Neljä kansallispuistoa vol. 1: Tarangire
Toisen Afrikka-päivämme aloitimme tietysti matkaamalla ensimmäiseen varsinaiseen kohteeseemme. Pieni 11 hengen ryhmämme jakaantui kahteen maastoautoon, joissa paikalliset matkaoppaat olivat kuljettajina. Ryhmämme oppaaksi sattui Lembris -niminen, noin 45-vuotias mies, jonka tietomäärä Tansanian kasvillisuudesta ja eläimistöstä oli huikea. Keskustelin hänen kanssaan monista asioista, mm. hänen omasta koulutuksestaan. Hänellä on takanaan sekä maatalouden, yritystalouden että biologian opintoja, joista viimeisestä Lembris on suorittanut tutkinnon. Osaaminen ja koulutus näkyi! Kaiken lisäksi hän toimii paikallisten matkaoppaiden organisaation puheenjohtajana, missä tehtävässä hän vaikutti nauttivan suurta arvostusta. Suomalainen matkanjohtajamme Suski huolehti lähinnä käytännön asioista ja helpotti matkalaisten elämää.
Pieni kuriositeetti tähän väliin: Lembris on firmansa ykkösmatkaopas, mutta hänellekin ryhmämme oli vasta toinen ryhmä maaliskuun 2020 jälkeen. Vähemmän kokeneet oppaat ovat edelleenkin työttöminä! Kaikki turismista elantonsa saavat ihmiset on täällä rokotettu, vaikka rokotuskattavuus on Tansaniassa 1% luokkaa. Kun myös kaikilta turisteilta vaaditaan 2 rokotusta ja negatiivinen koronatesti, olemme kaikki, siis turistit ja työntekijät, aika tavalla omassa koronavapaassa kuplassamme.
Tällä matkallamme käymme kaikkiaan neljässä Tansanian kansallispuistossa. Ensimmäinen kohteemme oli Tarangire, minne lähdimme ajamaan Arushan ohitustietä pitkin. Alkupätkä tiestä oli kohtuullisen miellyttävää, mutta kansallispuistoa lähestyessämme tie muuttui kuoppaiseksi ja pölyiseksi soratieksi. Tansaniassa sorateihin saa tottua: valtaosa maanteistä on pölyäviä sorateitä ja kaikki kansallispuistojen alueilla olevat tiet ovat sorapintaisia. Matka taittuu niitä pitkin hitaasti eikä henkilöautoilla ole niille paljon asiaa. Tarangireen pääsimme hitaasti ja poukkoilen, mutta onneksemme ensimmäinen safariretkemme alkoi jo heti puiston portista sisään päästessämme: tien varressa maata tonkimassa oli muutama komea pahkasika ja muitakin eläimiä ehdimme nähdä.
Tarangiren alueen maisemaa hallitsevat apinanleipäpuut, baobabit. Hotellimme sijaitsi muuta maastoa korkeammalla kukkulalla ja suoraan lodgemme kuistilta - toki hotellin terassiltakin - avautui upea näkymä jokilaaksoon ja baobabien täplittämälle savannille. Näimme eläimiä jo hotellin alueella kulkiessamme, sillä alhaalla laaksossa kulkevat isot eläimet erottuivat ylös saakka ja toisaalta pienet kauriit ja mangustit kulkivat hotellin pihapiirissä. Isoja eläimiä liikkui aivan hotellin ympäristössäkin, joten alueelta emme saaneet poistua, eikä pimeällä ollut poistumista lodgeistamme ilman saattajaa. Hotellilla oli uima-allas, missä saatoimme huuhtoa matkan ensimmäiset pölyt nahastamme.
Lounaan nautimme hotellilla (meidän lisäksemme taas vain kourallinen muita turisteja), mutta sen jälkeen lähdimme iltapäiväksi kiertämään aluetta maastoautoillamme. Norsuja, kirahveja, seeproja, paviaaneja ja erilaisia antilooppeja näimme paljon, samoin monenlaisia lintuja. Kun en ole villieläinasiantuntija, en yritäkään kertoa teille niiden nimiä, menisivät todennäköisesti pieleen. Nimiä heittelen mukaan sen, mitä olen matkan varrella oppinut, mutta niihin ei kannata suhtautua kovin vakavasti!
Tarangirissa upeinta oli, eläinten lisäksi tietenkin, maisema. Hotellilta puistoon katsellessa sielu lepäsi. Nautinto vain kasvoi illan mukana, sillä auringonlasku oli Tarangiressä todella upea ja yöllä paistoi komea kuu! Seuraavana aamuna nousimme ylös klo 5.20 aikoihin vielä aamusafarille ja samalla saimme nauttia äärettömän kauniista auringonnoususta. Tarangirestä jäi paljon ihania muistoja ja valokuvia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti