Neljä kansallispuistoa, vol 4: Serengeti, ylhäältä päin

 Neljä kansallispuistoa, vol 4: Serengeti, ylhäältä päin

Jossain vaiheessa alkumatkasta olimme bonganneet kuumailmapallolentojen mainoksen. Suomalaisoppaamme Suski kertoi, että Serengetissä

 palloilla lennetään runsaasti, mutta paikkoja tuskin olisi saatavilla, olisi pitänyt tehdä varaus etukäteen. Asia jäi kuitenkin hautumaan, meidän lisäksemme toinenkin pariskunta oli kovasti kiinnostunut aiheesta. 

Tulomatkalla Serengetiin törmäsimme nuoreen mieheen, joka oli myymässä juuri kaipaamiamme paikkoja kuumailmapallolennolle. Paikan saisi varaamalla heti seuraavaksi aamuksi. Emme epäröineet hetkeäkään, vaikka hinta lennolle oli todella suolainen. Mukaan lennolle ilmoittautui meidän neljän lisäksemme vielä kaksi ryhmämme naista. Liput maksoimme hotellilla illalla. 

Lentoaamumme alkoi herätyksellä klo 4. Hotellilla nautimme kahvia ja keksiä odotellessamme kuljetustamme lennolle. 4.45 saapuivat kuljettajat paikalle ja seikkailumme pääsi vauhtiin. Pallon lähtöpaikalle meni jälleen tunnin verran aikaa. Serengeti on laaja alue ja matkat kestävät Afrikan ajan verran.

Saavuimme pallon lähtöpaikalle hieman ennen auringon nousua. Taivaanranta värjäytyi kauniin punertavaksi. Meille oli varattu bajamaja-tyyppiset hyvin siistit WC:t, joissa kävimme ennen lentoamme. Palvelu pelasi! 

Lähdössä oli kaksi palloa, joihin tuli 12 matkustajaa kumpaankin ja lisäksi tietenkin kapteeni. Lentomme kapteeni oli Abeid, joka kertoi lentäneensä pallolla jo 13 vuotta. Avustavaa henkilöstöä oli palloa kohti paikalla kymmenkunta: pallon täyttäjiä, nostajia, pitäjiä, auton kuljettajia (jotka tulisivat hakemaan pois meitä ja palloja). Saimme pikakoulutuksen turvallisuusohjeisiin sekä vahvan vyön, jonka kiinnityslenkillä lopulta koriin päästyämme kiinnitimme itsemme korirakenteisiin. 

Nousimme sivuttain olevaan koriin, jossa oli erilliset osastot aina kahdelle henkilölle. Jalat työnnettiin korin pohjaa vasten ja takamus istuimeen, jolloin päälakemme jäivät korin reunan tasalle. Täyttäjät olivat puhaltaneet pallot ilmaa puolilleen, varsinaiseen nostoon aloitettiin kuuman ilman puhaltaminen kovaäänisellä tohottimella. Kun pallo täyttyi ja alkoi kohota, nousivat koritkin pystyyn ja saman tien nousimme pehmeästi ilmaan - tasan auringon noustessa. Meitä valokuvattiin ja ihailimme auringon nousua. 

Sää pallolennollemme oli täydellinen, sillä ei tuullut juuri lainkaan. Kova tuuli olisi estänyt lennon, sateella tai utuisella säällä maisemia ja eläimiä ei näe kunnolla. Toisaalta aika nopeasti auringon nousun jälkeen Serengetin tasangon tuuli alkaa nousta, joten ainoa mahdollinen aika lennolle on juuri auringon noustessa. Bonuksena näimme sitten ihanan auringonnousun. 

Kapteenimme Abeid ohjasi palloa kokeneesti sytyttämällä välillä tohotinta tai availemalla pallon luukkuja. Kauniisti pallo nousi noin 200 metrin korkeuteen, jolloin näimme koko valtavan Serengetin tasangon. Lento oli tasaista ja tunnelma kerrassaan upea. Kaikki vain huokailivat. Kapteeni laski korkeutta, jolloin alhaalla olevat eläimet alkoivat erottua selvästi. Näimme kymmeniätuhansia gnuita, jotka levisivät kuin varpusparvi, kun kapteeni käynnisti tohottimen. Näimme valtavia antilooppilaumoja syömässä ja hyppimässä, kun lähestyimme. Välillä eläimet alkoivat tuijottaa taivaalle, kun lensimme niiden yllä. Tasangolta löytyy jokia, joiden ympärillä kasvaa palmuja kuin aavikon keitaalla. Monissa vesistöissä oli virtahepoja, jotka muistuttivat lähinnä makkaroita vihertävässä kastikkeessa. Nähtävää oli valtavasti, mutta jo pelkkä maisema hiveli silmää. 

Reilun tunnin lennon jälkeen Abeid alkoi laskeutua, puiden latvoja hipoen. Kun olimme valmiita laskeutumaan, hän komensi meidät laskeutumisasentoon istualleen korin pohjalle. Oman ryhmämme autoilevat jäsenet olivat nähneet laskeutumisemme:  kaikki päät olivat kadonneet näkyvistä täsmälleen saman aikaan. Hyvin meidät oli ohjeistettu. Alhaalla pallon vastaanottajat ottivat naruista kiinni ja kiinnittivät pallon autoihin. Toisessa autossa oli traileri, millä pallo kuljetettiin lopulta takaisin lähtöpaikalle. Korista alas päästyämme saimme nauttia Serengeti-kuohuviiniä tai sekoittaa kuohuvaan mangomehua, jolloin syntyi cocktail nimeltään Serengeti sunrice! Aika upeaa tämäkin! 

Juhlavien tarjoilujen jälkeen meidät matkustajat ohjattiin autoihin, joilla meidät kuljetettiin aamiaiselle. Aamiaisemme oli katettu luonnon helmaan puiden varjoon. Pöydät oli katettu hienoilla valkoisilla pöytäliinoilla  ja hienoilla astioilla, kuohuvaa oli edelleenkin tarjolla. Tarjoilijat olivat pukeutuneet hienoihin, paikallisiin asuihin. Meille tarjottiin perinteinen brittiaamiainen munakokkeleineen, makkaroineen, perunoineen, pekoneineen, tomaatteineen ja papuineen.  Paikallista väriä toivat raikkaat hedelmät. Kahvi oli hyvää. Aamiainen oli monilta osiltaan hyvin miellyttävä, vaikkei brittiläisestä aamiaisesta pitäisikään. Helpotuspalvelut toimivat jälleen siistien verhojen suojissa bajamaja-istuimilla. Kaikki oli organisoitu täydellisesti! Aurinko paistoi ja tunnelma oli hieno. Kaikki olivat aika innoissaan pallolennosta ja monet vielä kuohuviinistäkin! Ne kaksi rouvaa, jotka olivat pitkän arpomisen jälkeen lähteneet matkaan, kiittivät meitä neljää alkuperäistä palloilija todella sydämensä pohjasta. Oli hieno reissu!

Hauskuus loppui aikanaan ja aamun kuljettajamme veivät meidät Serengetin mediakeskuksen, missä odottelimme hetken vanhoja tuttuja matkatovereitamme, ja hyppäsimme Lembrisin ohjaamaan autoon, kun he tulivat. Lähdimme kohti uusia seikkailuja. 

Tästä seikkailustamme keskustelimme paapan kanssa pitkään. Olemme tehneet monilla reissuillamme ylimääräisiä, kalliitakin juttuja, kuten helikopterilentoja ja kiipeilyn Sydneyn Harbour Bridgelle. Totesimme, että tämä kokemuksemme sijoittuu tässä listauksessa kärkikolmikkoon, ellei peräti ykköseksi. Taas on jotain,  mitä pitää lastenlapsille kertoa.