Moyenne, keskimmäinen saari
Seychellien virallinen kieli on kreoli, joka on aika liki ranskaa. Tämän päivän vierailukohteemme, Moyennen saaren nimi on ranskaa ja tarkoittaa keski- tai keskimmäinen.
Moyennen saaren historia on mielenkiintoinen. Se on asutettu 1800-luvun alkupuolella ja sen jälkeen siellä on ollut vaihtelevasti ihmisiä, korkeintaan yksi perhe kerrallaan. Merkittävin asukas saarelle saatiin 1962, kun brittiläinen lehtimies Brendon Grimshaw osti päähänpistosta saaren, palkkasi hieman myöhemmin apulaisen, mustan miehen Renen ja he ryhtyivät raivaamaan saarta. Sinne istutettiin monipuolisesti puita ja rakennettiin polkuja. Saaren upea luonto saatiin nähtäville ja kaikkien ihailtavaksi. Tuloja saaren kunnostamiseen saatiin mm. kävijöiden maksamista pääsymaksuista. Ennen kuolemaansa v. 2012 Brendon Grimshaw säätiöi saaren ja valtuutti Seychellien valtion osallistumaan toimintaan. Näin upea saari on säilynyt avoimena - maksua vastaan - kaikille halukkaille eikä ole päätynyt saudimiljonäärien omistukseen.
Matkustimme Pegasoksen kumiveneillä saaren rannan tuntumaan, hyppäsimme veteen, kävelimme rantaan ja lähdimme tutustumaan Joonaksen opastuksella saareen. Saarelle meitä oli vastassa Yellow, kellertävä ruskea sekarotuinen koira, jonka väitetään olevan Grimshawn viimeinen koira, jonka hän oli hankkinut ennen kuolemaansa. Nyt Yellow on jo korkeassa 15 vuoden iässä, mutta otti meidät iloiten vastaan ja lähti mukaamme kiertämään saarta. Saaren puutarhasta ja eläimistä huolehtii 5 työntekijää. Kilpikonnia saarella on paljon, ainakin parisen sataa. Pieniä kasvatetaan häkissä ja isommat päästetään saarelle liikkumaan vapaana. Niitä olikin siellä vähän joka paikassa. Saarella on myös lintutarha kanoineen, ankkoineen ja kalkkunoineen.
Lähdimme kipuamaan saaren ympäri myötäpäivään, näköalapaikalta toiselle. Ensimmäinen pysähdyksemme oli 12 saaren kallio, mistä olisi pitänyt nähdä 12 saarta. Mene ja tiedä, saattoi nähdäkin, mutta olivat ne ainakin toistensa takana lomittain. Komeita kallioita siellä näkyi, samoin Merirosvojen lahti, jonka seutuville kerrotaan merirosvokapteenin kaivaneen aarteensa ja sen jälkeen ampuneen apumiehensä. Kahden tuntemattoman luurangot on löydetty saarelta, mutta aarretta ei, vaikka kaivajia on riittänyt. Saarella on neljä hautaa: kyseiset tuntemattomat vainajat, Grimshaw ja hänen isänsä. Tähän hautojen viereen pysähdyimme seuraavaksi.
Kiipesimme saaren kallioita aina vain ylöspäin, kunnes saavuimme saaren vanhimman rakennuksen, ensimmäisten asukkaiden rakentaman talon raunioille. Sieltä matka jatkui Simpukkakalliolle, joka tosiaankin näyttää hieman avoinna olevalta simpukalta. Se on taas yksi Seychellien saarten erikoisista kivimuodostumista. Sieltä avautuivat kauniit maisemat merelle ja läheisille saarille.
Moyennen saari on vain noin 400 m pitkä ja 300 m leveä. Se oli äkkiä kierretty. Palasimme tulorantaamme ja lähdimme uimaan. Yellow kahlasi mukanamme rantaveteen. Laskuvesi oli tullut ja vesi oli todella niin matalalla, että siinä ei voinut kuin uida käsipohjaa tai kellua. Ihana se oli silti, lämmin vesi ja leppeä tuuli. Aamulla olimme olleet saaren ainoat matkailijat, mutta vähitellen veneet toivat sinne turistejakin. Näin Pietro asian ilmaisi: te olette matkailijoita, jotka haluavat nähdä ja kokea saaresta kaikki sen nähtävyydet. Turistit tulevat rantaan, eivät tiedä saaresta mitään, istuvat hetken baarissa ja lähtevät pois. Jos turisti ei ole ottanut mitään selkoa saaren historiasta ja tulee paikalle vain Tripadvisorin tähtien perusteella, hän ei taatusti ymmärrä mitään saaren viehätyksestä.
Kumiveneet hakivat meidät lounaalle laivaan. Jouduimme kahlaamaan melko pitkälle, sillä vesi oli niin matalalla, että kuljettajamme eivät voineet ajaa veneitä rantaan asti ja reitti laivalta saarelle kulki sekin rannan vierellä mutkaa tehden. Pääsimme silti mukavasti kyytiin, mutta arvatkaapa, poltteleeko takamusta, kun istahtaa mustan kumiveneen reunan päälle! Saimme nauttia ihanasta maisemasta vielä lounaan ajan, sillä sen söimme laivan peräkannella.
Iltapäivällä pääsimme tämän reissun viimeisellä snorklausretkelle. Ajoimme aamupäiväisen Moyennen pohjoiselle sivustalle ja laskeuduimme veteen. Kaikkina päivinä noin puolet ryhmämme jäsenistä oli lähtenyt mukaan. Muut snorklasivat, minä uin uimalaseilla. Tällä alueella korallit olivat erityisen kauniin muotoisia. Kaloja näkyi kohtalaisen paljon, todella kauniin kirjavia, isoja ja pieniä. Näimme jopa yhden mureenan, tosin minä vain 15 cm pituisena, sillä se vaani kolossaan saalista. Välillä koko alapuolinen alue oli täynnä merilevää, mutta hetken päästä löytyi taas komeita korallimuodostelmia ja niiden ympäristössä kaloja. Äkkiä vilahti reilu puoli tuntia ja sitten oli taas aika kivuta kumiveneeseen ja laivaan. Näiden muutamien uintipäivien aikana oli mukava huomata, että kunto on kasvanut selvästi matkan aikana. Se näissä Albatrosin matkoissa on minulle hienointa, että liikuntaa on niin paljon ja kunto nousee.
Iltapäivään sisältyi vielä pieni kierros Victorian kaupungissa. Lähdimme kävelemään kaupunkia kohti klo 17. Matkaa oli noin 1,5 km ja se taittui ripeästi. Kun ylitimme pienen hulevesiojan, satuimme näkemään siinä uimassa kaksi haita. Toisesta sain jopa kuvan, kun meressä kuvaaminen olisi ollut mahdotonta. Itse kaupunki oli nopeasti katseltu. Näimme Viktorianaikaisen hallintorakennuksen (kaupunki on nimetty kuningatar Victorian mukaan), I love Seychell -värikirjaimet, Lontoon Big Benin kopion, Little Benin, ja koristeellisen hindutemppelin. Tämä on vähän erikoinen rakennus kaupunkiin, missä hinduja on vain noin 2% väestöstä.
Victorian kaduilla oli autoja ruuhkiksi asti. Kuulemma autokannan kasvu on tapahtunut reilun 5 vuoden aikana, kertoi Joonas. Tämä on ehkä ymmärrettävää, kun kansalaiset ovat vaurastuneet ja Victoria on sentään maan pääkaupunki ja ylivoimaisesti suurin kaupunki. Asukkaita siellä on ollut v. 2010 reilut 26 000 eikä lukema liene paljon tuosta kasvanut. Koko maassa on asukkaita reilut 100 000.
Kun pääsimme hindutemppelistä ulos, oli vastassamme kunnon vesisade. Onneksi olimme ottaneet mukaan sateenvarjoja, mutta kaduilla virtaava vesi kasteli kengät ja sateenvarjon reunoilta roiskui vettä selkään. Suuremmin se ei haitannut, mutta kampaus oli jälleen räjähtäneen näköinen. Tällä mennään kotiin asti.
Illalla meillä on vielä laivalla läksiäisillallinen, tarjolla on kuulemma musiikkiakin. Sitten nukumme vielä yhden yön Pegasuksella ennen huomista kaupunkipäivää ja kotimatkaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti