Matka ympäri saarta alkaa

 

Matka ympäri saarta alkaa

Toisen matkapäivämme aamuna lähdimme vielä kävelemään kaupungille Annelin kanssa. Lähinnä katselimme mielenkiintoisia rakennuksia ulkoa: Dublinin pääposti, puolen pennin silta (Ha’penny bridge), Rock-museo, Dublinin valokuvatuin pubi jne. Kävimme katsomassa Molly Malonen patsasta. Kyseinen nainen on Irlannin symboli, kalakauppias tai prostituoitu. Hänestä on tehty laulukin, jonka kuulee jokseenkin varmasti iltaisin irkkupubeissa. Joku on keksinyt, että Mollyn rintojen koskettaminen tuottaa onnea ja tämä näkyy patsaassa. 

Kävimme paapan kanssa myös pienen kierroksen Trinity collegen pihalla. Oppilaitoksen kuuluisaan kirjastoon ja Kelttien vanhimman kirjan katsomiseen olisi pitänyt ostaa lippu ja jonottaa, joten jätimme väliin (olimme nähneet tämän jo edellisellä matkallamme). Sen sijaan piipahdimme vielä hotellihuoneen luovutuksen jälkeen lähipubissa, mitä Anneli oli kovasti kehunut. Interiööriltään pubi oli tosiaan hieno, mutta lounasta emme siellä saaneet, kun bussin aikataulu pukkasi päälle. Nappasimme nopean meksikolaisen salaatin ja tacoa. 

Puolen päivän jälkeen matkamme jatkui kohti länttä. Ajoimme parin tunnin ajan moottoritietä ja sen jälkeen pienempää tietä pitkin paikkaan, jonka nimi oli Jerpoint. Aluksi nautimme teetä ja skonsseja maatilan tallissa, josta oli rakennettu pieni ruokailutila. Skonssit kuuluvat irlantilaisen herkkuvalikoimaan, kuten naapurissa Englannissakin. 

Paikan omistaja Joe oli ostanut vuonna 2006 ”pienen maatilan” eläkepäiviensä iloksi. Tila oli kuulunut aiemmin vanhalle aatelissuvulle ja osoittautui pian muinaismuistoalueeksi, jossa alkoi vierailla asiantuntijoita ja viranomaisia. Kaivauksissa  ja laserkartoituksissa paljastui kokonainen 1200 - 1400-luvun kylä, 28 taloa. Tutkimuksissa kylän asukkaiden henkilöllisyydet on selvitetty 1400-luvulle saakka, mikä on erittäin harvinaista. Alueella on sijainnut myös kirkko ja hautausmaa, jotka ovat raunioina nähtävissä alueella. Hautausmaalla sijaitsee pyhän Nicolauksen hauta. Hän oli pyhimys, joka jakoi omaisuuttaan köyhille ja loi sillä tavalla legendan joulupukista. Aikoinaan paikalla on vieraillut paljon pyhiinvaeltajia, mikä on tuonut vaurautta kylälle. Jostain syystä kylä on tyhjentynyt 1500-luvulta alkaen ja päässyt raunioitumaan. 

Joe esitteli meille tilansa historiaa, tutkimuksia, kaivauksia ja raunioita. Paikan sanotaan olevan Irlannin tärkein muinaismuistoalue ja varsin mielenkiintoinen tutustuttavaksi. Joella oli lammaskoira, jota hän koulutti pienen lammaskatraan avulla. Saimme vierailumme lopuksi lyhyen näytteen koulutuksen toimivuudesta, kun Joe komensi koiransa juoksemaan ja johtamaan lampaita ympäri hakaa. 

Matkamme jatkui Jerpointista vielä puolen tunnin ajan Waterfordin kaupunkiin, joka sijaitsee Suir- joen rannalla. Waterford on Irlannin vanhin kaupunki, viikinkien perustama 900-luvulla. Viikinkien historiaa kaupungissa onkin runsaasti esillä ja ehkä kuulemme siitä lisää aamulla. Toinen asia, mistä kaupunkiin on kuuluisa, on Waterfordin kristalli, kaunis, kiiltävä ja kallis, miellyttävää katsella, mutta ostaminen ja kotiin kuljettaminen voikin olla sitten oma lukunsa. 

Hotellissa illallisen aikaan kuulimme uutisen: kuningatar Elisabet oli kuollut. Kun kysytään, muistatko, missä olit silloin, kun kuningatar kuoli, niin varmasti muistan.  

Ps: Jostain syystä kaikki kuvat tulivat käänteisessä järjestyksessä!