Neljä kansallispuistoa, vol 4: Serengeti, tasangolla

 Neljä kansallispuistoa, vol 4: Serengeti, tasangolla

Serengetin päättymätömällä tasangolla on tapahtunut niin paljon, että yksi juttu ei riitä sen kertomiseen. Ensimmäinen hillittömän pölyinen päivä päättyi kevyeen sateeseen, samoi toisen päivän ilta. Kevyt sade ei liikettämme hidastanut, päinvastoin, se sitoi pölyä hieman maahan ja helpotti kulkemista. Kohtuullisen sateeton safarisää on kuitenkin helpottanut eläinten näkemistä. 

Palloilumme jälkeen jatkoimme muun ryhmän kanssa uusien kohteiden etsimistä. Löysimme krokotiilin, suurehkon gnulauman ylittämässä tietämme, norsuja, seeproja ja monenmoisia antilooppeja.  Varsinainen seikkailumme syntyi kuitenkin vasta lounaan jälkeen, kun lähdimme uudelleen liikkeelle. Joku oli bongannut gepardin ja kiiruhdimme paikalle. Toinen ryhmämme autoista seisoi jo paikalla, me ajoimme sen viereen. Gepardi seisoi kukkulalla ja tähyili maisemaa, käänsi päätään ja huomasi paremman tähystyspaikan, auton takaosan. Nopeammin kuin kukaan tajusikaan gepardi oli toisen automme takapään päällä, missä turistikollegat hyppäsivät säikähtäneinä avoimen kattoluukun luota auton etuosaan. Kissa olisi pitänyt hätistää pois auton päältä, ettei se opi hyppimään autojen katoille. Alle minuuutissa se oli kuitenkin löytänyt itselleen saaliin, hyppäsi pois auton päältä ja loikki gepardin nopeudella tiehensä. Oli siinä yllätystä kerrakseen. 

Gepardin jälkeen jatkoimme paikalle, missä oli nähty leopardi. Päivisin iso kissa yleensä nukkuu puussa ja sulattelee ruokaansa. Melko pitkän ajon jälkeen pääsimme paikalle ja siellähän leopardi lepäili oksalla. Oma kännykkäni ei riittänyt tarkkaan kuvaan, joten käytin apunani kiikaria. Yllättävän selkeän kuvan sain, mutta värisävy on omituinen sininen. Katselimme hetken aikaa nukkuvaa leopardia, jolla oli tapetun eläimen ruho puun alla. Yksi matkaseurueestamme totesi, miten tarvittaisiin paikalle yksi hyeena, niin leopardi heräisi - ja hetken kuluttua niin juuri tapahtui. Saimme leopardiin paremman kuvakulman. 

Paluumatka leopardipaikalta kesti liki kaksi tuntia, pienine pysähdyksineen. Loputonta tasankoa saa ajaa pitkät matkat. Perillä hotellilla olimme juuri ja juuri ennen auringon laskua, just in time.

Täälläkin on se sääntö, että pimeällä ei saa kulkea yksinään ulkona. Kun menemme esimerkiksi illalliselle, tilaamme escortin. Pääsimme omaan huoneistoomme ilman saattajaa, hämärässä, mutta illalliselle kuljimme jälleen hotellin virkailijan mukana. Turvallisuus ennen kaikkea, vaikka emme ole leijonia tai norsuja hotellin alueella nähneetkään. 

Kirjoitan Serengetin antiloopeista vielä pienen katsauksen. Dikdikit ovat antiloopeista pienimpiä, jäniksen kokoisia ja hyvin söpöjä. Ne ovat antiloopeista myös ainoat, jotka eivät ole laumaeläimiä vaan elävät pariskuntana, pieni vasa korkeintaan kolmantena. Ne eivät myöskään vaella. Impalat ja savannigasellit ovat kokojärjestyksessä suunnilleen seuraavia, isogasellit hieman suurempia. Seuraavina kokojärjestyksessä tulevat topiantiloopit, korongot ja elandit, aivan viimeisenä gnut, jotka minun silmissäni ovat antiloopeista ylivoimaisesti rumimpia. Afrikkalaiset puhuttelevat niitä jäännösantiloopeiksi: ne on rakennettu niistä osista, joita muita antilooppeja luodessa on jäänyt jäljelle. Ne ovat Afrikan eläinvaelluksen keskeisimmät eläimet. Vuoden kestävä vaellus suuntaa marraskuun seutivilla Serengetiin Kenian puolelta. Nyt ovat päässeet perille vasta etujoukot, joista suurin osa on juuri gnuita. 

Kaikkiaan suuren eläinvaelluksen vuossa kulkee noin 2 miljoonaa eläintä. Näistä 1,5 miljoonaa yksilöä on gnuita, 200 - 300 000 on impaloita ja muita pienehköjä antilooppeja, seeproja jonkin verran, samoin norsuja. Ruohonsyöjät kulkevat sinne, missä on sadetta ja vihreää ruohoa. Petoja, kuten yksinäisiä urosleijonia, satunnaisia leopardeja ja hyeenoja tulee perässä, samoin lopulta korppikotkiakin. 

Leijonaperheet elävät omalla reviirillään ja metsästävät perhekunnittain. Leopardit ovat yksineläjiä, mutta naaraan mukana pennut kulkevat parivuotiaiksi saakka. Gepardiveljekset sen sijaan saattavat elää poikamiesryhminä, mutta naaraat aina yksinään tai poikasensa kanssa. Kissapedot kulkevat samoilla alueilla ja kilpailevat keskenään saaliista. Ainakaan tällä hetkellä syötävästä ei ole pulaa Serengetissä, niin valtaisia määriä ruohonsyöjiä tasangolla liikkuu.