Uusiin tyrskyihin

Uusiin tyrskyihin

Jostain syystä tämän vuoden matkaohjelmaamme osui kaksi risteilymatkaa. Heinäkuun viimeisenä päivänä lensimme Reykjavikiin, mistä alkoi Albatros-risteilymme Islannin ympäri.

Suora lento Helsingistä Reykjavikiin on kyllä mukava. Vuosia sitten olen käynyt Reykjavikissa työmatkalla marraskuussa, jolloin lensimme Oslon kautta. Matkaan taisi mennä aikaa yli 5 tuntia. Nyt matka-aikamme oli vain reilut 3 tuntia ja yllättävän itätuulen mukana saavuimme perille reilusti etuajassa. Vähän ennen laskeutumistamme lentoperämies kuulutti Islannin rannikon näkymisestä maisemassa, juuri sillä puolella, missä istuimme. Näimme upeita jääkenttiä ja jopa yhden tulivuoren. Harvoin olen saanut lentokoneesta otettua niin upeita maisemakuvia. Laskeutumisvaiheessa Reykjavik olisi näkynyt komeasti, mutta onnettomasti olin laittanut kännykkäni jo reppuun. Liian myöhään huomasin kysyä paapalta kännykkää lainaksi. Ne kuvat jäivät siis saamatta, mutta sentään Keflavikista tuli muutama valokuva.

Olimme perillä Reykjavikista jo klo 8 aamulla. Meillä oli päivän verran aikaa tutustua Reykjavikiin, savujen lahteen. Ohjelmaamme oli varattu paikallisopas Gudrun Helga, jonka kanssa kiersimme ensin pienen bussikierroksen Reykjavikin lahden rantojen tuntumassa. Näimme paitsi mielenkiintoisia maisemia myös Islannin presidentin työasunnon, joka sijaitsi kirkon vieressä kukkulalla, vartin matkan päässä kaupungin keskustasta. Bussiretkemme päätteeksi koukkasimme pienen mutkan  satamassa, mihin matkalaukkumme jätettiin laivaan kuljetettaviksi. Laivalta mukaamme tuli myös Albatrossin suomalainen oppaamme, Mikaela. Hän oli mukanamme kaupunkikävelykierroksella, vaikka varsinainen oppaamme kävelykierroksella olikin paikallinen.

Reykjavikin kaupungin keskusta on hyvin pieni ja matka satamasta kaupungin keskustaan niin lyhyt, että monet turistit näyttivät kävelevän sen. Rannan tuntumassa kulki hyvä pyörätie ja reitti on kaunis. Sen varrella sijaitsee mm. Viikinkivene- veistos, näyttävä rannan maamerkki. Rannan tuntumassa sijaitsi myös kaupungin uusi nähtävyys, konsertti- ja kulttuurikeskus, mikä oli valmistunut vasta viitisen vuotta sitten. Se oli näyttävä rakennus, minkä muodot kuvasivat oppaamme mukaan Islannin luontoa. Sen edustalle bussimme meidät jätti ja lähdimme sen jälkeen kävellen liikkeelle.

Kaupungin keskustassa on säilynyt kohtuullisen hyvin vanhoja taloja. Ne on rakennettu pääosin kivestä tai nykyisin betonista, mutta monissa taloissa on myös alumiinipellistä rakennetut seinät. Niitä näki sekä vanhoissa että aivan uusissakin rakennuksissa, kerrostaloista lähtien. Islannin ankarat sääolot vaativat omanlaisensa materiaalit. Kuljimme kävelymme aikana keskustan kävelykadulla, missä sijaitsevat monet turistikaupat ja ravintolat. Kävimme myös katsomassa joitakin merkittäviä rakennuksia ja patsaita. Patsaista tunnetuin lienee itsenäisyystaistelija Jon Sigurdssonin patsas. Sen takana sijaitsee hallintorakennuksia - yhden katolle oli pystytetty äskettäin koristeiksi alastomia ihmispatsaita.

Reykjavikin vanhin rakennus on rakennettu 1700-luvulla vankilaksi, mutta toimii nykyisin pääministerin virka-asuntona. Kirkkoja keskustassa on useita, mm. Suurkirkon ja Katedraali. Kuvasimme, mutta emme käyneet sisällä. Raatihuone sijaitsee kaupungin keskustassa sijaitsevan lammen, Tjörninlammen, rannalla ja aivan sen lähistöllä sijaitsee myös Islannin eduskuntatalo. Raatihuoneen talossa kävimme sisällä ja löysimme mielenkiintoisen Islannin pienoismallin. Pinnanmuotojen moninaisuus näkyi konkreettisesti. 

Virallisen kävelykierroksemme jälkeen saimme pari tuntia vapaata aikaa kierrellä kaupungissa. Olimme bonganneet Hard Rock Cafén ja sinne menimme lounaalle. Ihmettelin aluksi kovin, miten pieneen, 260 000 asukkaan kaupunkiin oli Hard Rock Café saatu, kunnes ymmärsin: Keflavik! Siellä sijaitsi toisen maailmansodan jälkeen 2000-luvun alkupuolelle saakka amerikkalaisten sotilastukikohta. Jenkit ovat nyt lähteneet (ja suunnittelevat taas palaavansa, kertoi opas), mutta Keflavikin kaupunki asuntoineen ja ennen kaikkea lentokenttä on jäänyt.

Parin tunnin vaelteluun jälkeen olimme todella valmiita lähtemään laivaan. Herätys oli ollut aamulla jo klo 5, joten väsytti ihan hemmetisti. Bussi kuljetti meidät perille. Satamassa oli pari todella isoa risteilyalusta, joissa matkustajia lienee muutama tuhat. Turismista on tullut Islannin tärkein elinkeino ja kalastus on jäänyt kakkoseksi. Tästä on ollut meilläkin uutisissa puhetta. Omaan laivamme mahtui alle 200 matkustajaa, miehistöä oli noin 160 henkeä, kansallisuuksia todella laidasta laitaan: Filippiineiltä, Guatemalasta, Briteistä, Thaimaasta, Tanskasta, Ranskasta, Itävallasta, Australiasta, Uudesta  Seelannista, Venäjältä (laivan kapteeni), Ukrainasta, Romaniasta jne. Kokki oli indonesialainen ja ruoka oli todella erinomaista, vaikka ei indonesialaista ollutkaan. Matkustajina tällä risteilyllä oli noin 70 tanskalaista, suuri ryhmä jenkkejä ja suomalainen noin 15 hengen ryhmämme. 

Olimme päättäneet nauttia risteilystämme ja siksi valitsimme vähän tavallista tilavamman hytin. Neliöitä on hieman liikkumiseen eikä tarvitse nukkua kerrossängyssä. Laivamme, Ocean Atlantic, muistuttaa minun silmissäni jotain ikivanhaa pientä Ruotsinlaivaa, joilla 1980-luvulla matkustimme Itämeren yli. Laiva onkin rakennettu 1980-luvulla, mutta kunnostettu lähivuosina risteilyalukseksi. Luksusta täältä saa hakea, aika perusmeiningillä mennään. Merkittävä ominaisuus laivalla on sen jääkulkukelpoisuus (jäämaksuluokka B, väitti paappa). Sitä ei tällä risteilyllä tarvita, onneksi.

Sää Reykjavikissa oli tulopäivänämme suorastaan erinomainen, puolipilvistä ja noin 20 astetta. Paikallisoppaamme mukaan oli suorastaan kuumaa, sillä viime vuonna Reykjavikissa ei ylitetty kertaakaan 20 lämpöastetta! Sää myös saattaa muuttua hetkessä. Islantilaiset sanovatkin: jos et ole tyytyväinen Islannin säähän, odota puoli tuntia.