Demokratian kehdossa
Saattaa kuulostaa erikoiselta, mutta olemme käyneet paapan kanssa edellisen kerran Kreikassa lähes 30 vuotta sitten. Ateenassa emme ole käyneet koskaan. Niinpä oli korkea aika lähteä tähän suuntaan.
Matkamme alkoi torstaina klo 5.30 lennolla Riikan kautta Ateenaan. Herätys oli jo aamukolmelta, joten päivä oli ymmärrettävästi aika uuvuttava. Lento vaihtoineen sujui hyvin, samoin tulomuodollisuudet Ateenassa. Sää Ateenassa oli miellyttävä, reilut 20 astetta lämpöä ja reipas tuuli. Ei ollut pakokaasuja eikä tukalaa hellettä.
Olemme taas matkalla valmiin ryhmän kanssa, tällä kertaa tuttua porukkaa. Kaikki on valmiiksi ohjelmoitua, joten seuraamme käsikirjoitusta ja liikumme ryhmän mukana. Meitä oli vastassa suomalainen Pirjo, joka opastaa meitä matkamme ajan. Bussi kuljetti meidät kaupunkiin ja Pirjo kertoili maan historiaa. Koska hotellihuoneita ei saanut ennen kuin klo 15 aikaan, liikuimme bussimme kyydissä Ateenan kaoottisessa liikenteessä reilun tunnin ajan. Nykyaikainen Ateena on rakennettu maan itsenäistyessä Turkin ottomaanien vallan alta 1830-luvulla. Kaupungissa on tuolloin ollut asukkaita 5000 ja se on suunniteltu ja rakennettu puolen miljoonan asukkaan väestömäärää ajatellen. Tältä pohjalta jokainen ymmärtää, että kaupungin kadut eivät vedä suur-Ateenan yli 5 miljoonan asukkaan liikennettä.
Tulopäivän ohjelmassamme oli muutamien nähtävyyksien katselua bussin ikkunoista, pariin kertaan pysähdyimmekin, mm. Panthenaic-stadiumin aukiolla. Pirjo esitteli meille monenlaisia rakennuksia, mutta univajeessa niistä ei paljon jäänyt mieleen. Veimme tavaramme hotellille ja lähdimme lounaalle, paapan kanssa päädyimme suunnilleen lähimpään siedettävän oloiseen paikkaan. Ruoka oli hyvää, mutta oli meillä jo nälkäkin.
Lounaan jälkeen jatkoimme Monastirakin aukiolle ja sieltä Hard Rock cafeeseen, tuliaisten ostoon. Päätavoitteena oli pysytellä hereillä iltaan asti! Kävelimme kaupungilla, ostimme pientä iltapalaa ja pääsimme hotellille huoneisiimme. Hotellimme on modernisoitu ja tyylikäs, mutta maisemaa ei juuri voi kehua: ikkunasta näkyy pelkkä hätäuloskäyntiportaikko. Huoneessa ei kuitenkaan ole tarkoitus viettää pitkiä aikoja, niin eipä tuolla suurta väliä ole.
Perjantaiaamuna lähdimme Pirjon johdolla liikkeelle jo klo 8.30, kuuntelulaitteet korvilla. Kuljimme aluksi samaa reittiä kuin eilenkin, Monastirakin aukion ohi, Plakan vanhan kaupungin alueelle (missä ei saa liikkua autoilla ollenkaan, paitsi hälytysajoneuvoilla). Ohitimme matkamme varrella monia historiallisia rakennuksia ja alueita. Koko Ateenan alue on ymmärrettävästi täynnä arkeologisia kaivauspaikkoja, mistä vain jotain satutaankaan kaivamaan. Nykyinen kaupunki on rakennettu vanhojen raunioiden päälle, kun aikoinaan vanhaan historiaan ei ole kiinnitetty kovin paljon huomiota. Nyt kiinnitetään ja sen vuoksi rakentaminen tuppaa venymään, kun löytöjä on niin paljon. Mm. Ateenan metron rakentaminen viivästyi arkeologisten löytöjen takia vuosia.
Päivän pääkohteemme oli 2009 rakennettu Acropolis museo. Se on rakennettu sillä ajatuksella, että British Museum, jonne on kuljetettu merkittävän paljon Parthenonin temppelin patsaita ja seinäreliefejä, antaisi ne takaisin alkuperäiseen kotimaahan. Ottomaanien aikana brittiläinen historian harrastaja sai luvan niiden viemiseen eikä Kreikan nykyhallitus ole saanut niitä palautettua. Tilat on kuitenkin rakennettu ja odottavat valmiina aarteiden palauttamista. Museon kahvilan parvekkeelta oli hienot näkymät Acropolis-kukkulalle, minne emme kuitenkaan tällä retkellämme vielä menneet. Kävelimme kuitenkin Odeonin amfiteatterin ohitse ja kiipesimme Areopaguksen kukkulalle, mistä oli kyllä komeat näkymät yli kaupungin. Sää suosi meitä edelleenkin, sillä aurinko paistoi, mutta reipas tuuli vei pölyt pois näkymiä peittämästä.
Palasimme kaupunkiin ja Plakan alueen suuntaan. Matkalla näimme mm. Tuulten tornin, jonka Pirjo kertoi olevan Ateenan kuvatuin rakennus. Matkan aikana monia historiallisia rakennuksia oli niin paljon, että niiden luettelemisessa ei ole erityisesti mieltä. Lähelle ostoskatujen aluetta meille oli varattu lounas koko ryhmälle. Ruoka oli todella hyvää ja sitä oli tarjolla valtava määrä. Ruoka olikin tarpeen, kun olimme kävelleet siihen mennessä jo yli 12000 askelta, tosin osa melkoisen verkkaiseen tahtiin mm. museossa.
Ruokailun jälkeen ryhmämme hajaantui. Paappa johdatti minut ostoskatujen suuntaan, muutama tuliainen oli vielä hakusessa. Kävimme myös kuvaamassa parlamenttitalon, joka on alun perin rakennettu presidentin linnaksi. Saimme muutaman tuhannen askelta lisää ennen kuin pääsimme iltapäivällä neljän maissa takaisin hotellille - pientä virkistystä nautimme toki välillä (paapan tuplaespressoja). Ruoka-annoksemme oli ollut niin mittava, että en syönyt koko iltana enää muuta kuin yhden pienen jogurtin!
Päivän marssiminen jälkeen ilta sujui uupuneita jalkoja lepuuttaessa. BBC:n uutisista seurasimme, milloin Iran hyökkää Israeliin. Maailma on muuttunut omituiseksi. Muutoksia näkyy Kreikassakin, kun vertaa 30 vuoden takaisiin muistoihimme. Aikoinaan on jäänyt mieleen, että paikalliset olivat umpirehellisiä. Nyt Pirjo varoitteli taskuvarkaista, joita on ilmestynyt siitä alkaen, kun Albania vapautui kommunismista. Silloinen Kreikan presidentti toivotti tervetulleiksi kaikki Albanian vankiloissa olleet. Mukana tulivat myös muut kuin poliittiset vangit. Muuttoliikkeen ja pakolaisuuden lisääntyminen ovat tuoneet omat ongelmansa. Turismi lisääntyy kaiken aikaa. Aika lailla joutuu miettimään, missä liikkuu ja milloin. Ateena tuntuu kaikista muutoksista huolimatta edelleenkin turvalliselta.
Kuvat ovat vaihteeksi suloisen sekalaisessa järjestyksessä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti