Aktiiviloma Tunisiassa
Olemme käyneet golfmatkalla vuosia sitten, kun lapset pelasivat ja golfseuramme junioritoiminta oli aktiivista. Silloin valmennus oli suunnattu lapsille, me aikuiset vain pelasimme. Nyt päätimme lähteä itse golfmatkalle, missä matkaan sisältyy opetusta.
Saavuimme Tunisian Hammametiin kolme vuorokautta sitten. Lento lähti myöhään illalla ja oli perillä Tunisiassa puolen yön jälkeen paikallista aikaa. Vasta juuri matkaan lähtiessämme kuulimme huhua, että Helsingin päässä matkatavaroiden käsittelijät olisivat lakossa. Vähän kyllä olimme ihmetelleet, kun turvatarkastuksen jonot olivat aivan hirveät, seisoskeluun meni yli puoli tuntia aikaa. Tuntui, että jotain outoa oli meneillään. Perille päästyämme tilanne konkretisoitui, sillä koneen matkustajista noin 20 henkilöä oli vailla joitain matkatavaroitaan. Paapalta puuttui matkalaukku ja oman golfbägini saapumista sain odottaa aivan viimeisiin kasseihin saakka. Kassien reklamointiin meni ainakin 1,5 tuntia ylimääräistä aikaa, joten lähellä neljää olimme lopulta hotellilla, rättiväsyneinä.
Matka alkoi siis ilman Paapan vaatteita. Oleelliset tarvikkeet olivat tietysti käsimatkatavaroissa ja golfbägissäkin oli sentään jotain varusteita. Ensimmäisen päivän ohjelmaan kuului golfvarusteiden ostoa. Vaikka yö oli jäänyt kaikilla huonoksi, lähdimme reippaasti pelaamaan täyden kierroksen. Pelasimme Citrus golfklubin Oliviers -kentällä. Kentän etuysi oli selkeästi rakennettu entisen oliivilehdon maille, sillä väylien välit ja kaikki muutkin väylien ulkopuoliset tilat olivat täynnä oliivipuita. Vanhat, pitkähameiset ja huivipäiset mammat kiipeilivät puisilla tikkailla oliiveja poimimassa. Tiiviit verkot oli levitetty puiden alle ja naiset riipivät hedelmät alas verkkoihin. Välillä naisten keskinäisen puheensorina keskeytyi iloiseen naurunremakkaan. Yhteinen puuhastelu näytti olevan mukavaa.
Oliviersin alku oliivilehdossa oli mukavan tasainen ja helppokulkuinen. Väylät olivat avoimia eikä vesiesteitä ollut, joten peli eteni nopeasti eikä palloja joutunut hukkaan. Kentän takaysi olikin sitten toista maata, kovia mäkiä ylös ja alas. Olimme siirtyneet tasaiselta oliivipellolta kukkuloille. Seuraavana päivänä pelasimme Citruksen toisen kentän, Fore^t’n. (= metsä ranskaksi, pahoittelen onnetonta kirjoitusasua, kun kone ei osaa sijoittaa e-kirjaimen hattua oikein). Foret olikin sitten kauttaaltaan mäkinen ja raskaskulkuinen. Molemmilla kentillä korkeat kukkulat toivat eteemme huikean hienoja maisemia, suorastaan upeimpia, mitä olen koskaan golfmatkoillamme nähnyt. Minulle maisemat ovat aina tärkeitä, joten sain runsaita palkintoja kovista kiipeilyistä.
Olimme ostaneet uudet golfkengät juuri ennen matkaa. Ei olisi kannattanut käyttää, sillä saimme paapan kanssa molemmat rakkoja jalkoihin. Seuraavana päivänä piti siirtyä takaisin vanhoihin kenkiin. Eivät nekään kovin paljon apua tuoneet, sillä mäkisessä maastossa jalka liukuu kengässä liian eteen ja hyväkin kenkä voi olla epäsopiva. Lisäksi omat polveni kestävät huonosti alamäkiä. Ensimmäisenä päivänä valmiiksi vihoitellut vasen polvi oli vähän hankala, mutta toisena päivän kipeytyi oikeakin ja oikein kunnolla. En tahtonut pystyä kävelemään kierrosta kunnolla loppuun. Pelata olisin jaksanut kovasta kiipeilystä huolimatta.
Kolmannelle golfkierroksellemme päätimme ottaa auton. Pelasimme jälleen Oliviersin ja alkuosan olisin oikein hyvin pystynyt pelaamaan ilman autoakin, mutta loppu olisi ollut täysin mahdoton polvikivun takia. Niinpä huristelin iloisena autollani ja kävelin kaikki mahdolliset kohdat jättämällä auton aina mahdollisuuksien mukaan vähän kauemmas pallosta. Liikuntaani mittaava älysormus kertoi, että kaloreita kului noin 60 prosenttia siitä, mitä koko kierroksen kävelyllä olisi kulunut. Hyvä niin!
Asumme lomamme ajan Hammametin kaupungin lähellä Sentido Phenicia -hotellissa täydessä ylöspidossa. Aamupala on ollut runsas ja maukas. Olemme saaneet tehdä aamupalalla mukaamme myös eväät pelikierroksen ajaksi. Kierroksen aikana kentällä kiertää kioskiauto, mistä olemme myös välillä ostaneet purtavaa. Kierroksen jälkeen klo 15 -16 olemme saaneet käydä syömässä pientä välipalaa ennen illallista. Illallisella tarjolla on ollut runsas buffet -pöytä, mutta paikalliset ruoat ovat aika miedosti maustettuja suomalaiseen makuun. Ainakin moni matkaseuralainen on ollut tätä samaa mieltä. Kolmannen matkapäivämme iltana söimme koko ryhmämme kanssa a’ la carte -ravintolassa, mutta ei siellä ruoka ollut yhtään maukkaampaa.
Kolmannen matkapäivämme illlalle oli luvattu Paapan matkalaukun saapumista hotellille. Helsingistä Hammamedin alueelle ei lennä muita lentoja kuin viikoittain se sama, millä olimme tulleet. Matkalaukut oli lähetetty liikkeelle Pariisin kautta. Aika moni puuttuneista matkalaukuista pääsi perille tämän suunnitelman mukaan, mutta Paapan laukku ei edelleenkään tullut. Vähän meinasi v-käyrä nousta.
Hienoisesta harmituksesta huolimatta lomassamme on ollut monia hyviä puolia: golfopettajamme Reima Kaija on kokenut, kärsivällinen ja osaava. Hän on tuonut pelaamiseen pitkästä aikaa jotain sellaista uutta, mistä saattaa olla iloa myöhemminkin. Sää on suosinut: aurinko on paistanut upeasti joka päivä, lämpöä vähän reilut 20 astetta iltapäivisin. Tosin aamut ovat olleet viileitä, ja kun olemme lähteneet liikkeelle jo aamukahdeksalta, on mukaan pitänyt ottaa pitkähihaista ja tuulen pitävää vaatetta. Tuuli on välillä ollut myös viileänpuoleista, mutta ei se ole golfaamista haitannut.
Ensivaikutelma Tunisiasta on ollut mukava. Hotellin ja golfkentän henkilökunta on ollut ystävällistä ja avuliasta. Turisteja tänne kaivataan, sillä 2011 vuoden arabikevään jälkeen turistit katosivat ja vain murto-osa aiemmista turistimääristä on palannut. Muutaman tuhannen turhautuneen nuoren miehen rähinöinti on kostautunut ikävästi koko kansakunnalle, 70 % työikäisistä on jäänyt ilman työtä. Tästä keskustelimme runsaasti neljäntenä matkapäivänämme paikallisen oppaamme kanssa. Siitä jatkuu seuraava tarinani.
Mantelipuut kukassa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti