Yli Andien
Paluumatkalle takaisin Quitoon saimme kauniin sään. Upeat, rehevät vuorenrinteet näkyivät koko komeudessaan. Puolivälissä vuoren jyrkänteillä oli pilviä, jotka oikeastaan vain korostivat vuorten korkeutta. Kun pääsimme vuoriston lakipisteeseen, 4075 metriin, taivas kirkastui myös siellä hetkeksi (tässä korkeudessa olimme jo pilvien sisällä). Pitkään niistä maisemista ei kuinkaan ehtinyt nauttia, sillä hapeton ilma aiheutti nopeasti huimausta. 4 kilometrin korkeudessa ilmassa on 40 % vähemmän happea kuin meren pinnalla.
Pääsimme Quitoon iltapäivällä, vaikka lauantain liikenneruuhka olikin melkoinen. Lounastimme kaupungin vanhassa keskustassa ja teimme sen jälkeen pienen kaupunkikierroksen kävellen. Quitoon vanhassa kaupungissa on jäljellä paljon vanhaa rakennuskantaa, joissa on vaikutteita espanjalaisesta - ja sitä kautta maorilaisesta - ja myös ranskalaisesta tai italialaisesta rakennustyylistä. Vanhimmat rakennukset, kirkot ja luostarit on rakennettu jo 1500-luvulta alkaen. Kävimme sisällä fransiskaaniluostarissa (1532) ja kuuluisassa Santa Maria de Jesús -kirkossa, jota rakennettiin 70 vuotta ja koristeltiin 90 vuotta 1500-1600-luvuilla. Kun pääsimme kirkon sisälle, tajusimme syyn pitkään koristelun kestoon. Kaikki kirkon sisäpinnat, lattioita ja penkkejä lukuun ottamatta oli kullattu. Väitetään, että lehtikultaa on pintoihin käytetty 2000 - 2500 kiloa. Edes Rooman Pietarinkirkko ei ole niin ylellisesti - tai ylettömästi - koristeltu kuin tämä. Sisällä kirkossa ei saanut ottaa kuvia, mutta jo ulko-ovi kertoi kirkon tyylin. Katsojat jäivät haukkomaan henkeään, näky oli niin uskomaton.
Quitoa pääsimme katsomaan myös korkealta, kun menimme bussilla näköalatasanteelle. Kukkulan huipulla oli neitsyt Marian patsas, jonka sisälle näköalatasanteelle kiipesimme. Muutamia kuvia saimme otettua patsaan huipulta, vaikka tässä vaiheessa sade jo haittasi näkyvyyttä.
Quitoon kaupunki on rakennettu tulivuorten väliseen laaksoon. Pari tuhatta vuotta sitten kaupungin paikalla on ollut suuri järvi, joka on tyhjentynyt yhden maanjäristyksen aikana noin vuoden 400 seutuvilla. Järven pohjan kohdalla on nykyisin Quiton keskusta, jonka ympärille kaupunki on rakentunut. Kaupunki näkyy kokonaisuudessaan hienosti, koska talot on rakennettu joka puolelle rinteisiin. Vaikka vanhan kaupungin ulkopuolella ei mitään upeita palatseja olekaan, ovat talot värikkäitä ja kokonaisuus kauniisti kirjava. Quito on ehdottomasti kaupunki, johon olisi voinut tutustua hieman pitemmänkin aikaa.
Illalla viiden aikoihin pääsimme lopulta hotellille. Tässä vaiheessa oli hienoa huomata, että korkeussairaus oli kokonaan kadonnut, vaikka olimme edelleen noin 2600 metrissä. Ehkä edellisvuoden kokemus auttoi elimistöä sopeutumaan tai sitten olimme vain ikääntyneet vuodella. Kokemus oli kuitenkin mukava, koska kävellessä ei tarvinnut läähättää eikä pulssi hakannut toista sataa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti