Maailmanperintökohde: Vallée de Mai ja rantaelämää
Kun olimme asettuneet edellisenä iltana Praslinin saaren rantaan, oli ohjelmassamme tänään saaren nähtävyyksistä nauttiminen. Praslin on Seychellien toiseksi suurin saari ja sieltä löytyy yksi maan maailmanperintökohteista, Vallée de Main luonnonsuojelualue, joka on saanut tittelin vuonna 1983. Toinen Seychellien luonnonsuojelualue on sitten Aldabran atollisaari kilpikonnineen.
Aamulla meitä odotti satamassa kaksi turistibussia, joilla meidät kuljetettiin kolmen kilometrin päässä keskellä saarta olevaan kohteeseemme. Pääsimme tutustumaan alueeseen paikallisoppaamme, Samenthan opastamana. Vallée de Mai on nimetty luonnonsuojelualueeksi toukokuussa ja siitä on tullut alueen nimi Mai. Kuuluisa alue on siksi, että siellä kasvaa laajalla alueella Seychellien palmu, Coco de mer, maailman suurin pähkinä. Sen erikoinen muoto (naisen takamus) on antanut sille lisänimen rakkauspähkinä. Kasvilla on erikseen hede- ja emipuut. Urokset kasvattavat yli puolimetrisen hedekukan (varsin miehekkään muotoisen), johon avautuu kymmenkunta kukkaa parin viikon välein. Naaraspuolinen kasvi puolestaan on kohtuullisen kokoinen pallo, jonka kärjessä on pienen pieni kukka. Palmut voivat pölyttyä tuulen avulla, mutta erityisesti niitä pölyttävät gekkoliskot. Ne kiipeilevät ensin syömässä hedekukintoja, saavat siitepölyn nahkaansa ja kulkevat sitten emikukkien luo, molemmat kohteet erikoisen hajun houkuttamina. Mekin näimme sekä vihreän että ruskean gekon kulkevan emikukinnon päällä. Aika vaikea niitä oli kuitenkin kuvata, kun olivat niin korkealla. Kehittyvät siemenet sisältävät joko 2, 4 tai 6 siementä ja kasvavat todella suuriksi - ennätys on ollut 42 kiloa.
Seychellien palmu on hyvin pitkäikäinen. Jo sukukypsyyden saavuttaminen vie 7 vuotta ja vasta sen jälkeen niistä näkee, ovatko uroksia vai naaraita. Lehtien taitoksista näkee nuoren kasvin iän, sillä taitteita kasvaa yksi joka vuosi. Vanhemmiten, kun lehdet rapistuvat, ikä näkyy puun rungon renkaista. Vanhimmillaan puut voivat saavuttaa kahden tai jopa kolmen sadan vuoden iän. Praslinin lisäksi niitä kasvaa kotoperäisinä myös Curieusella, mutta muille saarillle ne on istutettu. Seychellien palmu on erittäin uhanalainen ja sitä salakuljetetaan etenkin Aasiaan potenssia kohottavana tuotteena.
Vallée de Mai on valtava palmumetsikkö, missä kasvaa myös muita kotoperäisiä seychelliläisiä palmuja. Kaikkiaan näitä kotoperäisiä lajeja on kuusi, mutta ei niiden nimiä muista englanniksi eikä ainakaan suomeksi, enkä saanut niitä selvitettyäkään. Laakson metsässä viihtyvät myös monet muut eläimet, mm. aiemmin mainitut gekot, joita on useaa lajia sekä mielenkiintoinen erikoisuus, erittäin uhanalainen mustapapukaija. Se on varsin harvinainen eikä sitä kovin usein näe Vallée de Main alueellakaan. Tänään kuulimme ensin sen äänen, sitten näimme ainakin kaksi yksilöä, välillä lennossa ja lopulta puussa. Sain kuvankin siitä, mutta niin kaukaa, että ei siitä mitään tunnista. Ryhmämme kiersi aluetta kahdeksi jakautuneena ja vain meidän ryhmämme näki tämän papukaijan.
Luonnonsuojelualueelta siirryimme toiselle puolelle St. Annen kaupunkia, Côte d’Or -rannalle, eli alueen kultarannikolle. Siellä on Seychellien suurin hotellikeskittymä upean valkean hiekkarannan äärellä. Meidät vietiin rannalle uimaan ja saimme nauttia myös pieniä virvokkeita. Ranta oli matala ja tyrskyt hyvin maltilliset, joten uinti Côte d’Or -rannalla oli hyvin helppoa ja leppoisaa kelluskelua. Matala vesi myös lämpenee auringossa, joten se oli lämpimämpää kuin monilla muilla uimarannoilla.
Palasimme Praslinin kierrokseltamme laivaan lounaalle ja saman tien laiva lähti jälleen liikkeelle satamasta. Siirryimme lounaan aikana kahden sisarussaaren, Petit Soeurin ja Grand Soeurin väliin snorklailemaan ja uimaan. Tämä alue oli edellisiä snorklauskohteita helpompi, sillä aallot veivät meitä koko ajan oikeaan suuntaan eikä aaltoja vastaan tarvinnut taistella. Kaloja alueella oli paljon, jopa minä näin niitä uimalasieni läpi katsellen. Kalojen värikkyys ja monenkirjavuus on aivan hengästyttävää. Alueen huono puoli oli riutan korkeus, mistä kyllä varoitettiin, mutta sinne vain virta vei minuakin. Sain muutaman naarmun polviini, mutta ei mitään vakavampaa. Uiskentelimme tällä riutalla reilut puoli tuntia ja sitten olikin taas aika siirtyä laivalle ja uuteen suuntaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti