Oi ihana Sorrento!
Lissabonin-matkastamme on jo pari kuukautta. Talvi on meidän osaltamme ollut tänä vuonna varsinaista raadantaa, joten lyhyt irrottautuminen tuli nyt tarpeeseen. Lensimme eilen Münchenin kautta Napoliin ja sieltä bussilla Vico Equensen pikkukaupungin lähelle Sorrentoa, meren rannalle. Matka on valmiiksi järjestetty, tutulle porukalle.
Ensimmäinen varsinainen lomapäivämme oli vapaa järjestetystä ohjelmasta. Paapa kanssa päätimme lähteä Sorrentoon. Emme ole aiemmin käyneet siellä, vaikka Iscialla ja Caprilla olemme olleetkin joskus liki 30 vuotta sitten.
Hotellimme sijaitsee Vico Equensen keskustasta katsottuna jokseenkin syrjässä. Kylään vie vain yksi kapea, mutkainen tie jyrkkää rotkon rinnettä alas. Pois täältä ei pääse edes polkua pitkin kävellen, sillä maasto on jokseenkin jyrkkää. Hotelli on järjestänyt kuljetuksen pikkubussilla Vicon keskustaan, sieltä pääsimme junalla Sorrentoon. Matka kesti Napoli-Sorrento väliä ajavalla pienellä paikallisjunalla noin vartin. Hyvin kulki juna, vaikka olikin aikamoinen rötiskö, ulkopinta kauttaaltaan graffitien peitossa!
Kävelimme Sorrenton asemalta kaupungin keskustaan päin. Keskustan talot näyttivät olevan kohtalaisen vanhoja, mutta pääosin hyvässä kunnossa. Kadut olivat muutamaa isoa pääkatua lukuun ottamatta kapeita, niinkuin vanhaan kaupunkiin kuuluukin. Siistiäkin oli!
Merta kohti etenimme, ja mikä meri sieltä löytyikään! Ei ollut pitkiä hiekkarantoja vaan aallonmurtajien päälle rakennetut pitkät laiturialueet, missä yrittäjät pyörittivät aurinkotuolien vuokraamoja ja rantaravintoloita. Laitureilta kulki säännöllisin välein portaita meren laguuneihin, jotka olivat muodostuneet näiden rakennettujen aallonmurtajien keskelle. Sorrentossa ranta on jyrkkää eikä luonnollisia matalia uimarantoja ole olemassa. Tällä järjestelyllä turisteille on saatu erittäin turvalliset, joskin syvät uima-altaat, joissa vesi vaihtuu luonnollisesti aallonmurtajien väliin jätettyjen aukkojen kautta. Vesi laguuneissa oli kirkasta ja puhtaan näköistä - ja mukavan lämmintä.
Aurinkotuoleissa lepäillessämme huomasimme Paapan kanssa, että olimme uineet Välimeressä edellisen kerran vuonna 2002 Nizzassa. Välimeri on aina tuntunut mukavalta ja kesäiseltä alueelta, joten emme oikein osanneet selittää, miksi lomailu näillä suunnilla oli jäänyt niin pitkäksi aikaa väliin!
Vaikka säätietojen mukaan Sorrentossa ja koti-Suomessa oli jokseenkin samanlaiset lämpötilat, koimme italialaisen auringon paljon kuumemmaksi ja polttavammaksi. Ilman vilvoittavaa vettä rannalla ei olisi voinut olla kovinkaan kauaa. Me viivyimme rantatuoleissamme reilun tunnin ja suuntasimme sitten samassa laiturikompleksissa olevaan ravintolaan, terassille veden äärelle. Paappa söi kalaa ja minä mustekalaa, kumpikin oli tyytyväistä ruokavalintaansa.
Iltapäivällä, ruokailun jälkeen, jaksoimme kuljeskella vielä hetken Sorrenton kapeilla kaduilla. Turisteille oli tarjolla yhtä sun toista mukavaa. Me päädyimme sitruunatuotteisiin. Sitruunat ovat paikallisia herkkuja ja niitä kasvoi Sorrentoon tullessamme radan varressakin joka paikassa. Tarjolla oli saippuaa ja tekstiilejä, ne lähtivät tuliaisiksi. Sitruunalimonadia ja mehujäätä oli myös tarjolla, oli ihanan raikasta. Sen sijaan sorrentolaisten vaatekauppojen tarjonta ei napannut, eivät edes hienot pellavavaatteet, joita löytyi niitäkin runsaasti. Niiden väritys oli minun silmiini outoa, muistutti lähinnä vanhoja miesten kalsareita tai sairaalatekstiilejä! Tiedättehän, sellaisia omituisia hailakan sinisiä.
Matka Sorrentossa Vico Equenseen taittui jälleen junalla, lipun hinta oli 2 euroa suuntaansa! Perillä katselimme hetken aikaa taksia, sillä hotellin pikkubussi oli vielä klo 15 viettämässä siestataukoa. Totesimme tämänkin kaupungin maisemat aivan ihastuttaviksi. Meri oli upean sininen, maisema autereinen ja taustalla näkyi hennosti Vesuvius! Taksin saimme, kun pizzaravintolan tarjoilija soitti meille ystävällisesti sellaisen paikalle. Mitään kylttejä ei auton katolla ollut, mutta perille se meidät toi. Lieneekö ollut Uber?
Kuumassa kaupungssa liikkuminen on uuvuttavaa, vaikka lämpötila oli vielä varsin kohtuullista. Hotellilla kävimme viilentämässä itseämme suihkussa ja vietimme siestaa. Minä kirjoittelin tämän tekstin. Illan päätteeksi käymme vielä pienellä iltapalalla ja alamme valmistautua huomiseen päiväretkeen Caprille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti