Päivä taivaallisia kokemuksia täynnä
Ensimmäinen hyvävointinen ja väsyttämätön päivämme Soulissa oli lauantai. Olimme nukkuneet 10 tuntia ja aamulla olimme hyvinkin virkeitä lähtemään liikkeelle.
Ostimme metroasemalta latauskortit ja siihen latasimme matkarahaa. Metrossa on helpompi matkustaa, kun jokaisen matkan alussa ei tarvitse etsiä automaattia. Yhdellä vaihdolla pääsimme määränpäähän, kuninkaallisten palatsien alueelle. Matka kesti sujuvuudestaan huolimatta yli puoli tuntia ja kävelymatkojakin kertyi. Suurkaupunki on suurkaupunki, matkaa taisi olla parikymmentä kilometriä.
Ensimmäinen kohteemme oli Jongmyo Shrine, kuninkaallinen pyhäkkö ja palvontapaikka. Korean kuninkaat olivat tallentaneet sinne esi-isiensä teoista kertovia tarinoita. Ne oli kaiverrettu laattoihin ja suljettu kirstuihin. Palvontamenojen aikana kirstujen viereen sytytettiin savuamaan hyväntuoksuisia lastuja. Niillä tavoiteltiin esi-isien henkiä taivaasta. Palvontamenojen aikana paikalla oleva seurue nautti ruokaa ja virvokkeita vainajan muistoksi. Vaikka Korean kuningaskunta on jo lakannut, vanhaa rituaalia noudatetaan edelleen ja se on saanut Unescon maailmanperintökohteen arvon. Samaan kulttuurisaavutukseen on yltänyt myös seremoniamusiikki. Näitä emme tällä reissullamme päässeet näkemään.
Lyhyen matkaa pyhäkköalueen pohjoispuolella sijaitsee Changdeokgungin kuninkaallinen palatsi ja salainen puutarha. Puutarha tunnetaan myös nimellä Oikea puutarha. Sinne pääsee vain opastetuilla kierroksilla, mutta sellaiseen mukaan lähteminen kannattaa. Puisto on rakennettu aikoinaan kuninkaan ja hoviväen virkistysalueeksi, mahdollisimman luonnonmukaisesti. Siksi sen alue on valtaosin luonnollista metsää, jonka kätköihin on tehty polkuja, lampia, muutamia rakennuksia, kuten huvimajoja, kirjasto ja virkistystilat. Ilman muuta on selvää, että miehille ja naisille oli erilliset virkistystilat, samoin kuninkaalle oma portti ja virkamiehille omansa. Rakennukset olivat vanhoja (700 v?) ja kauniita.
Puistokierroksen jälkeen kuljimme varsinaiseen kuninkaan palatsiin. Changdeokgungin palatsi on aikoinaan ollut kuninkaan kakkospalatsi siltä varalta, että pääpalatsi on ollut korjauksessa tms. Sitten pääpalatsi onkin tuhoutunut sodassa ja Changdeokgungista on tullut hallitsijan ykköspalatsi. Alueella sijaitsi päärakennuksen lisäksi mm. hallintorakennuksia ja hoviväen majoitustiloja, juhlatiloja jne. Kaikki rakennukset olivat upeita ja koristeellisia, erityisesti kattorakenteet olivat taidokkaita. Näissä rakennuksissa kyllä sielu lepäsi.
Ennen junamatkaa etsimme ruokapaikan läheisiltä pikkukujilta, päädyimme paikalliseen ruokapaikkaan, missä emäntä ei osannut sanaakaan englantia ja päätti ruokavalinnat puolestamme. Se oli pöydässä kokattavaa kasvis-kalakeittoa. Valmistusmenetelmä muistutti hyvin paljon sitä, mitä olimme kokeneet Kambodzassa, mutta tuotos oli huomattavasti vaatimattomamman makuista. Suoraan sanottuna en suosittele traditionaalista korealaista ruokaa. Ruokailun ajaksi meidät istutettiin lattialle, pöytä oli paikalliseen tyyliin jakkaran korkeudella. Jostain syystä se ei tässä iässä enää tunnu kaikkein mukavammalta jutulta. Ruoka oli paikallista kimsheineen kaikkineen, mutta yksi kokemus siitä oli minulle riittävä.
Päivälevon jälkeen lähdimme jälleen metrolla liikkeelle, suuntana nyt Hangang joen rannalla sijaitseva 63-talo. Nimensä mukaisesti siinä on 63 kerrosta, jossa ylimmässä kerroksessa on näköalatilat ja pieni museo. Museossa oli tällä kertaa pelinäyttely (logoja ja jotain paikallisia juttuja). Maisemat 63. kerroksesta olivat upeat, mutta utuisuus peitti näkyvyyttä aika lailla.
Jokiranta oli tapahtumapaikkana. Meille ei selvinnyt, oliko tapahtuma tilapäinen vai jokaviikkoinen. Koko alue oli täynnä nuorisoa ja nuoria aikuisia lapsineen. Monet olivat tulleet telttojen kanssa ja näyttivät yöpyvän alueella. Rannassa oli useita bändejä soittamassa, valoefektejä ja leijan lennättäjiä. Tunnelma oli vilkas, mutta mitään suomalaista örvellystä alueella ei näkynyt. Tilapäinen wc ja suihku oli pystytetty rannalla, roskiksia oli siellä täällä ja paikka oli hyvin siisti. Kukaan ei oksennellut eikä pissaillut jokeen. Vaikutelma koko tapahtumasta oli hyvin positiivinen.
Soul on yllättänyt meidät siisteydellään. Suurkaupungissa ei näy roskia missään, kadut ovat siistejä ja roskat viedään roskiksiin. Turvallisuus on täällä myös silmiin pistävää. Ei tarvitse pelätä käsilaukkuvarkaita tai huiputtavia kauppiaita. Jos maailmantilanne olisi rauhallisempi kuin tällä hetkellä, voisi Soulia suositella todella hyvänä turistikohteena.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti