Keskiaikainen Verona

 Vaihteeksi kuvia on tässä alussa, mutta kierähtävät käänteiseen järjestykseen! 

Keskiaikainen Verona

Italia on täynnä historiaa ja mielenkiintoisia paikkoja. Siksi olemme palanneet tänne aina uudellen. Tällä kertaa päädyimme Veronaan Oopperan takia, mutta on tämä kaupunkinakin kertakaikkisen viehättävä. Kun ryhmämme pääjoukko lähti viinitilalle, me paapan kanssa päädyimme kiertämään Veronaa.

Veronan historiassa sitä ovat hallinneet etruskit, keltit, ehkä gallialaiset ja tietenkin roomalaiset. Roomalaisten jälki on se, mikä täällä näkyy. Kaupungin vanhin rakennelma on Ponte Pietra, eli Pietarinsilta, rakennettu jo ennen ajanlaskun alkua. Alimmat rakennelman osat ovat paikallaan, mutta myöhemmin sitä on korjattu, joten silta toimii edelleenkin kävelysiltana. Toinen roomalaisten aikainen rakennus on tietenkin suuri Amfiteatteri, Areena, missä illan oopperaesitys näytetään. Roomalaiset ovat rakentaneet sen  100-luvulla ja se on Rooman Colosseumin ja Capuan (Etelä-Italiassa) amfiteatterin jälkeen maan kolmanneksi suurin. 

Tulimme kaupunkiin muun seurueemme bussin kyydissä ja lähdimme sen jälkeen kävelemään vanhaan keskustaan. Matkat tässä Adige-joen mutkassa sijaitsevassa keskustassa ovat varsin lyhyet, joten sen kiertelee helposti kävellen. Otimme kuitenkin Hop-on-Hop-off -bussin, kun selostuksista saa hieman tietoa kaupungistakin. Se starttasi klo 10 Piazza Bràn eli Areenan aukiolta. Kuljimme bussissa useita kertoja siltoja  pitkin Adigen yli - tämä on maan toiseksi pisin joki Pon jälkeen, pituutta 410 km. Joki virtasi nyt erittäin vuolaana, sillä yläjuoksulla Pohjois-Italiassa on satanut monin paikoin todella paljon. Joen ylittävistä silloista komein on Castelvecchion eli vanhan linnan silta, joka liittyy samannimiseen, kaupunginpuoleisella rannalla olevaan linnaan. Tätä pitkin olimme jo kävelleet kaupunkiin, kun jäimme aamulla bussistamme. Samaa siltaa pitkin kuljemme myös jatkossa kaupunkiin, kun käymme oopperoita kuulemassa ja katsomassa. 

Veronan kaupunki on ollut muurin ympäröimä ja muurejakin  näimme monin paikoin kiertobussissamme. Jäimme pois bussista puolen tunnin jälkeen Ponte Pietran pysäkillä, sillä siinä kohdalla oli monia todella valokuvauksellisia paikkoja. Sieltä matkamme jatkui kävellen kohti vanhan kaupungin keskiaikaisia osia. Löysimme mm. vanhan kirkon hautausmaan, jossa piipahdimme. Kaiketi komeat hautarakennelmat olivat kuuluneet joillekin merkkihenkilöille, joita emme jääneet kuitenkaan selvittelemään. Omatoimisessa kaupunkiin tutustumisessa on juuri tämä ongelmana: jokin mielenkiintoinen yksityiskohta jää pimentoon. Onneksi sentään suuret linjat toimivat. 

Kuljimme vanhan kaupungin pieniä katuja, suuntana Piazza Erbe, yrttien aukio. Nimensä tämä aukio on saanut siitä, että historiallisina aikoina siellä ovat pitäneet kojujaan yrtikauppiaat. Nykyisin sen täyttivät erilaiset krääsäkauppiaat. Mausteyrttipusseja ostimme sieltä sentään tuliaisiksi kotiväelle. Aukion laidalla oli myös kuppila, missä paappa sai nauttia aamun espressonsa. 

Siinä vaiheessa tärkeä tutustumispaikka - oopperan ohella Veronan tunnetuin  nähtävyys - oli Julian parveke. Rooma ja Julia on pistetty William Shakespearen nimiin ja toki hän onkin tehnyt tarinasta maailmankuulun, mutta alkuperäinen tarina on syntynyt jossain Veronan lähistöllä. Talo, joka nykyisin tunnetaan Julian talona, on tiettävästi  kuulunut suvulle, jonka sukunimeä Juliakin kantoi. Kapea porttikäytävä, joka johti talon sisäpihalle, oli jonoon asti täynnä ihmisiä ja seinät täynnä rakkausviestejä ja sydämiä, mutta nopeasti kulku eteni varsinaisen parvekkeen alle. Pihalla oli myös Julian patsas, jonka rintojen koskettelu kuulemma toisi hyvää onnea. Siihen jonoon emme vaivautuneet. 

Yritimme etsiskellä myös kauppoja, mistä olisi saanut ostettua jotain tuliaisia. Piazza Erben ja Areenan välisellä alueella sijaitsi monia luksusmyymälöitä, mutta niihin meillä ei ole kiinnostusta rahojamme pistää. Tämän alueen yksi kävelykatu on päällystetty marmorilla. Onhan sekin ylellistä, mutta Veronassa vähemmän kuin meillä kotimaassa, sillä Veronan alue on suuri marmorin tuottaja. Erityisesti ihana vaaleanpunainen marmori on täältä louhittua. 

Lounaalle siirryimme ostoskatujen läpi Areenan suuntaan. Löysimmekin tällä kertaa pastaravintolan, mistä saimme erinomaisia gnocceja - tähän mennessä reissumme parhaat ruoat! Ja heti ruokailumme jälkeen löysimme myös mukavan lastenvaateliikeen, mistä sieltäkin löytyi kaikkea sopivaa ostettavaa. Kasseinemme suuntasimme taksiasemalle ja auton kyydillä takaisin hotellille. Ennen illan oopperaa, Rigolettoa, piti levähtää vielä kunnolla. Vaikka olimme nukkuneet edeltävän yön erinomaisesti, oli odotettavissa, että väsymys saattaisi iskeä jossain vaiheessa iltaa. 

Iltaohjelma alkoi pizzaravintola Bella Napolissa, Veronan vanhassa kaupungissa. Saimme pöytiin isoja lankkupizzoja, joista kukin sai ottaa palasia. Itse tyydyin tavalliseen lihattomaan pizzaan, kun sianliha ei oikein maistunut. Hyvää pizza oli ja söimme riittävästi.

Hyvissä ajoin ennen klo 21 alkavaa oopperaa lähdimme Areenalle. Tuija oli jakanut meille oopperqliput jo hotellilla ja bussissa menomatkalla hän oli selvittänyt sisäänpääsyovien sijainnin. Sisälle mentiin metallinpaljastimien kautta (etsittiin teräaseita), mutta kaikkiaan homma sujui hyvin. Areenan pohjalla olivat wc-tilat ja kaikkien portaikkojen luona oli henkilökuntaa opastamassa eteenpäin. Olimme ylhäällä B-katsomossa, joka oli hieman kalliimpi kuin peruslippu piippuhyllyjen C-katsomoihin. Niissä istuimia olivat paljaat marmorikivet, meillä sentään metalliset, selkänojalliset tuolit. Lisäksi olimme varanneet istuinsuojat, jotka osoittautuivat hyviksi metallia vasten. Alhaalla permannolla olisi ollut kalliimpia paikkoja, mutta emme kokeneet omaa oopperaintoamme niiden hintaiseksi. Valokuvia Areenasta sai ottaa, mutta ei esityksestä (vaikka monet näyttivät ottavan kuvia kaiken aikaa, suorastaan häiritsevän paljon). 

Ooppperana oli Rigoletto ja onneksi Tuija oli selittänyt juonen pääpiirteissään, niin saimme edes jotain tolkkua juonen kulusta. Musiikki oli hienoa, orkesteri ja laulajat, etenkin pääsolistit olivat loisteliaita. Lavasteet olivat erittäin näyttäviä, mistä seurasi se ongelma, että kahden tauon aikana niitä roudattiin uuteen uskoon puolen tunnin ajan. Lavalla oli kymmeniä miehiä työssä! Esitys venyi aivan turhaan, sillä vähemmän näyttävät lavasteet olisivat hyvinkin välttäneet eikä siirtelyyn olisi mennyt niin kamalan paljon aikaa. 

Keskustelimme aamulla asiasta matkaseuralaisemme kanssa. Kaikki olimme samaa mieltä, että vähempikin olisi riittänyt ja esitys olisi saanut alkaa ainakin pari tuntia aiemmin. Italialaiset elävät ihan eri vuorokaudenaikoina kuin suomalaiset! Paluumme viivästyi vielä siitäkin syystä, että joukossa oli kaksi ikäihmisiä, jotka eivät ymmärtäneet paluuohjeista ilmeisesti mitään. Meidän piti kävellä bussille samalle pysäkille, minne meidät oli jätetty. Aikaa siihen meni noin vartin verran ja olimme paapan kanssa tietysti ensimmäisinä takaisin bussissa. Kun kaikki muut olivat bussissa, nämä kaksi iäkästä puuttuivat. Tuija lähti etsimään ja tuli pitkän ajan kuluttua heidän kanssaan bussille. He olivat löytyneet taksijonosta! Sinänsä taksi olisi ollut viisas ratkaisu, mutta siitä olisi pitänyt ilmoittaa oppaalle, niin koko muut joukko ei olisi joutunut odottamaan heitä. 

Pääsimme hotellille yöllä puoli kahden maissa ja huonostihan sellaisen tilanteen jälkeen nukkui. Neljän tunnin jälkeen piti nousta aamupalalle ja kohta suuntaamme Garda-järvelle!