Limassa

Limassa

Tämän turistipäivämme vietimme Limassa. Bussi kuljetti meidät hotellilta Mirafloresin  kaupunginosasta Liman vanhaan keskustaan. Keskustan kehitys on ollut erikoinen ja vahvasti maan lähihistorian värittämä. 

Liman historiallinen keskusta on rakentunut paikalle, missä inkoilla on aikoinaan ollut oman kaupunkinsa keskusta. Liman perustivat espanjalaiset valloittajat vuonna 1535 Francisco Pizarron johdolla. Nykyisin keskusaukion ympärille sijoittuvat hallintorakennukset, jotka on rakennettu noin 100 vuotta sitten eurooppalaiseen tyyliin. Alueella on muitakin samoihin aikoihin rakennettuja rakennuksia, jotka ovat pääosin tyhjillään tai korkeintaan osittain toimistokäytössä. Keskustassa ei ole vilkasta liiketoimintaa eikä asukkaita. 

Liman keskustan erikoinen kohtalo selittyy lähihistorialla. Vuoteen 1968 saakka Peru oli kehittänyt hallintoa, koulutusta ja terveydenhuoltoa demokraattisen hallinnollisen mallin avulla. Kyseisenä vuonna valtaan astui sotilasdiktaattori Juan Velasco Alvarado, joka onnistui romuttamaan toimivan järjestelmän. Mm. rikkaiden ihmisten omaisuutta takavarikoitiin jonkinlaisen sosialistisen mallin mukaisesti. Vaikka diktatuuri päättyi 1980-luvun lopulla, ei hallintoa saatu palautettua ennalleen. Samaan aikaan maahan syntyi vasemmistolainen Loistava polku -sissijärjestö, joka teki pommi-iskuja tuhoten mm. hallintorakennuksia ja rautateitä. Liman vanha keskusta hallintorakennuksineen muuttui niin turvattomaksi, että ihmiset muuttivat pois ja keskusta autioitui. Hallinnollinen ja kaupallinen keskusta siirtyi Mirafloresin kaupunginosaan, mihin myös turistit ovat siirtyneet. 

Perun suurimmassa kaupungissa asuu 10 miljoonaa asukasta. Yllättäen kaupungissa ei ole ollenkaan joukkoliikennettä! Metron puutteen selittää ymmärtääkseni alueen maanjäristysherkkyys. Pieniä järistyksiä on päivittäin, kohtalaisen kokoisia usein ja tuhoisiakin toistuvasti. Junien puute selittyy vanhalla terroristihistorialla, jolloin rautatiet pääosin tuhottiin ja henkilöliikenne loppui. Liman liikenteessä kuljetaan omilla autoilla, takseilla ja pikkubusseilla, Paraderoilla. Ne pysähtelevät lähes missä sattuu, mutta paikalliset osaavat niitäkin käyttää. Kaupungin ainoa varsinainen joukkoliikennelinja on erikseen rakennettu bussiväylä, mitä pitkin bussi kulkee yhteen suuntaan ja palaa toista kaistaa pitkin takaisin. Tällä linjalla eivät muut autot saa ajaa. Sen toiminta on ilmeisen onnistunutta, mutta ruuhka-aikana kapasiteetti ei riitä.  

Vanhan keskustan jälkeen vierailimme San Franciscon kirkossa, luostarissa ja katakombeissa. Tässäkin rakennuksessa oli nähtävillä maanjäristyksen merkkejä. Kirkossa ei saanut valokuvata, mutta sisätiloista tulivat vahvasti mieleen Andalusian kirkot ja palatsit. Upeat seinäkaakelit onkin tuotu aikoinaan Sevillasta! Sieltähän espanjalaiset valloittajat aikoinaan matkaan lähtivät. 

Perun vanhaan historiaan saimme pikasilmäyksen Larcon museossa. Inkat ovat jossakin määrin tuttuja varmaan kotimaisesta kouluopetuksesta, mutta ennen heitä maassa on ollut pitkä ja korkeatasoinen historia, tai tarkemmin sanottuna useita vanhoja kulttuureita. Museossa oli nähtävillä eri aikakausien historiaa kivikautisista nuolenkärjistä lähtien. Esineistöä museossa on mielettömästi ja vain murto-osa on edes esillä. Sekä käyttö- että koriste-esineitä on löydetty jo ajalta ennen länsimaista ajanlaskun alkua. Tunnettuja kulttuureita ovat mm. Nazca- kulttuuri (200 vuotta eaa)  ja Moche -kulttuuri noin 500-luvulta alkaen. Noin vuoden 1000 seutuvilla inkat ovat perustaneet pääkaupunkinsa Cuscoon. Loisteliaat kultaesineet ovat olleet heidän tavaramerkkinsä. Kaikkina aikoina Perun historiassa on valmistettu myös hienoja kankaita, pääosin eri eläinten villoista. 

Liman kaoottisen liikenteen vuoksi matkoihin kului aikaa, vaikka matkaa Mirafloresista keskustaan ei ole kuin noin 6 km. Palasimme hotellille iltapäivällä kolmen aikoihin rantatien kautta. Osa matkalaisista jäi bussista heti rannan tuntumassa, mutta me kävimme heittämässä osan tavaroistamme hotellille. Miraflores sijaitsee aivan Tyynen valtameren rannalla eikä kävelymatka hotellilta meren äärelle ollut kuin runsas kilometri. 

Tyyni valtameri iskeytyy Liman kohdalla korkeisiin kallioihin. Ranta on niin jyrkkä ja hankalakulkuinen, että vasta viime vuosikymmenillä se on otettu kunnolla käyttöön. Rannan tuntumassa kulkee tie ja jyrkänteen yläpuolelle on rakennettu pitkä puistojen ketju. Portaita pitkin pääsee rantaan. Kallioinen rantakin on jyrkkä ja aallokko erittäin voimakas ja vaarallisen tuntuinen. Muutamassa paikassa uskaliaat ihmiset kävivät uimassa, reippaasti vain aaltoja päin. Surffareita meressä näkyi todella paljon! Vaahtopäät olivat korkeita ja komeita, joten surffareiden innon ymmärtää. 

Rannalla yhden aallonmurtajan päällä sijaitsee La Rosa Nautica -ravintola. Erikoinen paikka houkutti meidät sinne syömään. Ruoaksi valitsimme merellisen lautasen, missä oli 4 erilaista ruokalajia. Pääsimme mukavasti tutustumaan näihin paikallisiin herkkuihin. Illan päätteeksi saimme kuvattua auringonlaskun Tyyneen valtamereen. 

Tiivis päivä kulutti matkalaisten mehut taas äkkiä loppuun. Keskiviikkona lähdemme anivarhain kohti Pyhää laaksoa ja inkakulttuuria.