Islannin huikea luonto

Islannin huikea luonto! 

Yön aikana laivamme ajoi vain lyhyen matkaa, pienen Hriseyn saaren edustalle. Saari sijaitsee Akureyrin kaupunkiin johtavassa vuonossa - kaupunkiin menemme iltapäivällä.

Hiljainen oli sunnuntaiaamu, kun jo klo 8 siirryimme veneillä saarelle. Edessä oli jälleen parin tunnin patikointi saaren maastoissa, tosin tällä kertaa koko matka hyvää soratietä pitkin. Mukaamme liittyi paikallisopas, joka kertoi saaren historiasta, luonnosta ja nykyelämästä. 

Saaren sataman ympärillä on kylä, joka joskus on ollut varsin vilkas kalanjalostuspaikka. Tehdas on ollut Islannin suurimpia kalatehtaita, työllistänyt satakunta ihmistä. Kun firma päätti siirtää toimintansa muualle, kävi saarelle köpelösti. Liki 500 asukkaan kylä muuttui sadan ihmisen pikkukyläksi, jossa ihmiset yrittävät tienata leipänsä, miten kykenevät. Paikalliset toimivat oppaina valassafareilla, keräävät väinönputkia luonnosta myyntiin jne. Kalastuselinkeinoa he eivät voi ryhtyä harjoittamaan, sillä poistuneella firmalla on kalastusoikeudet teolliseen kalastukseen. Kotieläimiä saarella ei ole, paitsi muutama kana, 2-3 koiraa ja yksi kissa. Kauppa lähti kalatehtaan mukana, joten paikalliset ovat perustaneet pienen, mutta pakollisen osuuskaupan. Sen avulla saadaan elintarvikkeita ja muita tuotteita saarelle. 

Paikallisoppaamme kertoi, että saarelle on tullut ensimmäisiä asukkaita jo yli 1000 vuotta sitten. Näistä kertovat kivirakennelmat, joiden on päätelty olevan merkkejä maanomistuksen rajoista. Nämä entisaikojen ihmiset ovat vuoranneet talonsa turpeella, polttaneet saaren puut miiluissa hiiliksi talven lämmitystarpeisiin ja samalla tulleet hävittäneeksi saaren puuston. Näiden toimien jäljet näkyvät saaren luonnossa edelleen. Puustoa yritetään nyt vähitellen palauttaa, mutta saaren karuissa oloissa se on vaikeaa. Maisema oli tuttua, karua nummimaisemaa pieniä puustoryppäitä lukuun ottamatta. Linnusto oli runsasta, kasvillisuudesta löysin yhden ihanan yllätyksen, paikallisen orkidean! Muutamissa paikoissa niitä näkyi kasvavan, kun osasi katsella. 

Laivaan palattuamme alkoi heti seuraavan päiväohjelman esittely, sillä iltapäivämme on tänään sunnuntaina niin tiivis, että illalla emme ehdi tehdä paluumme jälkeen muuta kuin käydä syömässä. Kuulimme myös tutkimusryhmän jäsenen, Saran, luennon jäätiköistä. 

Laiva ankkuroi Akureyrin rahtisataman laituriin iltapäivällä kolmen seutuvilla. Vaikka tulimme paikalle hyvissä ajoin, bussimme olivat varattuina emmekä päässeet heti lähtemään retkellemme kohti Godafossin vesiputousta ja Myvatn -järveä. Jatkan kirjoittamistani illalla.

Kun bussit lopulta saapuivat satamaan, pääsimme nopeasti matkaan, uusi paikallisopas oli jälleen mukanamme. Meitä kuljetettiin tuttua ykköstietä itään päin, tutustuminen Akureyrin kaupunkiin jäi pienen ohikulkumatkan mittaiseksi. Matkamme alussa tie kulki uuden, 7 km pitkän tunnelin läpi. Oppaamme kertoi, miten alueen erikoisluonne tuotti vaikeuksia rakentamiselle. Parin kilometrin päässä tunnelin alkupäästä löytyi kuuman veden lähde, josta tulviva vesi oli vaikea saada tukittua tien alta. Toisessa päässä tunnelikaivauksessa löytyi puolestaan kylmän veden lähde. Se osoittautui niin hyvälaatuiseksi, että Akureyrin kaupunki saa siitä nykyisin vetensä. Tunnelikin valmistui lopulta. Me puolestamme pääsimme reilun puolen tunnin matkan jälkeen ensimmäiselle pysähdyspaikallemme, Godafossin vesiputoukselle. 

Godafossin tarkoittaa suomeksi jumalten koskea. Nimensä se on saanut noin 1000 vuotta sitten, kun kristinusko saapui Islantiin ja vanhat, pakanalliset jumalankuvat heitettiin koskeen. Nykyisin putous on tunnettu turistinähtävyys ja matkamme aikana ensimmäinen paikka Reykjavikin jälkeen, missä oli todella paljon turisteja. Hetken aikaa kuljimme putouksen rannalla, ihailimme upeaa nähtävyyttä ja otimme valokuvia. 

Matkamme jatkui Godafossin jälkeen edelleen ykköstietä pitkin, nyt Myvatn-järvelle (jonka paikalliset lausuvat mivatn). Järvi on pohjavesijärvi, eli sinne ei virtaa vettä mistään. Kaikki vesi tulee maanalaisista lähteistä. Se on kuuluisa vesilinnuistaan, etenkin monista erilaisista sorsalinnuista. Järveä pääsi ihailemaan läheisiltä kukkuloilta polkuja pitkin kulkemalla. Maisemat olivat kyllä upeat, mutta lintuja ei siltä etäisyydeltä nähnyt. Joutsenia oli muutama uimassa läheisellä lahdella ja isoina lintuina ne näkyivät hyvin. Meille oli varattu lähiravintolaan kevyt keittoruokailu, sillä pitkän iltapäivän takia tavanomainen päivällisaikamme oli siirretty tunnilla. 

Upeat ja erikoiset nähtävyydet eivät loppuneet matkallamme näihin kahteen tärkeään luonnonnähtävyyteen. Seuraavaksi vuorossa olivat Tumman kaupungin (Dimmuborgir) nimellä kulkevat erikoiset laavakivimuodostelmat. Ne ovat aikoinaan muodostuneet laavamuodostelmien kasautuessa ja romahtaessa. Tästä syystä osa laavasta on jäänyt pystyyn kuin osittain romahtaneet rakennusten rauniot. Näissä maisemissa on kuvattu joitakin Game of Thronesin jaksoja. 

Islanti ei olis Islanti ellei samaan retkeen mahtuisi vielä jotain huomattavan erikoista luonnon nähtävyyttä. Ylitimme alueen, missä Islanti repeää kahtia. Halkeama näkyi vuoren kyljessä selvästi ja oppaan kertoman mukaan se laajenee 2 cm vuodessa. Maan kuori on alueella ohut ja tästä syystä alue on hyvin tuliperäistä. Alueelle on aikoinaan 1960-luvulla perustettu maan ensimmäinen kuumalla vedellä sähköä tuottava voimala. Nykyisin maan sähköstä 30 % tuotetaan maalämmöllä, loput 70 % vesivoimalla. Näin puhtaasta sähköntuotannosta muu maailma voi vain uneksia. Energian tuottaminen on niin edullista, että 100-neliöisen talon sähköt maksavat vain noin 75 euroa kuukaudessa. Carunan asiakas muuttuu kateudesta vihreäksi! Sen lisäksi 90 % islantilaisten taloista lämmitetään kuumalla vedellä. Kaikissa maan rakennuksissa lämpötila on 22 astetta ympäri talven. Lämmityksen jälkeen ulos lähtevä vesi on edelleen 25-asteista, joten monissa taloissa on esimerkiksi kylpytynnyreitä, jotka voidaan täyttää kuumalla vedellä. Eikä muuten näkynyt savupiippuja taloissa! 

Geotermiseen toimintaan pääsimme tutustumaan vielä lisää Hveririssä, missä halkeava maankuori päästää pintaan kuumaa höyryä ja kuplivaa mutaa. Samanlaisen, mutta vielä värikkäämmän kuumien lähteiden esiintymän olimme nähneet Uudessa Seelannissa. Hverir ei siksi meitä yllättänyt, mutta hieno paikka se oli silti. Kuplivaa mutalähteitä oli pitkin aluetta, höyryä nousi lähteistä ja rikin katku leijui maisemassa. Muta on 300-asteista, joten merkityiltä poluilta ei ollut asiaa sivuun. 

Paluumatka sujui ensin Myvatn-järveä kiertäen, sitten taas ykköstietä pitkin takaisin. Maisemat olivat kauniita. Järven takana maastossa oli runsaasti jyrkkiä laavakimpaleita ja pitkän matkaa ajoimme myös vanhan laavakentän päällä. Maaperän hyödyntäminen alueella on vaikeaa, maanviljelys ei juuri onnistu. Oppaamme kertoi, että alueen muutamat viljelijät joutuvat hankkimaan eläimille heinät talveksi jostain muualta. Lähellä Akureyria maasto on jo tasaisen kumpuilevaa ja peltoalueita näkyi runsaasti. Myös metsää oli istutettu rinteille paljon. Lax-joki, joka laskee Myvatnista mereen, virtasi viehättävästi maisemassa. Joesta nousee lohikaloja ja olisi sinne saanut ostaa kalastuslupiakin, päivän hinta olisi ollut 1100 euroa. 

Tämän päivän kokemuksista täytyy todeta, että yhteen päivään saa kyllä mahtumaan valtavan määrän erikoisia kokemuksia ja silmää hivelevän kauniita maisemia, kun lähtee Islantiin.