Kotia kohti
Sanoimme hyvästit Pegasoksen avuliaalle miehistölle lauantaina aamulla. Pääsimme taas kahden pikkubussin kyytiin ja tällä kertaa kuljettajat olivat yhteistyöhaluisia ja ajoivat pienen sight seeing- kierroksen Victorian keskustan kautta. Meille, jotka olimme kävelleet sinne eilen, reitti oli tuttu ja selostimme sen niille, jotka eivät olleet kaupungissa vielä käyneet. Joonas oli toisessa bussissa.
Matkamme kulki kaupungista saaren keskellä olevan vuoren yli. Saaren korkein kohta on Morne Seychellit, 905 metriä merenpinnan yläpuolella, joten sinne saakka emme sentään menneet. Komeat maisemat matkamme aikana kuitenkin näkyivät.
Viimeisen lomapäivämme vietimme ”rantalomaa” joka meidän tapauksessamme tarkoittaa reipasta kävelyä pitkin rantoja maisemia ja merta ihaillen. Välillä söimme lounaan ja iltapäivällä kävimme pariin otteeseen myös uimassa. Aallot olivat taas kohtuullisen kovia, niin uiminen ei ollut erityisen helppoa tai kevyttä puuhaa, vaikka meri olikin ihanan kaunis ja turkoosi syvän väristä. Kuumaa oli, hiki virtasi, vettä kului, mutta aika kului hitaasti. Meille oli varattu huoltohuoneet (naisille oma, miehille toinen) rantahotellista, missä saimme käydä suihkussa ja vaihtaa vaatteita. Se olikin tarpeen.
Lentomme on lähdössä kotiin illan suussa jälleen Istanbulin kautta. Lataan nyt hotellin wifillä tämän tekstini blogiin ja lisään juttua, jos matkan aikana sattuu uusia erikoisia kommelluksia, jotka ovat kertomisen arvoisia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti