Jotain juttua ruoasta!
Aioin jo keväisen Ranskan-matkamme jälkeen kirjoittaa juttua sikäläisestä ruoasta. Kotona kaikessa kiireessä kirjoittamiseen ei ole aikaa, mutta täällä homma onnistuu, kun ainoa mukana oleva kirja tuli jo luettua loppuun eikä netin tuomia houkutuksia ole tarjolla.
Olen aina pitänyt Ranskaa kulinarismin kehtona, mutta keväällä mielikuvani sai kolauksen. Surkuhupaisaksi asian tekee se, että matkustimme nimenomaan Lyoniin, missä ranskalaisen kulinarismin isä, Paul Bokuse, on vaikuttanut ja luonut ranskalaisen keittiön maineen.
Lyonissa saimme ruokaa, jossa oli paljon hyvänmakuista lihaa, mutta se saattoi olla sitkeää. Lihan lisukkeena oli pieniä määriä keitettyjä vihanneksia ja perunaa tms kauniisti aseteltuna. Vaikka kaikki oli kaunista, ei ruoan kokonaisuus tuntunut istuvan tähän aikaan. Siellä elettiin vanhaa aikaa, pysähtyneenä Paul Bokusen kultaisiin vuosiin. Tuntui, että ranskalainen keittiö on jämähtänyt paikoilleen eikä ole kyennyt seuraamaan ajan trendejä. Bokuse d’Or, maailman kuuluisin kokkikilpailu, ei ole enää aikoihin saanut ranskalaisia voittajia. Viime vuosia ovat hallinneet Skandinavian maat, esim. Norja.
Se, missä itse koen ranskalaisen keittiön jääneen jälkeen nykytrendeistä, on kasvisten osuus. Kasvissyönti on nouseva trendi, sekä ilmastosyistä että terveellisyytensä vuoksi. Kalaa ranskalaiset minun kokemukseni mukaan kyllä käyttävät, mutta tuoreita kasviksia aivan liian vähän. Minulle oli suuri yllätys, että palasin Ranskasta pettyneenä matkan ruokiin.
Täällä Islannissa olen nyt miettinyt kokemustani ja verrannut tämän matkan ruokiin. Opaskirjan mukaan Islannissa syödään hyvin. Se kokemus on vahvistunut täällä laivalla.
Laivalla asuessa ja matkustaessa matkaan kuuluu tietenkin täysi ylöspito - ei ole vaihtoehtoa, missä voisi käydä syömässä muualla. Asiakkaiden pitäminen tyytyväisenä vaatii hyviä ruokia. Meidän ruokailuihimme kuuluvat aamupala ja lounas buffet-pöydästä ja päivällinen tarjoiltuna. Buffet on ollut kaiken aikaa hyvin monipuolinen ja kattava. Saimme syödä mm. sushia, meksikolaista tai thaimaalaista ruokaa. Grillipäivänä tarjolla oli myös hampurilaisia ja makkaroita. Jos kaikista ruoista ei ole pitänyt, ei niitä ole ollut pakko ottaa. Salaatteja on ollut joka lähtöön, mitä arvostan erityisen paljon.
Päivällinen oli yllättäen tarjoiltu ateria. Alkupaloja oli valittavana 4-5 lajia, joiden joukossa oli keittoja ja salaatteja, sekä tuoreita että keitettyjä/paistettuja ainesosia sisältäviä. Ainoa alkuruoka, jota saattoi valita joka päivä, olivat päivän tuoreet kasvikset. Pääruokia oli tarjolla myös 4-5 erilaista: kalaa, lihaa, kanaa ja kasvisvaihtoehtoja. Ruokien koostumus oli aina erilaista, samoin mausteet ja suuntaukset. Pääruokien lisukkeina saattoi olla perunaa, riisiä, kvinoaa tai bulguria. En muista yhtään ruokaa, joka olisi ollut listalla kahteen kertaan. Jälkiruokia oli niin ikään tarjolla useita erilaisia, mutta jäätelövalikoima ja päivän hedelmät olivat tarjolla joka päivällisaterialla.
Kalaa olen pyrkinyt syömään joka päivä. Vaikka islantilainen kala on pääosin erinomaista, löytyy niistä joitakin lajeja, joista en pidä. Turska on sellainen kala, mitä en kovin mielelläni ota lautaselleni. Eivät turskaan koske islantilaisetkaan: paikallisten kalastajien pyydystämä turska kuivataan ja myydään Nigeriaan, missä se on suurta herkkua. Kotimaassa islantilaiset syöttävät turskat kissoilleen.
Ruokien valokuvat ovat nyt tältä reissulta. En jaksa kaivaa Ranskan reissumme kuvia, luultavasti.
Villitimjami, paikallinen mauste
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti