Cousin ja Anse Lazion upea hiekkaranta

 Cousin ja Anse Lazion upea hiekkaranta

Seychellien upeaan luontoon pääsimme tutustumaan tänään Cousinin saarella. Saaren omistaa Birdlife international. Järjestö hankki saaren aikoinaan v. 1968, kun Seychellien kerttunen, pieni vihertävänharmaa, vaatimaton lintu, oli kuolemassa sukupuuttoon. Tuossa vaiheessa saarella oli kokospalmuviljelmiä ja valtavasti rottia, jotka juuri olivat tappaneet kerttuset sukupuuton partaalle. Suojelujärjestö hävitti rotat, kaatoi kookospalmut ja istutti tilalle kotoperäisiä kasveja. Kerttusia tuotiin saarelle muilta saarilta ja kun petoina toimineet rotat oli hävitetty, kerttuset alkoivat menestyä ja voivat nyt hyvin. Toinen samantyyppinen tapaus, jonka Birdlife täällä pelasti on Seychellien harakkatasku, mustavalkoinen pienen harakan näköinen lintu. Ne ovat edelleen uhanalaisia, mutta sentään lisääntymään päin. 

Saarelle matkustimme Pegasokselta ensin kumiveneellä, sitten Birdlife omalla veneellä, joka rysäytettiin rantaan täydellä vauhdilla. Siitä kiipesimme veden kautta rannalle odottelemaan muun joukkomme saapumista. Kun olimme kaikki koolla, saimme oppaaksi paikallisen työntekijän, Christoferin. Juuri kun olimme lähdössä kierroksellemme, tuli tieto, että karettikilpikonnanaaras oli juuri saanut munintansa päätökseen ja oli siirtymässä takaisin mereen. Birdlife työntekijät päivystävät kaiken aikaa ympäri saarta ja kirjaavat ylös, milloin naaras tulee munimaan. Pesä merkitään ja tarvittaessa jopa siirretään turvallisempaan paikkaan esimerkiksi vesirajasta. Munien määrä lasketaan ja pesän ylle merkitään päivämäärä, jonka mukaan osataan seurata, milloin poikaset kuoriutuvat (vaiaa 60 päivää muninnasta). Kun munista selviytyy aikuisuuteen noin 1/1000, on jokaisen poikasen suojelu tärkeää. Saaren henkilökunta vartioi pesiä myös petojen ja munarosvojen varalta. Saarella on joukko vakinaisia työntekijöitä, jotka asuvat mökeisssä ympäri saarta ja pystyvät sillä tavalla seuraamaan aluetta joka puolelta. Cousinin saari on yksi maailman tärkeimmistä karettikilpikonnien pesintäpaikoista. Näiden muninnasta palaavien eläinten näkeminen on hyvin harvinaista. Joonas, joka on käynyt saarella useita kertoja, sanoi nähneensä tämän kerran aiemmin ja laivan ohjelmapäällikkö Pietro ei ollut nähnyt kertaakaan (hänen pestinsä oli noin vuoden vanha). Olimme siis todella onnekkaita tänään. 

Varsinaisesti olimme tulleet saarelle katselemaan lintuja, mutta karettikilpikonna vei näistä nyt voiton. Lähdimme sitten Christoferin johdolla liikkeelle lintupolulle. Olimme nähneet lennossa jo useita pitkäpyrstöisiä paratiisilintuja, nyt niitä näkyi pitkin matkaa maassa hautomossa. Valkoisia keijutiiroja lenteli puiden yllä ja istuskeli puiden ja pensaiden oksilla. Ne tekevät ”pesän” yksinkertaisesti munimalla munansa oksan päälle! Siinä ne sitten nököttävät hautomassa ja kuoriuduttuaan poikaset pysyttelevät pitkän aikaa samalla oksalla emojen ruokittavina. Harakkataskuja näimme myös, jopa kaksi yksilöä samalla kertaa. Ne taisivat olla pariskunta, sillä naaraan vatsapuolen höyhenet olivat kuluneet harvoiksi munien päällä istumisesta. 

Matkan varrella näimme pari jättiläiskilpikonnaa, jotka olivat Aldabrankilpikonnia (atollisaarelta, mistä ranskalaiset eivät saaneet niitä hävitettyä, kun rantautuminen oli mahdotonta). Molemmat olivat arvioiden mukaan yli 150 vuotta vanhoja. Toinen näistä konnista, George, oli pienen lammen rannalla. Tämä lampi keskellä saarta on ainoa makean veden lähde Cousinilla ja ikävä kyllä myös hyttysten pesimäpaikka. Linnut syövät hyttysiä, joten nekin ovat tärkeä osa ekosysteemiä, mutta erittäin ärsyttäviä ihmisen näkökulmasta. Hyttysmyrkyistä huolimatta meitä syötiin, mutta yllättäen pistot eivät jääneet ainakaan kutittamaan.  

Cousinilta palasimme takaisin samanlaisella järjestelyllä kuin olimme menneetkin: Birdlifen veneelle ulos rannasta, siirto Pegasoksen kumiveneeseen ja sen jälkeen kuljetus ja nousu laivalle. Nautimme jälleen maittavan laivalounaan, jonka aikana  Pegasus ajoi uuden saaren, Anse Lazion rantaan. Joonas kertoi, että tämä ranta on joissain arvioissa arvotettu maailman kymmenen upeimman rannan joukkoon. Hiekka oli valkoista, meri turkoosia ja rannan lähistöllä oli pieni riutta-alue, missä saattoi käydä snorklailemassa. Yritin käyttää koko kasvot peittävää snorklausmaskia, mutta en jaksanut hengittää sen kautta tarpeeksi voimalla. Hengästyin niin paljon, ettei uinnista tullut mitään. Kova aallokko vielä lisäsi uinnin haastavuutta, sillä  aaltoja vastaan piti ponnistella, ettei olisi ajautunut takaisin rantaan. Niinpä uiskentelin ja katselin kaloja uimalaseilla. Monenlaisia värikkäitä ja kuviollisia kaloja näkyi, mutta kun ei ollut vedenalaista kameraa, niin eipä ole kuvia.

Anse Lazio oli jo jonkinlainen turistipaikka, hotelleineen, lodge-majoituksineen baareineen ja matkamuistomyymälöineen. Uinnin jälkeen emme kuitenkaan kovin kauan siellä viihtyneet vaan palasimme laivalle tutun kumiveneen kyydissä, veden kautta eli ”wet landing”.  Ennen illallista kuuntelimme vielä Joonaksen jutun Seychellien lähihistoriasta. Maa on itsenäistynyt 1970-luvulla ja monenmoista on ehtinyt tapahtua, mm. sosialismia, diktatuuria, vallankaappausta ja lopulta demokratia. Tämän hetken poliittinen elämä maassa vaikuttaa varsin rauhaisalta. Turismi on tärkeä tulon lähde maalle, mutta massiivisia turistivirtojen tänne ei haluta. Se tuntuu hyvältä, sillä hienoa luontoa on syytäkin varjella kulumiselta. Jos tänne aikoo tulla, on hyvä varata matka ajoissa ja toivoa onnea maahan pääsyn.