The view
Toinen päivämme Firenzessä oli omistettu kävelylle. Edellisenä päivänä olimme jo kävelleet Firenzen vanhan keskustan alueella, joka on kokonaisuudessaan nimetty Unescon maailmanperintökohteeksi vuonna 1982. Tällä kertaa kävelimme kuitenkin Arno-joen eteläpuolen kukkuloille.
Kävelymme kukkuloiden juurelle kesti yli puoli tuntia. Sitten aloitimme kiipeämisen hissukseen. Matkan varrella oli sopivia pysähdyskohteita, joissa katselimme maisemia ja oppaamme esitteli paikkoja ja reittejä. Kukkulan puolivälissä kiertelimme hetken ruusupuutarhassa - voisinpa välittää teille kuvien lisäksi myös tuoksut - ja pysähdyimme juomaan kylmää vettä (tai kuka nyt mitäkin). Sielläkin oli jo kauniita maisemia, mutta varsinainen henkeä salpaava näkymä avautui San Miniato al Monte -kukkulalta. Kukkulan näköalapaikka tarjosi juuri sen maiseman, mikä Firenzessä näkyy postikorteissa. Magnifico!
Aikamme maisemia katseltuamme ja huokailtuamme jatkoimme vähän toista reittiä alas vanhaan kaupunkiin, Ponte vecchion - vanhan sillan - kautta. Tämä silta on myös yksi Firenzen ihanista nähtävyyksistä, täynnä kultasepänliikkeitä, joiden ikkunat ovat täynnä kultaketjuja ja muita koruja. Silta itsessään on sellainen nähtävyys, että se oli tänäänkin täynnä turisteja. Sillan jälkeen hajaannuimme kukin omille reiteillemme, me paapan kanssa lounaalle tuomiokirkon takana olevaan ravintolaan. Ruoka oli tälläkin kertaa maukasta, spagettia merellisessä kastikkeessa ja kolmen Italian värin salaattia (rucola, mozzarellaa ja tomaattia).
Lounaan jälkeen olimme päättäneet kiivetä tuomiokirkon torniin, mutta lipunmyynti tuotti aika lailla pettymyksen, sillä lippuja ei ollut lainkaan saatavilla koko toukokuulle! Olisi pitänyt varata tämäkin netin kautta kotoa, vaan eipä tullut mieleen. Tässä kohtaa järjestelyissä oli pieni kupru, kun asiasta ei informoitu etukäteen. Vietimme iltapäivän sitten lähinnä kaupoissa kierrellen, sillä vaatetusta piti keventää - ostaa kevyempää päälle pantavaa. Hard rock Café osui taas kohdalle, tietenkin, mutta ostimme nyt vain paidat itsellemme.
Iltapäivällä pysähdyimme gelateriaan, eli italialaiseen jäätelöbaariin. Italialainen jäätelö on todella hyvää eikä käsityönä valmistettu jäätelö ollut edes kallista, 4 euroa keskikokoinen kupillinen. Paappa nautti lisäksi kahvin. Kuumana päivänä viilennys oli tarpeen. Tämä toinen matkapäivämme oli selvästi eilistä lämpimämpi eikä ennustettuja sadekuurojakaan tullut.
Kummasti iltapäivä kului näinkin, kaupungilla lorviessa ja turisteja väistellessä. Italiaan on Koronan jälkeen tullut todella paljon turisteja, mutta paikalliset ihmettelevät jo, miten kauan tämä buumi mahtaa kestää.
Kävelimme paapan kanssa parin kilometrin matkan hotellillemme, paappa kantoi ostoskassimme. Aktiivisuus oli aika lailla tapissaan - minulle Oura näytti 20 000 askelta, eli sellainen tyypillinen turistipäivä, kahdeksan tuntia marssia ja maleksimista!
Valitsin parhaan kuvan ensimmäiseksi, että tulee tekstille kansikuvaksi:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti