Takaisin eteläiselle pallonpuoliskolle
Pyrähdyksemme pohjoisella pallonpuoliskolla jäi lähinnä lyhyeksi, sillä jo illallisen jälkeen laivamme lähti uudestaan liikkeelle. Merenkäynti oli rauhallisempaa kuin menomatkalla, joten matkalaiset saivat nukuttua hieman aiempaa paremmin.
Aamuun mennessä olimme päässeet jo pitkälle etelään. Olimme ankkurissa lahdella, missä oli ympärillä useampi pikkusaari. Niiden välillä teimme retkiämme. Aamulla menimme jo klo 6 alkaen Santiagon saarelle, joka on 120 vuotta vanhan tulivuoren purkauksen seurauksena mustan laavapatjan peitossa. Tulivuoren purkaus on alunperin peräisin Isabelan saarelta, mistä se on valunut 1200-asteisena Santiagon saarelle saakka. Vanha saari on peittynyt liki kokonaan, kukkuloita lukuun ottamatta, laavaan, mutta siellä täällä alla olevat puut ovat kulkeneet mukana ja palaneet laavan päällä muodostaen onkaloita. Jähmettyessään laava on kovettunut ties millaisiin muotoihin, joita on nimetty eri tavoin. Tällä vanhan, mutta geologisessa mielessä nuoren laavakerroksen päällä kävelimme ja ihmettelimme harmaanmustaa kuumaisemaa. Vasta vanhetessaan nämä laavakerrostumat muuttuvat punaisiksi, kun hapettuvat. Pinnalla oleva laavalasikerros estää hyvin hapettumista, mutta aian kanssa syntyvistä railoista hapettuminen pääsee etenemään.
Aamupalan jälkeen kumiveneet veivät meidän toiselle saarelle, Bartolomelle. Sinne oli laavakenttien päälle rakennettu puinen kulkuväylä ja portaat, 360 askelmaa, jotka veivät saaren korkeimmalle huipulle reilun 100 metrin korkeuteen. Vielä ei ollut mahdottoman kuuma, mutta kyllä kiipeäminen silti otti voimille. Olimme paapan kanssa molemmat nuhassa, joten väsytti ehkä tavallista herkemmin. Maisemat kukkulan huipulla olivat lopulta palkitsevat ja erittäin kauniit.
Koska tänään oli suomalaisten matkatovereittemme viimeinen matkapäivä, ehdittiin aamulla vielä snorklailemaakin. Halukkaat lähtivät uimaan rannalta, minä uimaan snorklaajien kanssa. Kovin paljon uusia kalalajeja ei tänään tullut vastaan, mutta sentään muutama, komea ja värikäs kalaparvi näkyi. Porukalla oli ilmeinen tahto viettää vielä viimeiset aurinkoiset hetket 28-asteisessa vedessä. Olihan se ihanaa, aurinko lämmitti, vesi oli kirkasta ja uiskentelu mukavaa.
Lounaan aikana laivamme lähti taas liikkeelle. Matkaa kertyi taas viitisen tuntia. Tässä vaiheessa pääsimme maihin Santa Cruzin saarelle (jonka toisella puolella kävimme jo ensimmäisenä Galapagos-päivänämme) Puerto Ayoran kaupunkiin katsomaan täkäläistä elämää, ja lukemaan kotimaan kuulumisia netin kautta. Kaupungin rantakadun varrella oli paljon turistikauppoja ja kahviloita. Netti toimi tosi hitaasti ja kaupoissa oli hinnoissa Galapagos-lisää. Jotain asioita saimme sentään toimitettua. Seuraavana päivänä, kun muut lähtevät kotimatkalle, menemme taas Puerto Ayoran kautta ja teemme vielä aamuretkenkin. Ehdimme myös iltapäivän aikana tutustua kaupunkiin.
Päivän päätteeksi nautimme taas huikean hyvän illallisen. Sitä ennen hyvästelimme virallisesti laivan miehistön ja minut valittiin pitämään kiitospuhe matkalaisten puolesta. Jostain syystä tämä on ollut minun osani liki kaikilla ryhmämatkoillamme. Samalla annoimme ryhmämme keräämät tippikuoret sekä laivan miehistölle että omalle oppaallemme Gregille. Paikallinen tippikulttuuri on meille suomalaisille varsin vierasta, mutta saimme jonkinmoiset suuntaviivat ja jokainen maksi tippiä sitten omantunnon mukaan. Albatros oli antanut meille ohjeet, sillä käteistä rahaa piti varata tähän tarkoitukseen riittävästi. Kaikkiaan olemme varanneet tippeihin laivalla liki 500 euroa. Jos tätä ei ole matkaan lähtiessä osannut ottaa huomioon, kaatuu matkabudjetti aivan varmasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti