El Salvador - ei jatkoon

 El Salvador - ei jatkoon

Lähdimme La Unionin kaupungista liikkeelle varhain torstaiaamuna. Tavoitteena oli päästä varsinaiseen käyntikohteeseemme, Cerenin arkeologiselle alueelle hyvissä ajoin päivällä. 

Maasto oli vuoristoista ja tie mutkaista, vuoristomaassa kun olemme. El Salvador on Väli-Amerikan maista pienin, vain reilut 21 000 km2, asukkaita on noin 6,8 miljoonaa, mutta heistä yli 2 miljoonaa asuu ulkomailla, laittomasti tai laillisesti. Joka tapauksessa maa on koko Amerikan valtioiden tiheimmin asuttu, yli 320 asukasta/km2. Tämä näkyy mm. autojen ja muiden kulkuneuvojen määrässä. Ne ovat usein pieniä ja huonokuntoisia, mutta paljon niitä on. Ajokulttuuri on olematon, ajetaan miten sattuu ja kolareita tapahtuu. Päivällä matkan varrella näimme yhden kolaroinnissa moottoripyörän, vierellään viltillä peitetty henkilö maassa makaamassa. 

Ensimmäinen ongelma tuli matkaamme San Miguelin kaupunkia ohittaessamme: hirveä aamuruuhka. Valtatie kulkee kaupungin läpi eikä kiertomahdollisuutta ollut. Ylimääräistä aikaa kului. Matkan aikana maisemat olivat kauniita, milloin niitä sattui korkeiden puiden ja tiheiden pensaikkojen läpi näkemään. Tiellä sen sijaan oli nähtävää senkin edestä. Valtatien reunassa oli jokaisen kylän kohdalla useita, jopa kymmeniä myyntikojuja, riu’uista tai lankuista ja pellistä rakennettuja, joissa myytiin monenlaista ruokaa, mm. kookospähkinöitä, kurpitsoita, papuja pussitettuina, sitrushedelmiä. Tien reunassa olevalla leveällä piennarkaistalla kuivatettiin maissinjyviä ihan irtonaisina jyvinä ja papuja varsineen. Hieman hygienia hirvitti! Autot olivat jälleen oma lukunsa, sillä pienen pick-up -lava-auton tai pikkukuorma-auton lavalla saattoi seisoa lauma mukana matkustavia ihmisiä! 

Pienen  huoltopysähdyksen jälkeen pääsimme varsinaiseen kohteeseemme, Joya de Cerenin muinaismuistoalueelle, joka on Unescon maailmanperintökohde. Paikka on arkeologinen kaivausalue, missä vanha asutus on aikoinaan hautautunut tuhkaan Pompeijin tavoin, ei kuitenkaan yhtä nopeasti ja kertaheitolla kuin Pompeiji. Alue on peittynyt lopullisesti noin 600 vuotta sitten, mutta eri kerroksista sieltä löytyy yli tuhannen vuoden ajan Mayojen historiaa, asumukset kuitenkin nuorempina, 600 vuoden takaa. Alue on löytynyt sattumalta vuonna 1979 ja kaivauksia on jatkettu sieltä alkaen. Esille on kaivettu arviolta noin 10 % alueesta, mutta mielenkiintoista asutusta on löytynyt jo nyt. Alueella on mm. useiden perhekuntien asumuksia. Kokonainen pihapiiri on sisältänyt makuuasunnon, keittiön ja varaston. Huoneet eivät siis ole olleet yhtenäisinä taloina vaan erillisinä huonerakennuksina. Hienoimpien ihmisten asumuksissa on ollut koroke, jota lienee käytetty sänkynä. Alueelta löytyi myös erillinen iso keittiö, jota on käytetty seremoniatilana sekä erillinen shamaanin talo. 

Kaikkein mielenkiintoisin löytö - ainakin suomalaisen silmin - Mayojen historiasta oli alueen sauna, joka sekin oli kaivettu esiin tuhkan alta. Siitä oli tehty oikean kokoinen kopio alueen reunalle ja siihen pääsimme tutustumaan, ihan menemään sisällekin. Oviaukko oli niin ahdas, että sisälle piti kontata. Aukko johti suoraan uuniin, jonka päällä oli muurattu ja kivillä vuorattu kupu. Kupua ympäröivät kivilaatat, penkkien tapaiset. Saunaa Mayat ovat kuumentaneet juhalaseremonioihin valmistautuessaan ja puhdistautuessaan. Löylyä on heitetty ja veteen on sekoitettu erilaisia yrttejä. Puhtaus on ollut Mayoille erittäin tärkeää. Kaikkiaan Cerenin alue oli mielenkiintoinen ja käymisen arvoinen. Arkeologisen alueen jälkeen ajoimme isoon , vartioituun ostoskeskukseen, missä pääsimme nauttimaan lounaan. Siellä oli turistinkin suht turvallista liikkua. 

Iltapäivällä ajoimme jälleen kohti miljoonakaupunki San Salvadoria,  maan pääkaupunkia. Olimme jo saaneet esimakua mahdollisesta tulevasta ruuhkasta, kun ohitimme kaupungin matkalla Cereniin. Nyt sinne mennessämme vastassa oli todellinen ruuhka. Tie kaupungin ydinkeskustaan oli poikki tietyön takia ja uuden reitin etsiminen katkesi ruuhkiin. Toista tuntia yritimme päästä eteenpäin, kunnes päätimme hylätä kaupungin keskustan ja ajaa suoraan hotellille. Yksi sitkeä sissi jäi kaupunkiin (ja aikoi tulla taksilla hotellille), mutta koko muu ryhmä päätyi suoraan hotellille, suunnilleen alkuperäisen aikataulun ajassa. Kaupunkikierroksen sijasta olimme nähneet vain röttelöitä ja autoruuhkia. Matkanjohtajamme Soilen mukaan keskustassa olisi ollut vain kansi komeampia rakennusta, kirkkoja molemmat, mutta niistäkin toinen oli kiinni.  San Salvadorin kaupunki ei tosiaankaan ollut mikään komistus ja ruuhkainen liikenne pilasi loputkin kaupungin kiinnostavuudesta.

Jos joskus olette liikkeellä Väli-Amerikassa, suosittelen jättämään El Salvadorin väliin. Maa on ollut vuosikymmenet taistelevien rikollisjengien vallassa, turvaton ja väkivaltainen - murhia, ryöstöjä, raiskauksia, naisiin kohdistuvaa väkivaltaa. Nykyinen presidentti on laittanut jengit kuriin, mutta turistien on pidettävä kaupungilla huolta omaisuudestaan. Maa asukkaista noin 30 % elää köyhyysrajan alapuolella. Aseistettuja vartijoita ja poliiseja on joka paikassa ja ovat ilmeisen tarpeellisia. Siltikään kaupungin keskustassa tai täällä hotellin lähialueillaan ei ole turvallista liikkua iltaisin. Niinpä käytimme ilta-aikaamme taas päivän kulun pohtimiseen. 

Päällimmäiseksi El Salvadorista on jäänyt tunne, että tämän maan olisi voinut jättää väliinkin. Mielenkiintoisia tapahtumia täällä olivat eilinen venekyyti maahan ja tämän päivän maailmanperintökohde. Hieman surettaa paikallisten ihmisten puolesta, sillä toimeentulo tällaisessa maassa ei varmaankaan ole helppoa, jos maa ei jaksa kiinnostaa turistejakaan.