Jälleen maailmanperintökohteessa

Jälleen maailmanperintökohteessa

Suwanin kaupunki sijaitsee vain reilun tunnin metromatkan päässä Soulista. Sinne pääsi hotellistamme kahdella eri linjalla, me valitsimme keltaisen linjan, koska näytti, että siinä ei olisi vaihtoja välillä. Lähdimme liikkeelle hyvissä ajoin aamulla, että ehtisin vielä iltapäiväksi luennoille. 

Matkaan keltaisella linjalla meni aikaa noin 1,5 tuntia. Jouduimme sittenkin tekemään yhden vaihdon, mutta onneksi seuraava juna ilmestyi viereiselle laiturille muutamassa minuutissa. Suwanin kaupunkiin päästyämme suunnittelimme taksimatkaa Hwaseong -linnoitukselle, joka on maailmanperintökohde ja retkemme pääasiallinen syy. Taksi jäi haaveeksi. Katu, jonka varrella kävelimme kohti linnoitusta, oli jonkin sortin valtakatu ja autojen nopeudet olivat sen mukaisia. Takseilla ei ollut mahdollisuutta pysähtyä, vaikka olisivat huiskutuksemme huomanneetkin. Niinpä sitten marssimme, 3-4 km mukavassa helteessä. 

Linnoitusalueen muuri alkoi jo kauan ennen muita rakennelmia. Muurin viertä oli mukava kävellä ilman liikenteen melua, joten siinä vaiheessa tuntui, että olimme jo perillä ja kävely oli maisemien katselua. Muurin takana tai oikeammin koko rakennelman sisäpuolella oli kaupunki, joka lienee osa Suwania, mutta oli jotenkin hyvin maalaismainen. Tuntui, että olisimme olleet hyvin kaukana Soulista, sen kiireestä ja ihmisvilinästä. Pitkin muuria oli torneja ja ampuma-aukkoja sekä joitakin suurehkoja rakennuksia, mm. portteja. Muuria on aikoinaan rakennettu koko Soulin ympärille, mutta kun emme osallistuneet opastetulle kierrokselle, emme saaneet tietoa siitä, miten paljon näillä muureilla ja Hwaseong -muurilla on yhteyttä keskenään. 

Suwanin kaupunkia kutsutaan muraali-kaupungiksi. Katujen varsilla oleviin muureihin  on maalattu muraaleja. Niihin emme muurien sisällä törmänneet, mutta sen sijaan kiinnitin huomioni mielenkiintoisiin seinärakenteisiin pitkin kaupungin rakennuksia. Niitä kuvailisin lähinnä erikoisiksi kaakeleiksi. Kauniita ja erikoisia olivat nekin joka tapauksessa. Ne tekivät alueesta omaleimaisen ja tavanomaisesta poikkeavan. 

Alueen tärkein kohde oli kuitenkin kuninkaan tilapäisasunto, Hwaseong  Haenggung - nykyään varmaankin puhuttaisiin kakkosasunnosta. Rakennustyyliltään se oli hyvin samanlainen kuin kuninkaan asumukset Soulissakin, väritykset ja kattomuodot olivat samoja. Alkuperäinen linna oli rakennettu 1780-luvulla, mutta japanilaiset miehittäjät olivat tuhonneet sen 1920-luvulla. Tarkoituksena oli ollut koko korealaisen kulttuurin tuhoaminen. 1980-luvulla paikkakuntalaiset aloittivat kansanliikkeen, jonka tarkoituksena oli rakentaa rakennuskompleksi uudestaan. Rakennustyö aloitettiin 1996 ja se valmistui 2003. Selkeästi huomasi, että rakennukset eivät olleet alkuperäisiä. Kokonaisuus oli kuitenkin kaunis ja mielenkiintoinen.

Suwanin kauppahallin nurkilla löysimme pizzerian ja nautimme varsin erikoisen, pizzaksi kutsutun tuotteen. Pinnalla oli mm. makeaa chilikastiketta. Kunnon pizzan mausta ei oikein voinut puhua. Pizzerian viereinen kauppahalli oli täynnä joka lajin kauppiaita ja sieltä löytyivät pienet söpöt kengätkin, kaksin kappalein. 

Sitä onnetonta taksia emme saaneet paluumatkallekaan. Kun olimme valuneet pitkin kaupungin katuja kohti eri nähtävyyksiä, olimme vähitellen kävelleet jo suurimman osan matkastamme. Paluumatkan teimme kaupungin keskustan kautta, kahdella vaihdolla. Matka-aika oli suunnilleen sama kuin keltaisella linjalla. Iltapäivällä ehdin jälleen avartamaan näkemyksiäni ja nauttimaan kollegiaalisesti seurasta.