestä. Tämä kuvaa sitä luonnon runsautta, mistä saamme matkamme aikana nauttia. Kaksi merivirtaa - toinen Uudesta Seelannista ja toinen päiväntasaajaa pitkin - nousee pintaan saarten kohdalla ja tuo mukanaan runsaasti ravinteita. Tämä ruokkii ruunsaat määrät planktoneita ja ne puolestaan muita mereneläviä. 

Kävelykierroksemme aikana näimme lukuisia pikkulintuja, sekä paikallisia lajeja että muuttolintuja. Niiden tunnistamista en edes yritä. Sen sijaan merileijonat eli nykyiseltä nimeltään Galapagosin hylkeet on helpompi tunnistaa. Saarilla asuu myös Tyynen meren hylje, jonka erottaa täkäläisistä lajitovereista pään muodosta. Yksi Galapagosin hyljenaaras tuli turistiryhmämme viereen rannalle, selvästi poseerasi ja keikisteli meille. Joku meistä meni ehkä turhan lähelle eläintä, jolloin seurasi ärhäkkä ääntely ja kiljahtelu. Vielä lähtiessämme näimme hylje-emon imettävän poikastaan vedessä. Emme tietenkään olisi ymmärtäneet tätä asiaa, ellei oppaamme olisi sitä kertonut. 

Puolentoista tunnin kävely oli todella uuvuttava, vaikka emme kävelleet lujaa. Kuumuus läheni kuuman laavahiekan päällä 40 astetta. Galapagosilla on nyt meneillään sadekausi, joka kestää joulukuusta toukokuulle ja juuri nyt on kaikkein kuumin aika. Kuiva kausi on täällä kylmää aikaa, sillä kylmä merivirtaus etelästä tuo saarille viileyttä ja muuttaa veden 11-asteiseksi. Me saamme tähän aikaan nauttia 28-asteisesta merivedestä, mikä on uimisen kannalta huomattavan miellyttävää. Ensimmäisenä päivänä emme menneet uimaan vaan pystyimme ankkurissa Santa Cruzin edessä. Illallisen jälkeen yksi miehistön jäsenistä vinkkasi meille, että laivan ympärillä uiskenteli haita. Näimme kolme parimetristä eläintä, jotka kiertelivät hetken kumiveneiden ympärillä. Luultavasti laivan valot olivat houkutelleet ne paikalle. Ehkä oli hyvä, että olimme jättäneet uinnin sillä kertaa väliin. 

Illallisen jälkeen siirryimme keinuvaan vuoteeseemme. Nukuimme yllättävän hyvin, vaikka oli kuumaa. Hyteissä on viilennys, mutta meidän hytissämme se oli rikki. Ulkona on päivisin ollut noin 30-31 astetta ja yölläkin 23 astetta. Itse olin ennen matkaa eniten huolissani matkapahoinvoinnista. Ostin pahoinvointirannekkeen, joka antaa ranteen kautta sähköimpulssia aivoille. Pahoinvointia en ole potenut, enkä tarvinnut pahoinvointilaastaria. Rannekkeen tehosta en osaa sanoa mitään, sillä ei minulla tietenkään ole vertailukohdetta, mihin voisin olotilaani verrata. Ehkä merenkäynti on vain niin leppeää, että minäkin selviän.