Taas ilmassa

Taas ilmassa

Kevät ja kesä menivät kiireessä ja touhussa. Toukokuussa piipahdimme pienen reissun Virossa, mutta parin yön reissu ei juuri matkalta tunnu eikä siitä tullut kirjoitettua mitään. Tämä uusi reissu sen sijaan on jännittänyt sitäkin enemmän. 

En muista pitkiin aikoihin hermoilleeni mitään matkaa näin paljon. Matkamme ensimmäinen etappi on Soul. Kaupungissa itsessään ei olisi mitään hermoilemista, mutta pohjoinen naapurinsa ja yksi arvaamaton johtaja muualla maailmassa on aiheuttanut monenmoista huolta ennen matkaa. Järki on sanonut, että ei kukaan suurvaltajohtaja eikä Pohjois-Korean Kimkään voi ryhtyä mihinkään peruuttamattomaan iskuun. Tunnetasolla vatsaa on kuitenkin vääntänyt. Samaa ovat kommentoineet myös kaverit, jotka ovat matkalla samaan suuntaan. Matka on jälleen työhön liittyvä kongressi, joten tuttujakin täältä löytyy.

Lentomme lähti torstaina iltapäivällä. Lentoasemalle meno oli taas vartin juttu, samoin kaikki kirjautumismuodollisuudet kentällä saimme hoidettua muutamassa hetkessä. Lentomatkojen järjestely on kyllä muuttunut merkittävästi paremmaksi nykyteknologian  avulla. Matkasimme Finnairin suoralla lennolla ja palvelu pelasi sielläkin mukavasti. Kaukana ovat ne ajat, jolloin Finnairin pitkillä Aasian lennoilla matkustamohenkilökunta oli vanhoja kiukkuisia kääkkiä, jotka pääsivät arvostetuille reiteille palkkioksi pitkästä urasta. Venäjän itäosien päällä, ennen Mongolian rajaa koimme reippaasti keikuttavia ilmakuoppia, jotka jotenkin korostivat Koreaan kohdistuvia ikäviä tuntemuksia. Se olikin sitten matkustamiseen liittyvä ainoa vastus. 

Yö lennolla oli suomalaista ilta-aikaa. Siksi me paapan kanssa nukuimme huonosti, lähinnä torkahdellen. Kun kone laskeutui aamulla klo 8 paikallista aikaa, olimme jokseenkin valmiita petiin. Lentokentältä ulostuloon meni aikaa 1,5 tuntia, sitten sama 1,5 tuntia junalla Souliin lähelle hotelliamme. 60 km matka lentokentältä keskustaan vie kyllä aikaa! Saimme lentokentän virkailijalta oikeat ohjeet metrolinjasta, mutta hotellin lähin asema neuvottiin väärin. Jäimme pois pari asemaa liian aikaisin ja lopuksi piti ottaa vielä taksi. 

Hotellihuoneemme oli vapautumassa klo 14 mennessä. Veimme tavarat hotelliin odottamaan ja lähdimme syömään. Hotellin lähikorttelista löytyi hyvä ravintola, söimme ja huomasimme olevamme edelleenkin aivan poikki. Emme kerta kaikkiaan jaksaneet muuta kuin raahautua takaisin hotellille odottamaan huoneen vapautumista. Istuimme respassa ja notkuimme toista tuntia käytännössä nukkuen. Paappa pudotti kerran silmälasinsakin lattialle, kun nukahti. Kaiketi virkailija sääli meitä, kun saimme huoneen jo puoli tuntia etuajassa! Pääsimme nukkumaan, mutta tunnin tirsat olivat tuossa vaiheessa riittävät. 

Tässä vaiheessa täytyy antaa moitteita eBookersin varaukselle. Valitsin hotellin kongressiorganisaation listaamista hotelleista, mutta ostin sen halvemmalla hinnalla nettipalvelusta. Hintaero taisi olla noin 40 euroa yöltä, aika merkittävä siis. eBookers taitaa saada välitettäväksi niitä huoneita, jotka eivät muuten mene kaupaksi. Vaikka laitoin ehtoihin savuttoman huoneen, saimme kokolattiamatolla varustetun ja pahanhajuinen tupakkahuoneen. No, säästäminen vähän kostautui. Huone on 10. kerroksessa, viileä ja hiljainen, joten siinä suhteessa ei ole valittamista. 

Päivätirsojen jälkeen kävimme vielä kävelyllä kaupungilla, löysimme buddhalaisen temppelin ja tulevan viikon kongressikeskuksemme. Ostimme iltapalan hotellihuoneeseen mukaan ja olimme valmiita yöunille jo iltakahdeksalta: melatoniinia napaan molemmilla ja unille. Nukuimme täysin sikeästi 5 tuntia, mutta sitten alkoi virkuttaa - olihan meillä vielä suomalainen alkuilta. Tähän hätään otimme lisää melatoniinia ja huomasimme nukkuvamme kohtalaisen hyvin aamuun: 10 tunnin unilla jo jaksaa uuteen päivään. 

Niin, vielä palatakseni siihen hermoilemiseen: täällä Soulissa siitä ei ole tietoakaan, ei stressaa enää eikä tunnu turvattomalta. Ihmiset elävät täällä normaalia arkeaan. Kaupunki on turvallinen ja ihmiset kohteliaita ja avuliaita. Esimerkiksi metrossa meille annettiin hyvin istumapaikkoja, kun liikuimme isot matkalaukut mukanamme. Taskuvarkaita tai muuta pelättävää ei ole tuntunut olevan. Liikenne ja ihmismäärää ovat tietenkin miljoonakaupungin tasolla, mutta eivät stressaavan ahtaasti. Tekemistä ja raportoitavaa meille riittää varmasti!