Maailman kauneimmalla junaradalla

 Matka maailman kauneimmalla junaradalla

Kotimaan TV:ssä on näytetty ohjelmaa maailman kauneimmista junaradoista. Matka Sri Lankassa Kandyssa Ellaan on yksi näistä radoista. Me matkasimme tänään suurimman osan tästä radasta, Nanuoyaan saakka. 

Aamu oli sairastanut jälleen upeassa sumussa, koko alla oleva kaupunki näytti olevan pumpulin sisällä. Me lähdimme jo ennen aamukahdeksaa liikkeelle Peradenyan juna-asemalle. Saimme odotella tovin, juna oli myöhässä. Meille oli varattu paikat ensimmäisen luokan ilmastoituun vaunuun. Matka alkoi mukavasti, juna kulki asutuksen ja metsikköjen läpi yhä ylemmäksi. Havupuuraja ylitettiin, matka eteni hissukseen. Istuimme vaunun vasemmanpuoleisilla paikoilla, missä ikkunasta näkyi lähinnä metsää ja  korkeaa heinikkoa. 

Jossakin vaiheessa maisema sitten muuttui. Kukkuloita ja vuoria oli etenkin junaradan oikealla puolella. Päätin mennä eteiseen ottamaan kuvia - junavaunun ulko-ovet pidettiin avoimina. Meitä oli muutama kuvaaja siinä odottamassa maiseman avautumista. Viereeni tuli sitten nuori mies, joka kysyi, jos hän voisi ottaa videon. Myöntelin ja katselin sitten ihmeissäni, kun kaveri otti oven molemmin puolin olevista kahvoista kiinni ja alkoi roikkua oven ulkopuolella. Toinen kaveri otti videota ja sitten vaihdettiin paikkoja. Hetken kuluttua vielä nuori nainenkin kävi tekemässä saman tempun. Näyttihän tuo aika hurjalta, mutta ei junan vauhti sentään ollut kovin suuri.

Lopulta maisemat ilmaantuivat myös junan vasemmalle puolelle ja saatoimme ihailla näkymää myös omalta paikaltamme. Kaikki oli TV-ohjelman veroista, todella huimaavan kaunista. Vuorten rinteet olivat täynnä teeviljelmiä. Tee on tullut Sri Lankalle tietenkin brittien tuomana, viljely on alkanut 1800-luvulla sen jälleen, kun kahvin viljely epäonnistui. Rinteillä teepensaiden joukossa oli harvakseltaan myös puita, sillä teepensas viihtyy varjossa. Alueelle on tuotu myös eukalyptus-puita, koska ne pystyvät sitomaan hyvin maaperää ja estämään eroosiota. Kaikkialla oli raikasta vihreää, muutama vesiputouskin nähtiin. Maisema jatkui tällaisena määräasemallemme saakka. 

Oma bussimme odotti meitä aseman lähistöllä - kuljettaja ja apupoika olivat tuoneet bussin ja matkatavaramme vuoristoteitä pitkin perille. Juna oli körötellyt hissukseen, sen lisäksi, että oli ollut jo lähtiessä liki puoli tuntia myöhässä. Suunnitelmamme mennä teetehtaan ravintolaan syömään piti vaihtaa lennosta nopeampaan vaihtoehtoon, kaupunkiravinrolaan Nuwara Eliyanissa. Food court palveli meitä hitaasti kantoi eteemme pelkkää vatsan täytettä. Yksikään ryhmämme matkaajista ei kiitellyt ruokaa. No, ex-tempore ruokailukin on nyt koettu. Samaan aikaan oli alkanut massiivinen sade joka jatkui ruokailumme jälkeenkin, ukkosen kanssa.

Lounaan jälkeen jatkoimme matkaamme teetehtaalle, Damro nimeltään. Siellä meille esiteltiin tehtaan toimintaa. Tämä ei tosiaankaan ollut sellainen pieni perheyritys, minkä olimme nähneet Japanissa. Täällä tuotettiin teetä 3000 kg päivässä. Työntekijöitä firmassa on kaikkiaan 1000 henkeä, joista 600 teetä käsin poimivia naisia. Poimijan päiväkiintiö on 18 kg teetä, joten saapa niitä poimiakin. Poimitut teelehdet nuudutetaan puhaltamalla lehtien läpi lämmintä ilmaa, jolloin niiden paino putoaa puoleen. Nihkeytetyt lehdet viedään murskaamoon, jossa ne puristellaan ja rakenne rikotaan. Siinä alkaa aromin kehittyminen. Lehdet leikataan pienemmiksi, seulotaan ja lajitellaan, lopuksi vielä hapetetaan pitämällä avoimena pöytätasolla. Tässä vaiheessa teehen muodostuu sen väri. Tee-erä kulkee tiensä tehtaalla lehdistä valmiiksi teeksi 24 tunnissa. 

Tältä teetehtaalta suurin osa teelehdistä viedään Colomboon teehuutokauppaan, missä mailman suuret tee-brändit ostavat teensä  ja tekevät niistä omat teeseoksensa. Tunnetut teemerkit eivät itse kasvata omaa teetään vaan ostavat sen maailmalta ammattilaisilta kasvattajilta.

Saimme pienet maistiaiset paikan teestä: tavanomaista mustaa teetä, ei mitään erityistä. Firma tekee toki myös vaaleaa teetä, joka valmistetaan erikseen poimituista pienimmistä teenlehdistä. Niistä emme saaneet maistiaisia. Koko vierailu tuntui sujuvan liukuhihnalta, joka päättyi tuotekauppaan. Yhden pienen pakkauksen vihreää teetä ostimme, muu ei tuntunut kovin kiinnostavalta. Teestä ei tehty nautintoa vaan näimme tehtaan liukuhihnan toiminnan. 

Illan päätteeksi bussi kuljetti meidät uuteen majapaikkaamme, upeaan 5 tähden hotelliin. Saimme vaihdettua huoneemme allergiaturvalliseen, missä ei ole kokolattiamattoa. Illallinen oli sekin erinomainen ja puitteet kaikin puolin moitteettomat. Mikäs täällä on yöpyessä.