Kohtaaminen perulaisen terveydenhuollon kanssa
Viidentenä matkapäivänämme palasimme Ollantaytambosta Cuscoon. Matka meni kohtalaisen hyvin, mutta koko ajan palelin enemmän ja enemmän. Cuscoon vanha keskusta on hyvin kapeakatuinen, historiallisia kujia ja mukulakivikatuja. Bussilla ei voinut ajaa perille hotellille. Matkalaukut vietiin hotellille pienemmällä kuljetusautolla, me turistit kävelimme tutustumaan alkajaisiksi katedraaliin.
En muista kaupunkikuvasta juuri mitään, kuume nousi. Lääkkeet olivat matkalaukussa, me vasta menossa hotellille. Katedraalissa kuitenkin kävimme, sieltä löytyi siisti vessa, onneksi. Katedraali on valtavan suuri, oikeastaan kolme erillistä kirkkoa. Koristelussa oli käytetty runsaasti kultaa ja hopeaa, perulaisia metalleja. Taideteoksia oli paljon, tekijöinä cuscolaisen koulukunnan paikalliset maalarit 1600- luvulla. Jos olisin ollut kunnossa, olisi ollut mielenkiintoista katsella ja kuunnella oppaiden selostuksia.
Hotellissa palelin ja piilouduin peittoihin. Kuumelääke helpotti vähän oloa, mutta totesimme Paapan kanssa, että nyt on toimittava. Cusco on 600 000 asukkaan kaupunki, mistä löytyvät kaikki mahdolliset palvelut. Cuscoon jälkeen matkustamme 8 tunnin päivämatkan Punaan, huomattavasti pienempään kaupunkiin ja sen jälkeen Amazonin viidakkoon. Lääketieteellisten palveluiden taso on isossa kaupungissa varmasti toimivampi kuin noissa pikkukylissä.
Paappa soitti matkanjohtajallemme Elinalle, joka soitti puolestaan hotellin respaan ja selitti asian espanjaksi. Hotelleilla on sopimukset lääkäripalveluista paikallisten klinikoiden kanssa. Puoli tuntia soittomme jälkeen lääkäri tuli paikalle hotellille, tutki minut perusteellisesti (kuumetta oli vielä 37,7 astetta lääkkeen jälkeenkin) ja suositteli lähtöä klinikalle. Pakkasin repun ja lähdimme ambulanssiin, jonka kyydissä lääkäri oli tullut paikalle.
Klinikalla minulle annettiin sairaalavaatteet, otettiin labrat ja laitettiin tippa suoneen. Tippaan laitettiin aikamoinen arsenaali lääkkeitä: 2 antibioottia, 2 vatsalääkettä ja kortisonia vuoristotaudin ensioireiden hoitoon. Klinikka oli nimenomaan erikoistunut korkeudesta aiheutuvien oireiden hoitoon. Paikalliset vatsatauteja aiheuttavat eliöt ovat tietysti myös tuttuja. Minulta niitä löytyi kaksi, molemmat sellaisia, mitä kotimaassa ei Terveyskirjaston tietojen mukaan löydy kuin ehkä kerran vuodessa satunnaislöydöksenä. Diagnoosit tehtiin huolella ja hoidot olivat perusteltuja. Kuuden tunnin tiputukseen jälkeen lääkkeet olivat verenkierrossani ja olo erinomainen. Koskaan en muista saaneeni yhtä suurta lääkearsenaalia, toisaalta olo ei ole koskaan kohentunut heikosta erinomaiseksi yhtä nopeasti.
Iltakymmeneltä sain hoito-ohjeet ja lääkepussin mukaani, samoin pari pullollista nestekorvausjuomaa. Taksi toi meidät hotellille. Tehokkaasti ja hyvin toimi perulainen terveydenhuolto turistille, jolla on tämä varaa maksaa. Paikallisen ihmisen elämässä tällainen kustannus olisi minimipalkalla elävälle yli puolet kuukausitulosta. Onneksi heille ei tule vuoristotautia eivätkä paikalliset parasiitit aiheuta heille tartuntojakaan. Kaikkeen voi tottua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti