Taas uusia seikkailuja
Kun olimme kierrelleet jo keskustan ostosalueita ja nähneet kaupunkia bussikierroksella, päätimme lähteä kävelleen uuteen suuntaan, Kansan aukiolle. Tämä lienee jonkin sortin poliittisten tapahtumien näyttämö, minne hotellimme suunnasta kuljettiin samannimisen puiston läpi. Puiston alkuosa oli melko varjoinen ja yllättäen siellä majaili melko paljon asunnottomia laitapuolen kulkijoita. Kerjäläisiä on tähän mennessä näkynyt mm. metroasemien ja terassiravintoloiden liepeillä kerjäämässä. Tämä on ollut aika yllättävää, eikö täällä yhteiskunta huolehdikaan kaikista?
Puistosta löytyi näyttävä rakennus, joka osoittautui Shanghain kaupunkisuunnittelun ja kehittämisen keskukseksi. Ostimme liput ja päätimme lähteä tutustumaan kaupungin kehittymiseen. Näyttely oli mielenkiintoinen: historiaa, alueiden muuttumista, taiteilijoiden maalaamia kaupunkikuvia. Upeimpana näyttelykohteena vastaan tuli lähes koko huoneen kokoinen pienoismalli kaupungista, missä erityiset kehityskohteet ja alueet oli valaistu. Kaupungin laajuus ja moni-ilmeisyys havainnollistui hyvin.
Ylimmän kerroksen kahvilasta saimme eteemme mukavia näkymiä lähialueelle. Kansan aukio näkyi lähellä, mutta totesimme, että ylhäältä sitä näki tarpeeksi. Vaihdoimme suuntaa.
Lähdimme metrolla vähän kauemmaksi ydinkeskustasta, alueelle, mikä näyttelyn kartan mukaan käsitti sisällään säilytettäviä alueita. Shanghain aluetta on rakennettu runsaasti 1950-luvulta alkaen, jolloin puhemies Mao määritteli alueen kehittämissuunnan. Uutta ja upeaa tornitaloa on vieri vieressä, mutta vanhempaa rakennuskantaa on jäljellä vielä paikoitellen.
Suuntasimme Fuxingin alueelle. Kerrostalojen keskeltä löysimme Xu Guanqi -nimisen henkilön haudan ja puiston. Henkilön tekemisistä ei löytynyt tietoja, mutta kaupunki oli merkinnyt paikan kuitenkin historiallisesti säilytettäväksi kohteeksi ja puistossa vallitsi miellyttävä rauha. Toinenkin puisto, Hengshan -puisto, löytyi tiiviisti kerrostalojen keskeltä. Tämän kokoluokan suurkaupungissa puistot ovat niitä rauhallisia keitaita, missä on tilaa hengittää.
Alueella kävellessämme näimme puistokujia ja matalia asuinalueita. Talot olivat 4-5 kerroksen korkuisia, jopa aivan parikerroksisia pientalojakin. Oli selvää, että näin erikoisella alueella asui tavallista kansaa varakkaampia ihmisiä. Asiaa korosti se, että talojen ympärillä oli piikkikärkiset rauta-aidat piikkilankoineen, sähkölankoineen ja jopa valvontakameroineen. Sinne ei rahvaalla ollut pääsyä. Kadut olivat melkein autioita, mikä 25 miljoonan asukkaan kaupungissa tuntui hyvin erikoiselta. Taisimme olla ainoat turistit sillä suunnalla.
Tältä alueelta löytyi myös Orient Shopping center -niminen ostoskeskus, joka näytti olevan suunnattu varakkaille paikallisille ihmisille. Päätimme piipahtaa sisälle ja etsiä ruokapaikan. Arvioimme ravintolan löytyvän ylimmästä kerroksesta, mutta matka sinne näytti peräti hankalalta. Menimme 4. kerroksen infopisteen virkailijoilta kyselemään asiaa. Kysyimme "Restaurant?" Ja meiltä kysyttiin puolestamme: "Toilet?" Seisoimme wc:n ovien vieressä! Näytin sormella suuhuni, niin johan meni perille. Neuvoista huolimatta jouduimme vielä pari kertaa harhailemaan ennen paikan löytämistä.
Niinkuin arvata saattaa, ravintolasta ei löytynyt kunnon englantia puhuvaa ihmistä. Ruokalistat saimme ja kun ihmistä välillä vaihdettiin, oletimme saavamme tilaamamme ruoat. Juomaksi tilasimme vettä. Hetken kuluttua meille tuotiin vihreä pullo paikallisen näköistä juomaa, kumman kuplivan näköistä. Kysyin, onko se olutta, "jees, bier! " vastasi tarjoilija onnellisena. Kieltäydyimme ja saimme hänet ymmärtämään, että haluamme vettä. No, tulihan sitä, kaksi lasillista KUUMAA vettä viinilaseissa!
Päivän miellyttävä yllätys löytyi alueen metroasemalta: leipäkauppa! Leipää paikalliset eivät syö, joten monipuolinen leipä-ja pullavalikoima sai meidät melkein vauhkoontumaan! Paikallisia pullakauppoja on kyllä olemassa, mutta niissä myydään täkäläisiä leivonnaisia, joista ei pysty päällepäin sanomaan, ovatko suolaisia vai makeita. Uppopaistettuja leivonnaisia on monenlaisia, esimerkiksi lihatäytteisiä pyöreitä palleroita. Kun ei ole mitään käsitystä, mitä leivonnainen voisi sisältää, ei oikein uskalla ostaa. Paappa kokeili jotain versioita ja pettyi aika lailla. Tästä syystä länsimainen kauppa, missä raaka-aineet oli kerrottu englanniksi, oli oikein mukava yllätys matkan varrella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti