Kreivin aikaan uuteen kaupunkiin!
Heräsimme Shanghaissa uuteen uutispäivän klo 6 paikallista aikaa. Aamun ensimmäinen uutinen olisi, että Pohjois-Korea oli laukaissut jälleen ballistisen ohjuksen Japanin yli ja kohta myös Etelä-Korea oli laukaissut ohjuksen. Suomessa nukuttiin vielä monta tuntia maailman tapahtumista tietämättöminä. Päivän uutisista olemme havainneet, että nyt Pohjois-Korean katsottiin astuneen uuteen ja entistä arvaamattomampaan vaiheeseen uhittelussaan.
Muutama kaveri ja tuttava jäi vielä Souliin. Totesimme Paapan kanssa, että lähdimme maasta täsmälleen oikeaan aikaan. Ajatus jatkaa lomaa Shanghaissa on ollut loistava ratkaisu. Toisaalta Kiinaan liittyy omia erikoisuuksiaan, kuten ankara nettisensuuri, minkä käytännön merkitystä moni kaveri ei varmaankaan osaa arvata. Nettisensuuri tarkoittaa sitä, että Facebook ei päivity, blogipäivityksiäni en voi ladata nettiin eikä Googlea voi käyttää. Kotimaassa kaveripiiri voi ihmetellä nettipäivitysten puuttumista. WhatsApp toimii ja sillä on lähtenyt viestejä lähimmille kavereille ja perheelle.
Shanghain päivä on ollut harmaa ja sateinen, mutta ihanan lämmin. Päätimme ottaan Hop-on-Hop-off -turistibussin ja kierrellä sillä kaupunkia päivän ajan. Saisimme kohtalaisen kokonaiskuvan kaupungista ja voisimme ehkä käyttää sateiset ajat shoppailuunkin.
Ensimmäisenä päädyimme Bondin alueelle. Se on Shanghain kuuluisa ranta-alue, joka on erityisen kaunis ilta-aikaan. Näin sateisena päivänäkin se oli kaunis, mutta kovasti odotamme seuraavaa kirkasta ja kaunista iltaa, että pääsemme näkemään sen parhaimmillaan. Bussilla pari pysäkkiä Bundista eteenpäin löytyi Yu Garden - niminen kaupunginosa, johon oli aivan pakko päästä tutustumaan heti. Se on kaupungin vanhin osa, rakennettu pääosin jo keisarillisena aikana 1800-luvulla. Alue oli täynnä vanhoja, perinteiseen tapaan rakennettuja rakennuksia, jotka eivät kuitenkaan palvelleet temppeleinä tai museoina. Ne olivat täynnä pieniä putiikkeja ja kioskeja, joissa myytiin melkein mitä tahansa maan ja taivaan väliltä, mutta tietysti erityisesti kiinalaisia erikoisuuksia: matkamuistoja, paperilyhtyjä, pieniä krääsäkoruja, nahkaa, silkkiä, helmiä ja jadea. Silkkiä päätyi hienosti mukaan.
Jossakin katujen sokkeloissa tuli vastaan lipunmyyntipiste. Emme tienneet paikan luonnetta, mutta liput ostimme. Päädyimme varsinaiseen Yu-puutarhaan, joka oli todellinen nähtävyys. Vanhoja rakennuksia, huvimajoja, lampia, puita ja kivirakennnelmia. Tavoitteena oli selvästi ollut luoda rauhallinen keidas keskelle kaupunkia.
Lounaan jälkeen kiersimme bussilla edelleen kaupunkia, vaikka sade pilasi näkymät. Istuimme bussissa kuitenkin pitkän matkan, sillä vesisateessa ei oikeastaan viitsinyt muutakaan tehdä. Matkan lopussa kuitenkin vastaan tuli jotain aika uskomatonta: Nanpu -silta, suomeksi ehkä nostettu silta. Se on todella nostettu, sillä toisella rinnallaan silta alkaa noin parin kilometrin päästä ja kaupungin puolella sillalta laskeudutaan spiraalia, joka kiertää alaspäin 2-3 kierrosta, hieman matkan suunnan mukaisesti vaihdellen. Harmittaa todella, että sää oli niin huono ja bussin ikkunat sateesta märät, joten kunnon kuvia en saanut. Totesimme Paapan kanssa, että koskaan emme ole vastaavaa siltaa nähneet.
Illan päätteeksi matkasimme vielä metrolla Hard Rock Caféen. On ollut mielenkiintoista havaita, miten täälläkin maailman suunnalla kännykän käyttö on vallannut kulkuvälineet. Soulissa oli aivan ilmeistä, että metrossa jokainen nuori näpytteli tai katseli kännykkää. Vain joku ikivanha ihminen istui rauhassa ilman tuijotteluruutua (ja me tietysti, koska emme käyttäneet nettiä muualla kuin hotellissa). Kun täällä Kiinassa ei toimi netin länsimaalaiselle oleellisimmat palvelut, olisin luullut, että täällä ei samalla tavalla olla kännykässä kiinni. Niin taas olin väärässä, kaikki tuijottivat ruutuaan. Muistaakseni täkäläisille on omat yhteisöpalvelunsa ja verkkonsa, jossa surffailla.
Hotellille palattuamme näimme uutisista, että Lontoossa oli taas räjähtänyt pommi. Siihen nähden olemme täällä paljon turvallisemmassa maailmassa. Omat laukkumme olemme laittaneet metroon mennessä metallinpaljastimien läpi, mutta paikallisia ei skannailla. Mielenkiintoinen havainto oli tämäkin. Aina oppii uutta, kun lähtee liikkeelle.
Tämä viimeisin kuva on otettu postikortista, joka kuvaa kiertoajelulla näkemäämme siltaa ilmasta käsin. Tässä näkyy koko silta kiemuroineen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti