Kun blogitekstit julkaisee melkein viikon jälkikäteen, käy kämmejä. Tämä teksti on viime lauantailta, mutta pari sunnuntain päivitystä on tullut julkaistua jo ennen tätä. Suonette tämän anteeksi, pääosin sekoiluni ei häiritse tekstien ymmärrettävyyttä!
Lämpöä, valoa ja yllätyksiä
Aamuun mennessä eilisen sateet olivat haihtuneet. Lämpöä oli jo varhain +27 astetta. Lähdimme jo aamusta liikkeelle läheiselle Nanjing -kävelykadulle. Se on täynnä liikkeitä laidasta laitaan. Tarjolla lienee jokseenkin kaikkea, mitä voisi kuvitella. Kaduilla liikkuu kauppojen "sisäänheittäjiä" tai piraattitavaroiden kauppiaita. Kelloja, laukkuja ja vöitä tuntui riittävän. Me suuntasimme kadun varren tavarataloon, joka komeudellaan olisi kelvannut likipitäen mihin läntiseen kaupunkiin tahansa. Liikkeet olivat paljolti vaatetusliikkeitä, Zaraa, H & M:ää ja muita tuttuja merkkejä, mutta myös oudompia. Ravintoloita oli lukuisia. Ostoskierroksemme jälkeen päätimmekin käydä heittämässä ostoksemme hotellille ja tulla myöhemmin noihin ravintoloihin syömään.
Ostoksista olemme joutuneet maksamaan suuren osan käteisellä. Käteisvarat ovat huvenneet nopeasti ja eurojakin on jo vaihdettu yuaneiksi. Päättelimme, että isossa ostoskeskuksessa ravintolat varmasti kelpuuttaisivat luottokortin, koska käteistä ei ollut muutamaa satasta enempää eikä Visalla toimivaa pankkiautomaattia ollut tullut vielä vastaan. Ensimmäinen ravintola, mihin menimme jopa sisälle, tarjosi paikallista ruokaa. Onneksi sentään huomasimme kysyä, käykö Visa. No eipä tietenkään käynyt! Sama tilanne oli seuraavissakin ravintoloissa, kävimme ainakin viidessä kysymässä. Viimeisenä raahauduimme pizzapaikkaan, joka meidät pelasti. Ruoka oli hyvää, ei ollenkaan pelkkää pizzaa vaan monipuolista, italialaistyylistä. Tarjoilijat jopa osasivat puhua kohtalaisesti englantia. Se helpotti elämää.
Pankkikortin kelvottomuus maksuvälineenä on ollut yllätys. Pienet markkinakojut ovat ymmärrettäviä, mutta kun ison kauppakeskuksen kalliin näköiset ravintolat eivät sitä kelpuuta, olimme aika ihmeissämme. Heikko englannin kielen taito on myös tullut aikamoisena yllätyksenä, onhan Shanghai kuitenkin ollut merkittävä kansainvälisen kaupan keskus ymmärtääkseni aika kauan. Yritin tavallisessa kaupassa saada selville vaatteen materiaalia. Vastauksena sain hinnan kännykkään tai taskulaskimeen kirjoitettuna. Asia oli kertakaikkiaan mahdoton kiinalaisen ymmärtää. Siksi joku edes hieman englantia ymmärtävä ihminen on iloinen yllätys. Samanlaisen iloisen yllätyksen aiheuttaa se, jos jostain saa iloista ja ystävällistä palvelua. Jo vanhastaan meillä on ollut se kokemus, että kiinalaiset ovat asiakaspalvelijoina töykeitä ja haluttomia, ja tämä vaikutelma on edelleen vahvistunut täällä. Pohjanoteeraus oli kaupungin virallisen infopisteen työntekijäjoukko: yksikään ei tervehtinyt ja kun kyselimme Hard Rock Cafén osoitetta, poika lähinnä naureskeli: onhan noita kahviloita kaupungissa! Onneksi huomasin kartassamme Hard Rock Cafén mainoksen ja paikka löytyi. Hotellimme henkilökunta on ollut tähän saakka palvelualtteinta ja ystävällisintä.
Iltapäivällä suuntasimme Bundin alueelle ja sieltä Huangpu -joen toiselle puolelle. Kävelymatka hotelliltamme rantaan suuntautui kävelykadun kautta. Pakollisen rantapromenadin ja maisemien ihailun jälkeen suunnistimme reittimme joen alitse vievälle tunnelille. Olimme saaneet tunnelin sisäänpääsyyn matkaliput eiliseltä bussikierrokseltamme. Matka taittui pienellä junalla joen ali. Viihdykkeeksi matkan aikana tunnelin seiniin heijastettiin psykedeelisiä kuvioita. Tätä mainostetaan nähtävyytenä.
Bundin vastakkaisella rannalla sijaitsee Shanghain rahoituselämän keskus korkeine pilvenpiirtäjineen. Shanghain pilvenpiirtäjäsiluetti lienee kaikille tuttu. Yhtenä korkeana rakennuksena on TV-torni, Oriental Pearl Tower, minne mekin suuntasimme. Lippujen ostoon meni aikaa eikä mutkikas reitti ylös torniin tahtonut selvitä meille oikein mitenkään. Ylös johtavan portaikon juurella oli poliisivartio estämässä ylös menoa. Hetken päästä pääsimme kuitenkin liikkeelle ja alkoi varsinainen jonotus hisseille sisällä hallissa. Meitä oli varoitettu, että aikaa menee yli tunti, mikä sitten pitikin paikkaansa. Osansa tähän saattoi vaikuttaa se, että ilmeisesti paikalla vieraili samaan aikaan joku poliittinen napamies. Poliisit olivat vartiossa, mustia autoja oli parkissa portaiden alapäässä, punainen matto maassa ja sotilassoittokunta soitti marssia portaiden ylätasanteella.
Pitkän odotuksen ja kolmen eri hissin jälkeen pääsimme näköalatasanteelle ja vielä ylemmälle "avaruuskapseli"-tasolle. Maisemat olivat hienot ja näkyvyys kohtalaisen hyvä, kun edellisen päivän sade oli kaikonnut. Tavallisen näköalatasanteen alapuolella oli Läpinäkyvä tasanne, missä puolet lattiasta oli korvattu läpinäkyvällä muovilattialla. Näitähän on nähty aiemminkin korkeissa torneissa, mutta taas piti varpaita valokuvata.
Jos torniin pääsy oli vaatinut meiltä aikaa noin 1,5 tuntia, oli alasmeno tehty melkein yhtä vaikeaksi. Kiinalainen logiikka ei auennut meille lainkaan. Joka ikisen kerroksen kohdalla oli jokin mutka, jonka kautta alas piti kiertää. Välillä oli mm. pelihuone ja sisävuoristorata, jotka kuitenkin jätimme väliin. Lopulta pääsimme alas, lähinnä uupuneina. Starbucks'in herkut helpottivat pahinta uupumusta.
Koko Bundia vastapäätä oleva alue muuttuu iltaisin kirkkaiden neonvalojen mereksi. Upeita näkymiä riittää kuvattavaksi. Sitä mekin jäimme vielä ihailemaan illan päätteeksi, auringonlaskun jälkeen. Paluu hotellille vaati meiltä yhden pysäkin verran metromatkaa. Iloinen yllätys löytyi East Nanjing -kadun metroasemalta: Visa-automaatti, josta sai nostaa rahaa! Nyt tiedämme, että loman loppuaikaa ei ole pakko elää käteisvaroja kitistellen. Aktiiviselle pankkikortin käyttäjälle tämä on erikoinen kokemus!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti