Säät ovat suosineet meitä!

Säät ovat suosineet meitä! 

Viimeisen Islanti-päivämme ohjelma muuttui kovan tuulen vuoksi alkuperäisestä suunnitelmasta. Laiva ankkuroitui Arnarstapin kylän edustalle ja lähdimme kumiveneillä maihin. 

Jo matkamme alussa meille oli annettu kumisaappaat, joilla voisimme marssia mutaisilla poluilla ja laavakentillä. Nyt on kuitenkin käynyt sellainen ihme, että matkamme aikana kohdallemme ei ole sattunut edes yhtä pientä sadekuuroa. Kaikki reittimme ovat olleet kuivia, olemme rantautuneet laiturille kuivin kengin eikä maastossakaan ole ollut kosteutta kenkiämme sotkemaan. Tänään kuitenkin rantauduimme kumiveneistämme ilman laituria, kaltevan lastausluiskan päälle. Siksi jouduimme ottamaan kumisaappaat jalkaan. Lopulta vene pääsi niin hyvin rantaan, että ilman kumppareitakin olisi rantaan menty. Vaan eipä tullut turhaan soviteltua laivan kenkiä. Rannassa vaihdoimme taas omat maastokengät jalkaan.

Etukäteisinfo uudesta kohtestamme oli jäänyt muutamaan valokuvaan. Upeat laavakivilohkareiset rannat yllättivät, ne olivat melkeinpä komeimmat, mihin olimme matkallamme törmänneet. Kiinteän rannan tuntumassa oli irtolohkareita ja syöpyneitä tunneleita, jotka muodostivat näyttäviä kokonaisuuksia. Yhdessä kohdassa rannassa oleva tunneli ja rotko ovat muodostaneet aukon laavakallion läpi, jolloin kallionlohkareet ovat jääneet yläpuolelle kaarisillaksi. Se on yksi nähtävyys, mikä valokuvissa on Arnarstapista kuvattuna. Toinen nähtävyys on saagojen kirjoittajien muistomerkki, iso kivirakennelma. 

Kävelimme merkittyä polkua pitkin laavakenttien yli. Polku kapeni ja muuttui kivikkoiseksi, mutta oli hyväkulkuinen. Välillä jouduimme kiipeilemään laavakivien yli ja kiertämään rotkoja, mutta matka sujui hyvin. Maisemat olivat komeat ja välillä otimme valokuvia. Hämmästyttävintä koko aamupäivässä oli jälleen sää: pilvet väistyivät ja aurinko paistoi komeasti. Lisää kirkkautta päiviimme on tuonut tietenkin myös meri, joka moninkertaistaa auringonpaisteen. Vaikka matkalla on jossain vaiheessa ollut pilvistäkin, retkiemme aikana sää on pääosin kirkastunut. Tätä en olisi millään uskonut Islannin säästä. 

Kävelimme Hellnerin kylään saakka ja pysähdyimme pieneen kahvilaan nauttimaan virvokkeita. Kylässä ei juuri ollut muuta kuin pari lomamökkiä ja hotelli. Alue näytti selvästi olevan vapaa-ajanviettopaikka, mikä oli hyvin ymmärrettävää. Vieressä on Snefellsjökullin kansallispuisto, missä sijaitsee myös samanniminen jäätikkö. Ulkoilu ja patikointi ovat islantilaisille mieluisia vapaa-ajan harrastuksia ja täällä suunnalla maastokin siihen houkutti. Korkea vuori jäätikköineen näkyi taustalla koko retkemme ajan. 

Yhteensä parin tunnin reissu Arnarstapista Hellneriin ja takaisin oli kovastikin vaivan arvoinen. Askeleitakin tuli reilusti yli 10 000. Totesimme yhden suomalaisen matkaseuralaisen kanssa, että tällaiseen paikkaan emme kyllä olisi eksyneet ilman tutkimusristeilyämme. Oikeastaan hyvin monet kohteistamme ovat olleet juuri tällaisia. On hyvinkin mielekästä päästä näkemään kohteita, mitä rivituristina ei koskaan tulisi nähneeksi. 

Loppupäivä laivalla kului tavanomaiseen tyyliin: ruokailu, luentoja lunneista ja islanninhevosista, kello viiden tee (pieniä leipiä ja kakkuja), vähän valaiden katselua. Otettiin meistä kyllä yhteiskuvakin. Tällä välin laiva on ajanut kohti Reykjavikia hyvässä säässä. Saavumme sinne perille varmaankin alkuillasta. 

Tätä kirjoittaessa meillä on vielä edessämme kapteenin jäähyväismaljat ja viimeisen illan päivällinen. Sen jälkeen pakkaamme laukkumme, nostamme ne ulos hytin oven ulkopuolelle ja laivan miehistö kantaa ne laiturille. Aamulla klo 6.55 jätämme laivan ja hyvästelemme Islannin tältä erää. Bless Iceland, näkemiin Islanti!  

PS. Nyt pitää vielä erikseen mainita päivällisen jälkiruoka, joka kulki nimellä surprice! Sitä se todella olikin: pitkä pöytä täynnä mitä erilaisimpia herkkuja! Kaikkea oli täysin mahdoton edes maistaa, joten piti tehdä pieni otos. Laitan kuvia mukaan.