Pientä mutkaa matkassa!

Pientä mutkaa matkassa! 

 

Talvella meille ehdotettiin vanhan tutun porukan kanssa matkaa Veronan oopperajuhlille. Koko ryhmää ei saatu kokoon, joten se matka peruuntui. Asia jäi vaivaamaan ja päädyimmekin paapan kanssa ottamaan vaihteeksi Albatrosin oopperamatkan ihan tuntemattomien matkaseuralaisten mukana.

Asia ei kuitenkaan sujunu ihan mutkattomasti. Lentolippuja ja muita tietoja ei alkanut kuulua määräaikaan mennessä ja piti soitella Albatrosin toimistolle. Kävi ilmi, että olimme tehneet varauksemme juuri silloin, kun firma vaihtoi tilausjärjestelmäänsä. Lentolippumme olivat jääneet vahvistamatta lentoyhtiölle. Alle viikko oli aikaa matkaan, kun Albatros alkoi järjestää menomatkaamme uudelle reitille. Alkuperäiset lennot olivat Finnairilla, ja paluulennon saimme sieltä nytkin, mutta menomatka piti taittaa Air Balticilla Riikan kautta. 

Pääsimme matkaan, mutta lentomme oli aamun ensimmäinen Helsinki-Vantaalla, klo 5.35. Se tiesi herätystä kolmen jälkeen ja matkaa kentälle neljäksi. Olimme päätyneet siihen, että on viisainta tehdä matka pelkillä käsimatkatavaroilla, sillä vaihtoaikaa lentojen välillä oli vain puoli tuntia.  Olimme saaneet tehtyä boardauksen kotona hienosti molemmille lennoille ja nopeasti pääsimme turvatarkastuksista läpi.  Kumpikin lento hujahti nopeqsti, kun nukuin koko ensimmäisen lennon ja pitkälti toisenkin ajan! Koskaan meillä ei kuitenkaan ole ollut näin tiukkaa vaihtoaikataulua. Käytännössä kävelimme ensimmäiseltä lennolta suoraan toisen boardaukseen ja koneeseen sisään.

Olimme Milanossa 1,5 tuntia ennen muuta ryhmäämme. Ehdimme vaihtaa turistivaatteet, syödä aamupalan ja laittaa aurinkorasvat. Käytännössä lippuongelma ei haitannut matkaamme ollenkaan. Matkanjohtajamme Tuija oli tietoinen omituisesta reitistämme ja oppi tuntemaan meidät heti tästä syystä. 

Matkamme jatkui Bergamon keskiaikaiseen kaupunkiin, se kun sattui sijaitsemaan mukavasti matkan varrella Milanosta Veronaan. Kaupungissa on korkealla kukkulalla keskiaikainen vanha kaupunki, alta città, jonne ostimme funikulaariliput ja huristelimme ylös. Kiertelimme omin päin mielenkiintoisia kapeita katuja ja aukioita. Kirkkoja pienellä vanhan kaupungin alueella oli ainakin kolme ja lisäksi vielä vanhan luostarin rauniot. Uskonnollinen elämä on ollut keskiajalla vilkasta. Yksi kirkko , Santa Marta, oli jossakin vaiheessa muutettu kauppahalliksi, mutta kun sitä oli viime vuosikymmenillä korjattu, oli löydetty 1400-luvulla maalattuja freskoja. Niitä oli entisöity mahdollisuuksien mukaan. 

Kävimme syömässä paikallisessa ravintolassa bergamolaista erikoisuutta, juustotöytteisiä gnoggien tyyppisiä nyyttejä, jotka osoittautuivat meille turhan rasvaisiksi. No, tulipa kokeiltua. Paluumatkalle uuteen kaupunkiin ja bussipysäkillemme meillä oli funikulaariliput, mutta päätimme vielä käydä kurkistamassa yhtä mielenkiintoista porttia vanhan kaupungin muurien läpi. Se osoittautui erinomaiseksi valinnaksi, sillä sieltä avautuivat näkymät sekä alas kaupunkiin että ylemmäs vanhaan kaupunkiin. Kaukana vuorten yllä jyrisi ukkonen. Päädyimme kulkemaan kivettyä kävelypolkua alas bussillemme saakka ja valinta oli oikein onnistunut. Näimme hienon kaupungin monipuolisesti sekä ylhäällä että alhaalla.

Saavuimme hotellille Veronaan iltapäivällä ennen viittä. Matkalla Tuija kertoili taas monia käytännön asioita, mutta minulta ne menivät monilta osin sivu suun, kun olin taas unessa. Huono yö kantoi veronsa. Illalla on vielä vuorossa illallinen hotellilla ja sen jälkeen unta palloon. (Ruoka oli melkein pelkkää sianlihaa ja makaronia/perunaa. Sain onneksi pyytämällä mozzarellasalaatin)

Huomenna vuorossa on sitten Verona ja iltamyöhään ensimmäinen ooppera. 

PS: kuvat latautuvat taas käänteisessä järjestyksessä.

iltapäivällä ennen viittä. Matkalla Tuija kertoili taas monia käytännön asioita, mutta minulta ne menivät monilta osin sivu suun, kun olin taas unessa. Huono yö kantoi veronsa. Illalla on vielä vuorossa illallinen hotellilla ja sen jälkeen unta palloon. 

Huomenna vuorossa on sitten Verona ja iltamyöhään ensimmäinen ooppera.